Petäjäveden pellettitehdas napittaa
heinää, olkea ja puuta
   Pelletin rinnalle MTT suosittelee karkearehua

Maanviljelijä Lasse Piesala Petäjäveden Piesalankylältä kasvattaa tilallaan lampaita ja hanhia. Kaarihallin suojissa elelevä lammaskatras on saanut syksyn mittaan eineekseen heinistä puristettua pellettiä.

Isännän mukaan vasaramyllyllä jauhettu ja pelletöity heinä on maistunut lampaille erinomaisen hyvin. Lisäksi lampaat saavat viljarehua ja karkeana rehuna olkea.

Pellettitehtaan kehittäjät ja rakentajat Lasse Piesala, Timo Taipale, Juha Altti ja Antero Halinen etsivät perustamalleen Agrinappula Oy:lle itsenäistä yrittäjää. Isäntien aika ei riitä pyörittämään pellettitehdasta täyspäiväisesti, eikä konetta kannattaisi pitää seisomassakaan.

Kotitekoinen pellettitehdas soveltuu mainiosti yhteiskäyttöön, sillä laite on rakennettu siirtelyä varten pyörien päälle ja voidaan vetää järeän traktorin perässä suoraan työmaalle. Tarvittava energia tuotetaan koneessa olevalla aggregaatilla.

Merikonttiin rakennetun laitoksen koneet ja laitteet hankittiin kierrätystavarana Virosta. Pellettitehtaan kehittely ja valmistus maksoi noin 300 000 markkaa. Kehitystyöhön herui investointiapua Tekesiltä ja pienlainaa Finnveralta.

Laitteella voidaan puristaa heinää, täysrehua, olkea tai puuta. Olkea voidaan käyttää kuivikkeena tai polttoaineena. Polttaminen on Piesalan mukaan toisarvoinen vaihtoehto niin kauan, kun Suomessa riittää puuta.

"Puupelletiksi luontuisi parhaiten sahateollisuuden jäte tai kuivattu hake, " Piesala pohtii.

Laitteen "ohjekirjanopeus" on 800 kiloa pellettiä tunnissa. Kovin täyspainoisesti pelletin tuotantoa ei ole tilalla vielä päästy kokeilemaan, sillä laitos valmistui satokautta ajatellen myöhässä eli vasta elokuussa.

Nappuloimalla varastointikuluja pienemmiksi
Piesala uskoo, että pelletöinti yleistyy lähivuosina rehunteossa ja puulämmityksessä. Mikäli näin käy, Keski-Suomessa riittäisi isännän mukaan sarkoja ja metsää parillekymmenelle vastaavalle laitteelle.

"Tilakoot kasvavat, ja varastotilaa tarvitaan entistä enemmän. Pelletöinnillä rehu- ja varastointikuluja voidaan pudottaa huomattavasti alemmaksi. Esimerkiksi heinän tilavuus saadaan pelletöimällä pudotettua kahdeksasosaan paalaamiseen verrattuna. Lisäksi omalla tuotannolla voidaan korvata osa kalliista ostorehusta", Piesala laskee.

Lisäksi pelletöinti helpottaa ruokinnan automatisointia ja rehumäärien tarkkaa annostelemista. Piesalan tilalla on tavoitteena on kehittää rehunjakelulinja sellaiseksi, että jakelua voitaisiin valvoa ja ohjata vaikka kännykällä.

Tutkimusjohtaja Ilkka P. Laurila Maatalouden taloudellisesta tutkimuslaitoksesta vahvistaa, että nykyinen keskimäärin 22 hehtaarin viljelypinta-ala kasvaa 40 - 50 hehtaariin vajaassa kymmenessä vuodessa. Lypsykarja, sika- ja siipikarjatalouksissa myös eläinmäärät kasvavat voimakkaasti.

Suomessa on tällä hetkellä runsaat 70 000 keskeisimpiin tuotantosuuntiin erikoistunutta maatilaa. Laurilan mukaan tilojen lukumäärä tulee pienenemään alle puoleen kymmenessä vuodessa:

"Suomessa on noin 20 - 30 000 tilaa, jotka ovat EU-aikana investoineet voimakkaasti. Nämä erottuvat omaksi tilatyypikseen, jonka valttina on koko ja tuotannon volyymi. On selvää, että isoilla tiloilla tarvitaan paljon varastoja ja suuria koneita".

Laurilan mukaan maaseudun pienyritystoiminta ja mahdollisuudet palkkatuloihin ratkaisevat lopulta, kuinka suureksi maatilojen lukumäärä muodostuu.

"Pääelinkeinona maatalous voi kuitenkin olla vain noin 30 000 tilalla ensi vuosikymmenen lopussa," Laurila toteaa.

Maatalouden tutkimuskeskus:
Pelletin rinnalle karkeaa rehua

Koska pelletin käyttö Suomessa on erittäin vähäistä, pellettiruokinnan vaikutuksiakin on tutkittu Suomessa niukanlaisesti. Helsingin yliopiston kotieläinlääketieteen laitoksella tehtiin tutkimuksia olkikopseilla 1970-luvulla. Muualla kopsi, briketti tai pelletti ei ole mikään uusi asia. Lammastutkija Riitta Sormunen-Cristian Maatalouden tutkimuskeskuksesta kertoo tutustuneensa lampaiden briketti- ja kopsiruokintaan jo parikymmentä vuotta sitten Stavropolissa, silloisen Neuvostoliiton eteläosassa Kaukasus-vuoristossa, missä heinän ja säilörehun käsittelyn koneellistaminen on vaikeaa.

"Karitsointiaikana uuhet saivat vapaasti brikettiä, joka sisälsi 20% sinimailasta, 30% heinäjauhoa, 30% olkea ja 20% viljaa. Brikettiruokinnalla lammas saatiin syömään paremmin olkea sekä viina- ja metsäteollisuuden jätetuotteita", Sormunen-Cristian kertoo.

Lammastutkija ei ainakaan sormituntumalta suosittelisi hienosta jauhosta puristettua pellettiä ainoaksi rehuksi lampaalle, sillä karkearehun pureskelu on lampaalle samalla ajanvietettä ja siksi eläimen hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

"Ruokinnan automatisointi taas on lähinnä apuväline, sillä eläinten hoidossa ihmisen huolenpitoa ei korvata minkään sortin automaatiolla, Sormunen-Cristian painottaa.

Runsas viherjauho pudottaa maitotuotosta
"Rehun sulavuuteen ja rehuarvoon vaikuttaa se, millä kasvuasteella rehu korjataan ja jauhetaanko se. Pellettirehun ohella nautakarja tarvitsee karkeaa rehua, jos pelletti on tehty hienoksi jauhetusta heinästä tai oljesta. Rehupartikkelin koon pieneneminen lisää rehun kulkunopeutta ruoansulatuskanavassa ja heikentää rehun sulavuutta", erikoistutkija Seija Jaakkola toteaa.

Tutkija Terttu Heikkilän vuonna 1991 Maatalouden tutkimuskeskuksessa tekemässä tutkimuksessa jauhetulla ja briketöidyllä viherjauholla korvattiin viljaväkirehua 25, 50 tai 75 prosenttia. Lisäksi lehmille annettiin säilörehua vapaasti.

Timotei-nurminata-apilanurmesta tehty briketti ei maistunut kaikille lehmille. Osa lehmistä vieroksui uutta rehua vielä senkin jälkeen, kun briketit jauhettiin ja jauhe sekoitettiin viljaväkirehuun.

"Lehmät jättivät osan väkirehusta syömättä ja söivät vastaavasti enemmän maittavaa säilörehua", Heikkilä kertoo.

Kokeessa maitotuotos pieneni viherjauho-osuuden kasvaessa. Tutkijan mukaan 25 prosentin viherjauho-osuudella ei ollut vielä merkitsevää vaikutusta maitotuotokseen.

Pässeillä tehdyssä sulavuuskokeessa osa koe-eläimistä lopetti viherjauheen syömisen ilmeisesti ruoansulatushäiriöiden vuoksi.

"Ratkaisevinta pellettiruokinnan soveltuvuudessa on rehun karkeus. Hienosta jauheesta tehty pelletti ei sovellu märehtijöille ainoana karkeana rehuna.", Heikkilä toteaa.

Teksti: Irene Konttinen

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |