Haapa nousee paperiteollisuuden arvopuuksi
Haapa ei enää ole mikään roskapuu. Paperiteollisuudessa lyhyt kuitu on kasvava kilpailuvaltti kansainvälisillä paperi- ja sellumarkkinoilla. Siitä valmistettu paperi on kevyempää ja painatusominaisuuksiltaan parempaa kuin pitkäkuituinen.
Haavan kuituominaisuudet parhaimmillaan ylittävät maailmalla lyhytkuituisena paperin raaka-aineena johtavaan asemaan nousseen akasian ja eukalyptuksen. Myös kasvun nopeudessa ne 80–90 päivää, jotka puu yleensä Suomessa kasvaa, haapa on kilpailukykyinen eksoottisten kilpailijoitten kanssa.
Suomen metsäyhtiöistä haapaan on eniten panostanut Metsä-Serla eli nykyinen M-Real, joka aloitti haavan suurimittaisen käytön Lielahden tehtaalla 1987. Kirkniemen tehtaalla starttasi 1996 kahden ja puolen miljardin markan arvoinen paperikone, jonka valmistama uudentyyppinen hienopaperi sisältää huomattavan osan haapakuitua.
Elokuussa Joutsenossa aloittava M-Realin uusi kemihierretehdas on ensimmäinen, joka käyttää pelkästään haapaa. Kemihierretehdas nielee täysillä jauhaessaan noin 600 000 kuutiota tuoretta selluhaapaa, minkä ansiosta M-Realin tehtaiden haapakuitupuun käyttö alkaa lähestyä miljoonaa kuutiota vuodessa.
Uusimmassa metsävarojen arvioinnissa haapaa kasvaa Etelä-Suomessa 1,4 miljoonaa kuutiota vuodessa, joten suurin osa raaka-aineesta on tuotava Venäjältä ja Baltiasta. Nelisensataa hehtaaria suomalaista hybridihaapaa on kokeilumielessä istutettu Viroon Metsäliiton tytäryhtiön maille.
Haaparaaka-ainetta
viljelysopimuksella
Tulevaisuuden raaka-ainehuollon turvaamiseksi Metsäliitto ja sen tytäryhtiö Metsämannut Oy aloittivat 1997 nopeakasvuisen jalostushaavan eli hybridihaavan viljelyn ja siihen liittyvät tutkimukset. Parhaillaan Metsäliitto rakentaa jalostushaavan viljelysopimusverkostoa.
Jalostushaapaa on istutettu Suomessa jo 1950 ja 1960-luvuilla tulitikkutuotannon raaka-aineeksi.
Metsäliiton haapaprojektista vastaava Metsämannut Oy:n metsänhoitaja Satu Holm kertoo, että sopimusviljelijöille tarjottavat jalostushaavan taimet on valittu vanhojen tulitikkuhaapaistutuksien parhaiten kasvaneista ja parhaat kuituominaisuudet omaavista klooneista. Tähän mennessä on istutettu 260 hehtaaria uusia haapataimikoita.
"Ne ovat tulevaa laatukuituraaka-ainetta", kehuu haavan viljelemisestä gradun ja kirjan tehnyt Holm.
Kaakkois-Suomessa haavan sopimusviljely Joutsenon kemihierrelaitokselle aloitettiin jo viime vuonna. Ensin haavan istutuksia suunniteltiin 200 kilometrin etäisyydelle Joutsenosta, mutta nyt Metsäliitto tarjoaa viljelysopimusta myös Keski-Suomessa.
Viljelysopimus edellyttää vähintään puolen hehtaarin pinta-alaa. Pienemmästä viljelmästä ei sopimusta kannata tehdä, mikä ei tietenkään estä istuttamasta haapaa. Suurimmat sopimusalat ovat 5–8 hehtaaria. Keskimääräinen koko on 1–2 hehtaaria.
Haapametsikön perustamiskustannukset ovat 5 000–10 000 markkaa hehtaaria kohti. Taimia istutetaan 800–1000 hehtaarille. Taimen hinta on 4,5 markkaa ja suojan hinta 1,70 markkaa. Hybridihaapametsiköt alkavat tuottaa vasta 20–25 vuoden kuluttua, jolloin avohakkuun jälkeen odotettu tuotos on 200-250 kuutiota hehtaarilta. Seuraava hakkuu on 15 vuoden kuluttua, jolloin tuotos on jo 350 kuutiota hehtaarilta.
Sopimuksen mukaan Metsäliitto toimittaa taimet, takaa haapakuidulle tietyn hinnan ja ostaa puut.
Kukaan ei tiedä, mikä on haavan hinta parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta viljelysopimuksessa se sidotaan kuusikuidun hintaan siten, että haavan kantohinta on vähintään 80 prosenttia kuusikuidun hinnasta.
Holmin mukaan jalostushaavasta maksetaan enemmän kuin luontaisesta. Hintaa nostaa se, että verrattuna nykyisiin sieltä täältä poimittuihin keräilyeriin isoimmilta päätehakkuuleimikoilta saadaan kerralla enemmän puuta.
"Todennäköisesti haavalla on silloin jo omat markkinat eikä sitä tarvitse sitoa kuusikuidun indekseihin. Haavan hinta saattaa olla silloin korkeampi kuin kuusikuidulla", ennakoi Holm.
Haavan kehityksessä alusta lähtien mukana ollut Kirkniemen tehtaan tutkimuskeskuksen päällikkö Jyrki Kettunen arvelee, että haapaviljelmien kasvamista odotellessa raaka-aineen saatavuuden kannalta on tärkeää, että metsänomistajat jättävät myös nykyiset luontaiset haavat kasvamaan eivätkä hävitä toisarvoisina niin kuin tähän asti on tehty.
"Kirkniemen ympäristössä metsässä kulkiessa huomaa, että suunta on muuttunut", Kettunen sanoo.
Aikaisemmat
buumit muistissa
Viljelysopimus ei sido metsänomistajaa myymään puita ainoastaan Metsäliitolle, mutta Holm toivoo, että Metsäliittoa pidettäisiin ensisijaisena ostajana. Toisaalta nykyiset metsäteollisuuden fuusiot huomioon ottaen kukaan ei tiedä missä on silloin Metsäliitto ja kuka jalostushaavat ostaa.
Olivat tulevaisuuden metsäteolliset omistussuhteet miten tahansa Holm pitää hybridihaavan näkymiä erittäin lupaavina. Haavan arvoa nostaa myös sen käytön lisääntyminen mekaanisessa metsäteollisuudessa.
Metsänomistajien suhtautuminen jalostushaapakampanjaan on ollut tähän asti melko varovaista. Taustalla ovat aikaisemmat metsäteollisuuden masinoimat ja tyhjiin rauenneet buumit. Lahden ja Hollolan välissä sijaitsevassa Peräntaatan kylässä asuvan Timo Virtasen mielestä tulitikkuhaapa-, energiapaju-, harmaaleppä-, angoranmänty- tai kaikki koivut nurin -kampanjat ovat olleet täyttä hölynpölyä: "Jotenkin tuntuu, että näihin lähdetään kauhean innostuksen vallassa ilman sen kummempia tutkimuksia."
"Tämä ei ole mikään takavuosien ´joka paikkaan mäntyä´ -hanke", vakuutta Holm.
Holmin mielestä Joutsenon kemihierrelaitokseen investoidut miljardit kertovat, että teollisuus on tosissaan. Eikä haapaa levitetä muiden puiden kustannuksella. M-Realin tehtaan kahden koneen tarvitsema haaparaaka-aine voidaan kasvattaa 60 000 hehtaarilla, mikä on parin prosentin luokkaa Etelä-Suomen lehtokankaista.
Metsämannut Oy:n Matti Hakkarainen kertoo, että tähän mennessä haavan viljelystä on innostunut 200 viljelijää, mutta tänä vuonna on tulossa sata uutta. Taimia istutetaan tänä vuonna 220 000.
Hakkarainen ei usko, että hybridihaavan viljely nousee kovin kauas Etelä-Suomessa sijaitsevista tehtaista kasvavien kuljetuskustannuksien vuoksi: "Alustavissa kaavailuissa olemme ajatelleet, että ihannetilanteessa 35–50 prosenttia käyttämästämme haavasta olisi viljelmiltä, muu osa on maatiaishaapaa jota kasvaa olennaisesti nykyistä runsaammin jos puuta lakataan vainoamasta."
Santeri Pakkanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |