Pitkä pinna ja uskallusta yrittää

"Näissä hommissa on paras olla pitkäjännitteinen luonne. Muuten voi jossain vaiheessa ruveta vastustamaan", tuumaa kärsämäkeläinen Pertti Venetpalo viljelijän ammatista. Yrittäjän on syytä varautua myös yllätyksiin, kahden vuoden kokemusten jälkeen mikään ei Perttiä enää pahasti hätkäytä.

Pertti Venetpalon kotitilalla, Pihlaja-Aholla, sukupolvenvaihdos tehtiin vuoden 1998 alussa. Kuusihenkisen perheen elämänmuutosta helpotti se, että vajaa kymmenen vuotta sitten oli tilan välittömään läheisyyteen pystytetty oma kotitalo. Pertin vanhemmat jäivät sukupolvenvaihdoksen jälkeen asumaan entiseen kotiinsa.

Viljelijäksi ryhtyminen ei oikeastaan kuulunut kolmekymppisten Kirsi ja Pertti Venetpalon tulevaisuudensuunnitelmiin. Molemmilla oli omat ammatit ja työpaikat, Kirsi teki myyjän töitä huoltoasemalla ja Pertti oli laitosmiehenä paikallisella huonekalutehtaalla. Työttömäksi joutuminen muutti sitten tulevaisuuden suunnitelmat perusteellisesti, Pertti oli kyllä palkkatyön ohessa tehnyt jatkuvasti työtä vanhempiensa maitotilalla.

"Työtähän tämä maanviljelys ja karjanhoitokin on", Kirsi Venetpalo tuumaa. Maidontuottajaksi ryhtyminen oli oikeastaan ainoa mahdollisuus työllistää itsensä kotipaikkakunnalla. Muualle muuttamista perhe ei ottanut edes pohdittavaksi. Nuorella emännällä on kokemuksia kaupunkiasumisestakin, 14 ensimmäistä elinvuotta kului Karlskogassa Ruotsissa.

"Jos näillä seuduilla aikoo perheensä elättää, vaihtoehdot ovat vähissä. Ihmisistä se on kiinni maatalouden kannattavuuskin", Pertti sanoo.

Kiirettä pitää kun itse rakentaa
Kun kotitilan sukupolvenvaihdosta muutama vuosi sitten lähdettiin pohtimaan, yhtenä vaihtoehtona oli, että Pertti olisi jatkanut yhdessä veljensä kanssa. Vaihtoehto ei kuitenkaan näyttänyt taloudellisesti kelvolliselta.

"Töitä tässä kyllä olisi kahdelle, mutta palkkaa ei saa oikein yhdellekään".

Kahden ensimmäisen yrittämisvuoden aikana kaikki liikenevät tulot ovat nuorilla yrittäjillä menneet investointeihin. Rakennusten lisäksi varoja on tarvittu muun muassa koneiden ja lisämaiden ostoon. Peltoa Pihlaja-Ahon tilalla on vuokramaineen noin 70 hehtaaria, oman pellon osuus on siitä 50 hehtaarin luokkaa.

Pertin ja Kirsin kaksi ensimmäistä vuotta yrittäjinä ovat olleet kiireisiä. Vanha parsinavetta peruskorjattiin ja laajennettiin 30 lehmän pihatoksi, lisäksi Pertti on laajentanut lantalaa ja pystyttänyt viljalle uudet varastosiilot.

"Ajateltiin, että jos navettaa ei tee heti, se jää tekemättä".

Oman työn osuus tilan rakennushankkeissa on ollut suuri ihan käytännön syistä. Paikkakunnan kirvesmiehet kulkevat urakoimassa isommilla työmailla ja joutavat kotipaikoilleen vain viikonloppuisin. Sähkötöitä ja lypsykoneen ja -aseman asennuksia lukuun ottamatta Pertti on tehnyt navetan itse.

"Kyllä siinä säästää, mutta joissakin hommissa mietitytti, onko saatava säästö vaivan arvoista".

Lypsäviä navetassa on tällä hetkellä 22, mutta vuoden kuluttua lehmäpaikat ovat täynnä. Seuraavana tavoitteena on keskituotoksen nostaminen 9000 kilon tasolle. Korkeimmat huiput saavat Kirsin ja Pertin mielestä jäädä tavoittelematta.

Tilakaupassa ovat neuvot tarpeen
Pohjois-Pohjanmaalla pyritään projektin voimin edistämään maatilojen sukupolvenvaihdoksia.

Rohkaisu ja kannustus tulee Pertti Venetpalon mielestä ihan tarpeeseen. "Alussa paperisota on niin kauhea, että sitä ei usko ennen kuin sen kokee". Apua kaikkien kommervenkkien selvittämiseen kuitenkin löytyy, Pertille ja Kirsille tärkein apu oli piiriagrologi Matti Viitala.

"Verotoimistosta saa myös hyvin apua, kun osaa ja uskaltaa kysyä. Kärsämäen verotoimistossa laskettiin tilakaupan eri vaihtojen vaikutuksia moneen kertaan".

Rahoituksen järjestäminen kauppaan ja investointeihin ei paperisodan jälkeen tuntunut enää ollenkaan vaikealta. Asiat sujuivat mukavasti omassa osuuspankissa.

Ennen tilakauppojen tekoa Pertti kävi yhden lukuvuoden Haapajärvellä maatilayrittäjävalmennuksessa, sillä koulutuksen hankkiminen on nykyään edellytys tilakauppojen lainoitukselle.

"Koulutus oli ihan hyvä, siellä tuli paljon uutta asiaa. Tahti oli sen verran tiivis, etteivät opettajat ehtineet turhia jaarittelemaan".

Koulutuksen aikana Pertti tutustui myös samassa elämänvaiheessa oleviin muihin yrittäjin. Tuttavuus johti tilakauppojen jälkeen muun muassa koneyhteistyöhön.

Projekti tuli oikeaan aikaan
"Sukupolvenvaihdosprojekti on otettu vastaan mahdottoman hyvin", kertoo hanketta Oulun Maaseutukeskuksessa pyörittävä Marko Keski-Sikkilä. Oikeaan osuneesta liikkeelle lähdöstä kertoo sekin, että määrälliset tavoitteet tullaan reilusti ylittämään. Kun Pohjois-Pohjanmaalla on aikaisempina vuosina tehty keskimäärin 70 sukupolvenvaihdosta vuodessa, nyt menee satanen varmuudella rikki.

Sukupolvenvaihdoksissa määrää tärkeämpi on kuitenkin laatu. TE-keskus onkin antanut palautetta, että projektin ansiosta on tullut hyviä kauppakirjoja. Marko Keski-Sikkilän mielestä vielä tärkeämpää on, että luopujille ja jatkajille jää hyvä mieli kaupanteon jälkeenkin. Hommat pyritään hoitamaan niin, että se tyydyttää molempia osapuolia.

Ilmaisten koulutustilaisuuksien jälkeen tilat saavat halutessaan ostaa edullisesti asiantuntijoiden palveluksia sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja kauppakirjojen tekoon. Piiriagrologien lisäksi käytettävissä on Oulun Maaseutukeskuksen kanssa yhteistyötä tekevä lakimies.

Onnistunut projekti vaatii Marko Keski-Sikkilän mukaan laajaa yhteistyötä:

"Me emme kilpaile pankkien kanssa, pankinjohtajat käyttävät projektihenkilöitä mielellään apuna. Kun sukupolvenvaihdoksia on joissakin kunnissa tehty harvakseltaan, rupeaa olemaan niin, että pankeissa ja maataloussihteereillä on rutiinin puutetta".

Osuuspankit ovat nähneen sukupolvenvaihdosprojektin niin tärkeäksi, että ne ovat mukana hankkeen rahoittajina. Lisäksi paikallisia koulutustilaisuuksia pidetään pankkien tiloissa.

Viime keväänä käynnistynyt sukupolvenvaihdosprojekti jatkuu "Menestyvä maatilayritys"-hankkeella, jossa pyritään kehittämään tilojen liiketoimintaosaamista. Tämän projektin puitteissa halutaan lisätä muun muassa tilojen yhteistoimintaa.

Pankin rooli on muuttunut
Kärsämäen Osuuspankin toimitusjohtaja Timo Suhonen pitää Maaseutukeskuksen Pohjois-Pohjanmaalla käynnistämää sukupolvenvaihdosprojektia hyvin myönteisenä asiana. Liikkeelle olisi pankin puolesta voitu lähteä jo aikaisemminkin.

"On hyvä, että viljelijät saavat projektin puitteissa ajankohtaista tietoa näistä asioista. Tällä tavalla kaupat tulevat harkittua riittävän monelta kannalta".

Viljelijät Kärsämäellä ovat Timo Suhosen mukaan keskimäärin varsin nuoria, sillä 1980-luvulla tiloilla tehtiin paljon sukupolvenvaihdoksia. Tänä syksynä vireillä on neljän tilan omistajanvaihdos. Vauhti on pankinjohtajan mielestä varsin sopiva.

Pankin rooli tilakaupoissa ja tilojen sukupolvenvaihdoksissa on EU-jäsenyyden aikana jonkin verran muuttunut. Kun tilakaupat saatettiin aikaisemmin tehdä alusta loppuun pankin voimin, nykyään varsinaiset asiantuntijat löytyvät muualta.

"Sukupolvenvaihdosten hallinta on mennyt aina vain vaativammaksi. Pankkien työntekijöillä ei enää ole mahdollisuus erikoistua niin pitkälle, mutta kyllä meillä vielä tehdään kauppakirjojakin. Joka tapauksessa pidämme itsemme ajan tasalla siitä, mistä tarvittavaa tietoa saadaan."

Timo Suhosen mielestä on hyvä, että kaupanteko ei ole pelkästään pankkien asia. Pankkien merkittävin rooli on kauppojen rahoituksesta ja jatkajan maksuvalmiudesta huolehtiminen.

Sukupolvenvaihdoskaupoissa lähtökohtana on nykyään tilan verotusarvo. Toteutuneet kauppahinnat ovat olleet yleensä 50-75 prosenttia verotusarvosta. Vaikka valtion lainaa saisi sukupolvenvaihdoskauppaan enimmäismäärän, pankille jää silti yleensä vielä enemmän rahoitettavaa.

Timo Suhonen toivoo, että sukupolvenvaihdosten tahti jatkuisi Kärsämäellä nykyisellä tasolla:

"Maataloudessa on uhkatekijöitä, mutta onneksi viljelijöillä riittää yhä yrittämisen halua. Maa- ja metsätalous ovat Kärsämäen kunnassa niin merkittäviä elinkeinoja, että niiden jatkuvuudesta pyritään yhdessä pitämään huolta."

Teksti: Antti Äijö
S-posti: antti.aijo@pellervo.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |