Kilpailua läpinäkyvyydestä
Laatutietopankki on kunnianhimoinen hanke viedä elintarvikeketjun eri vaiheiden tiedot atk:lle tietokantaan, ja osaa niistä voi katsella vaikkapa ruokakaupassa.
Tietopankkia rakennetaan hieman tuotantosuunnittain. Vuodenvaihteessa valmistuu laatutietopankin ensimmäisen osion ensimmäinen versio viljasta. Tuottajat saavat siitä pontta yrityksiinsä, kun voivat verrata omia tuloksiaan alueelliseen keskiarvoon, parhaaseen neljännekseen tai muuhun ryhmään. Karjantarkkailussa olevat maitotilat ovat hyötyneet niistä tiedoista.
Viljaosio ei näy kuluttajalle asti, mutta seuraavaksi ilmeisesti kevättalvella valmistuva lihaosio näkyy.
Kaupassa vierähtää aikaa jos tahtoo selvittää mitä tuotteissa on, eivätkä tuotetiedot aina edes ole täydelliset. Yhä useampi kuitenkin varmistaa ruoan turvallisuuden ja sopivuuden.
Seinäjoen Farmari-näyttelyssä saattoi katsoa kännykällä esimerkiksi perunapussista sellaisia tietoja, joita siihen ei ollut kirjoitettu. Se on näitä WAP-kännykän (wireless application protocol) palveluja. Kännykkä hakee näytölleen tietokannasta tietoja, joita siitä halutaan julkistaa.
Harva asiakas ottaa kännykän esille ja maksaa puhelinlaskun ihan pikku syystä, tuote saa kummasti lisähintaa ja aikaakin menee. Mahdollisuus siihen kuitenkin tulee.
Toinen tekninen ratkaisu on viivakoodi.
Jo nyt on kauppoja, joissa voi ottaa viivakoodinlukijan ostoskärryyn ja imaista siihen ostamiensa tuotteiden hinta. Kassalla tarvitsee vain näyttää laitteesta summan, eikä ostoksia tarvitse latoa liukuhihnalle ja takaisin kassiin.
Työvaiheita uusiksi
Maailmalla käytössä olevaan eurooppalaiseen artikkelinumerointiin
EAN:ään (European Article Numbering) olemme jo tottuneet. Koodissa on 13 numeroa,
niissä kerrotaan koodin myöntänyt maa, yritys, tuote ja tarkistus. Koodin myöntää
Suomessa EAN-Finland Oy. Toimitusjohtaja Sven-Gustav Lindroos sanoo, että
viivakoodi soveltuu hyvin elintarvikkeen läpinäkyvyyden merkitsemiseen.
Elintarvikkeiden alkuperäongelmaan EAN-Finland törmäsi EU:n ottaessa pois alkuperävaatimuksen. Sittemmin Suomi sai luvan sen käyttöön.
Kuluttajaviranomaisetkin yritys sai kimppuunsa kun koodista ei välttämättä selviä alkuperämaa. Lindroos selvittää, että toistaiseksi jossakin maassa pienyritys voi valmistaa ulkomaille vietäviä tuotteita eikä numeroi niitä, sen sijaan maahantuoja esimerkiksi Suomessa koodaa tuotteet.
"Kuluttajan kannalta on puute, että alkuperämaa ei paljastu, mutta se ei ole EAN-järjestelmän vastaista", sanoo Lindroos. Näin on mahdollista sekin, että muualla kasvatettuja hedelmiä on voitu rekisteröidä Suomessa.
Esimerkiksi hullun lehmän taudin tai Coca Cola -juoman ongelmat ovat saaneet keskieurooppalaiset kuluttajat valppaiksi ja yritykset varmistamaan laatuasioitaan.
Lindroos itsekin kaipaa valmiutta esimerkiksi tuoretuotteiden ja vihannesten ja hedelmien koko ketjun ilmaisemiseen yksittäiseen eläimeen tai puutarhaan asti. Ranska, Saksa ja Itävalta testaavat, miten se koodittamalla tapahtuisi.
Lehmien alkuperätiedot tunnetaan, kaikki on tallella Maatalouden Laskentakeskuksessa. Teurastamoissa on tiedostettu, että avat joutuvansa , että lihankäsittelytapoja joudutaan miettimään uusiksi, jos aluperätietojen jäljittävyyttä halutaan laajentaa. Tuorelihan ja vaikkapa kinkun tiet on suhteellisen helppo seurata, mutta lenkkimakkara tai pitsa on jo toinen juttu. Se onnistuu pienelle valmistajalle, joka käyttää vain omia raaka-aineitaan.
Lindroos arvioi, että isot lihantuottajamaat kuten Tanska ja Hollanti pyrkivät nopeasti saamaan aikaan lihan jäljitettävyyden. Myös olympiamaa Australia on innostunut näistä hankkeista.
Kauppa ja teollisuus pohtivat myös yhteistä tuotenumeropankkia. Ne pohtivat jopa kahta tasoa, kansallista ja kansainvälistä tuotetietopankkia. Tietoja voisi sitten tarkastella esimerkiksi kännykällä tai viivakoodilukijalla.
Tosin Lindroos huomauttaa, että lainsäädäntökin ontuu siltä osin, mitä tietoja pakkauksessa pitää olla. Siitä ei ole määräyksiä.
Kaupat kilpasille
Tuotetietojen läpinäkyvyyttä hehkutetaan kaikkien jakeluketjussa olevien eduksi. Mikä sen parempaa, jos hyvä tuote kertoo tekijänsä. Siitä hyötyvät raaka-aineen tuottajat, niitä jalostavat teollisuus ja kaupat.
"Minä näen, että tämä on kilpailukeino kaupalle jatkossa, ehkä myös elintarviketeolisuudelle", Sven-Gustav Lindroos katsoo. Lindroos on myös johtaja Kaupan Keskusliitossa ja sanoo kaikkien kaupparyhmittymien kiinittävän entistä enemmän huomiota näihin seikkoihin. Kauppa yrittää selvitä hankkeesta luonnollisesti mahdollisimman edullisesti kilpailijaansa nähden, mutta kuluttajahintoihin laatutietokustannukset luonnollisesti siirtyvät.
Lindroos sanoo, ettei Suomessa ole ongelma kotimaisten vihannesten ja hedelmien laatu. Mitä sitten onkaan pantu niihin hedelmiin, jotka säilyvät kuukausikaupalla. Jäljitettävyys tulee parantamaan suomalaisen elintarvikealan asemaa.
Markku Nummi
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |