Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

kesakuu.gif (3079 bytes)

Utaretulehduspöpö selville
maitonäytteestä

nayte.jpg (20084 bytes)Tämä on maidontuottajalle liiankin tuttu tarina. Lypsäessään isäntä huomaa, että korkeatuottoisen lehmän yksi neljännes jää hieman kovemmaksi kuin muut. Hän tekee neljänneksistä solutestin. Toden totta, takaneljänneksen maito jähmettyy violetin väriseksi kiisseliksi.

Isäntä soittaa eläinlääkärille. Tämä kehottaa häntä ottamaan neljänneksestä maitonäytteen bakteriologiseen tutkimukseen. Keskusteltuaan tilalla aiemmin todetuista utaretulehdustapauksista ja lääkkeiden tehosta, eläinlääkäri päättää soittaa lisäksi apteekkiin reseptin antibioottituubeja varten.

Seuraavana aamuna isäntä puhdistaa vetimen suun pumpulilla ja spriipitoisella desinfektioaineella. Hän suihkauttaa maitoa koeputkeen, jonka eläinlääkäri on jättänyt taloon ja sulkee purkin. Päälle hän kirjoittaa nimensä, päivämäärän, lehmän nimen ja neljänneksen. Hän jättää kirkolla käydessään putken laboratorioon pyytäen tutkimaan maidosta bakteerin ja antibioottiherkkyyden.

Laborantti pyöräyttää silmukallisen maitoa verilevylle. Levy pannaan lämpimään muhimaan. Seuraavana päivän sen pinnalla kasvaa maitomaisia pesäkkeitä, kuin pieniä pisaroita.

Mikroskopointi ja pari lisätutkimusta paljastavat huonot uutiset: siinä kasvaa stafylokokki, Staphylococcus aureus. Bakteeri viljellään toiselle levylle, jolle tiputetaan erilaisia antibiootteja sisältäviä kiekkoja. Seuraavana päivänä laborantti tarkastaa, mitkä kiekot ovat eniten estäneet bakteerin kasvua. Tällä ei tosin ole enää niin väliä, sillä stafylokokki pystyy pakoilemaan niitäkin antibiootteja, jotka levyllä sen tappavat.

Lehmä on lääkitty ja maito menee hukkaan. Isäntä on synkkä. Hän keskustelee eläinlääkärin kanssa siitä, mitä nyt tehdään. Päätetään, että hoito käydään läpi ja lehmä pannaan seuraavalla kerralla umpeen tuubien kanssa. Jos tämä ei auta, tulee hyvälle lehmälle vähitellen lähtö.

Tilalla on ollut stafylokokkeja ennenkin. Mitähän utaretulehdukselle altistavia tekijöitä navetasta voisi poistaa, eläinlääkäri pohtii. Varsinainen työ pääsee vasta nyt alkamaan.

Porsaita kuolee, mikä niitä vaivaa

Sikatilalla alkaa äkillisesti kuolla porsaita. Aamulla on jo kolmas porsas kylmänä. Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen.

Emäntä soittaa eläinlääkärille. Tämä kehottaa siirtämään raadon kylmään paikkaan siltä varalta, että se lähetetään tutkittavaksi.

Eläinlääkäri saapuu paikalle ja tarkkailee pahnuetta. Rikinkeltaista ripulia näkyy läikkä porsaan kyljessä, mutta muuten eläimet näyttävät kohtuullisen pirteiltä. Porsaiden kuolinsyy ei selviä ilman raadon tutkimista. Eläinlääkäri kirjoittaa lähetteen. Viimeksi kuollut porsas lähtee pahvilaatikossa EELA:n laboratorioon Helsinkiin. Kuvat ja kuvatekstit kertovat, mitä sitten tapahtuu.

Ternimaitonäyte paljastaa porsasyskän

Kaksi emakkoa on porsinut yöllä. Emäntä noutaa koeputkia ja ottaa molemmista ternimaitonäytteen. Putken päälle hän kirjoittaa emakon numeron, porsimiskerran, päivämäärän, sanan "yö" sekä kellonajan. Hän vie putken pakastimeen ja huomaa, että siellä onkin jo parikymmentä samanlaista näytettä. On tullut aika lähettää ternimaidot tutkittavaksi.

Tällä tilalla ei ole enää porsasyskää. Tilanne oli toinen vuosi sitten. Silloin isäntäväki päätti saneerata porsasyskän ja kapin teurastamon laatuketjun rohkaisemana. Saneeraus onnistui kerralla.

Alle 10-kuukautiset emakot teurastettiin, vanhemmat emakot jätettiin porsimistauolle ja lääkittiin, eikä näitä ikäviä tauteja haluta takaisin. Kulkurajoituksiin suhtaudutaan vakavasti, sillä emännällä ei ainoastaan ole tuoreessa muistissa saneeraukseen käytetty aika ja raha, vaan hän arvostaa myös terveistä porsaista saatavaa lisätuloa.

Ternimaitojen ottaminen on tuttua puuhaa jo saneerausta edeltävältä ajalta. Porsasyskä todettiin varmuudella porsaiden yskimisen, teurastamotutkimusten ja maitonäytteiden avulla. Nyt niillä tarkkaillaan, ettei taudin aiheuttaja, mykoplasma-bakteeri pääse salakavalasti palaamaan. Näytteet eivät yksin riitä. Valvontaohjelmaan kuuluu lisäksi eläinlääkärin käynti ajoittain.

Pakastetut ternimaitoputket lähtevät laboratorioon sanomalehtiin paketoituina pikapostissa. Siellä maidon vasta-ainepitoisuus tutkitaan. Samoja vasta-aineita etsitään laboratoriossa lihasikojen verinäytteistä.

Nyt ei vasta-aineita löydy.

 

*Teksti: Jussi Knuuttila
*S-posti: jussi.knuuttila@kolumbus.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |