Maitohuoneen jätevesien
puhdistukseen useita vaihtoehtoja
Navetan rakentaja joutuu investoimaan myös jätevesien käsittelyyn. Jätevettä syntyy lypsykoneen, tilasäiliön, lypsyastioiden ja lattioiden pesusta. Viranomaisten yleinen linja on, että ympäristölupaa navetalle ei myönnetä, ellei jätevesiä käsitellä hyväksyttävällä tavalla. Jätevesien käsittelyyn on tarjolla useita ratkaisuja.
Lypsykarjatilan jätevesien kokonaiskuormitus vastaa noin 25–50 henkilön asumiskuormitusta navetan koosta riippuen. Siten maitotilojen jätevedet muodostavat haja-asutusalueella merkittävän yksittäisen ympäristön kuormittajan.
Ympäristöviranomaiset ovat havainneet ongelman ja uusien navettahankkeiden toteuttamisen ehdoksi on asetettu maidonkäsittelylaitteiden pesusta syntyvien jätevesien käsitteleminen hyväksyttävällä tavalla. Maahan imeyttämistä ei enää hyväksytä ongelman ratkaisuksi.
"Alle 75 nautayksikön kokoisten lypsykarjanavetoiden ympäristölupa-asiat käsitellään kunnissa ja suuremmat tulevat ympäristökeskusten käsiteltäviksi", sanoo maaseuturyhmän vetäjä Pirkko Valpasvuo-Jaatinen Lounais-Suomen Ympäristökeskuksesta. "Uusiin yksiköihin edellytetään mahdollisimman tehokasta jätevesien käsittelytapaa."
Jätevesiongelman voi ratkaista ympäristöviranomaisten mukaan monella tavalla. Hyväksyttäviä puhdistamotyyppejä ovat erilaiset pienpuhdistamot ja maasuodatuskentät. Tietysti jätevedet voi johtaa kunnalliseen viemäriverkkoon, jos sellaiseen on mahdollisuus.
Jätevesien johtaminen navetan virtsakaivoon tai lietesäiliöön on myös käyttökelpoinen menetelmä. Valpasvuo-Jaatisen mukaan näinkin voidaan menetellä, mikäli säiliöt on mitoitettu riittävän kokoisiksi. Jätevesien vaatima tilantarve on noin 100–200 kuutiometriä vuodessa.
Maitohuoneen jätevedet
huomioitu ympäristötuessa
Pienpuhdistamoissa ei ole kysymys pikkurahoista. Koosta riippuen tilamittakaavan puhdistamon kustannusarvio vaihtelee 30 000–100 000 markan välillä.
Navettainvestointia suunniteltaessa kannattaa siten olla yhteydessä ympäristöviranomaisiin ja selvittää näiden vaatimukset jätevesien käsittelystä. Ympäristöviranomaisilta saa myös neuvoja mahdollisen puhdistamon mitoitukseen.
Ympäristötuen ehdoissa maitohuoneen pesuvesien käsitteleminen on listattu yhdeksi karjatilan valinnaisista lisätoimenpiteistä. Lisätuen saamiseksi pesuvedet tulee johtaa joko liete- tai virtsasäiliöön, maa- tai juurakkopuhdistamoon, pienpuhdistamoon tai kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon.
Ympäristölupaa myönnettäessä juurakkopuhdistamoa ei kuitenkaan kelpuuteta maitotilan ainoaksi vedenpuhdistusmenetelmäksi, vaikka ympäristötuki sen hyväksyykin rahanarvoiseksi lisätoimenpiteeksi. Juurakkopuhdistamo toimii vain osan vuotta, talvisaikaan ravinteiden talteenottoa ei tietenkään tapahdu.
Valpasvuo-Jaatisen mukaan juurakkopuhdistusta voidaan käyttää kasvukauden aikana, mutta talvella jätevedet on käsiteltävä muulla tavalla tai varastoitava umpisäiliöön kesää ja puhdistusta odottamaan.
Aktiivilietemenetelmä
sopii maitotiloille
Meijereiden jätevesiä on 1970-luvulta lähtien puhdistettu aktiivilietepuhdistamoissa. Menetelmä on kovaa vauhtia tulossa myös maitotiloille – Suomessa kaksi firmaa suunnittelee ja valmistaa maatilamittakaavaan sopivia panospuhdistamoita
Prosessi perustuu mikrobien toimintaan: bakteerit ja muut mikrobit syövät orgaanisen aineksen pois jätevedestä. Tuloksena syntyy puhdasta vettä, hiilidioksidia ja ravinnepitoista lietettä.
Maitotilojen jätevedet ovat koostumukseltaan lähellä meijereiden jätevesiä, mutta käytetyistä pesuaineista johtuen happamuuden vaihtelut ovat varsin suuria. Lisäksi pesuaineiden sisältämä kloori voi tappaa pienestä puhdistamosta mikrobit, jolloin prosessi tietysti lopahtaa siihen paikkaan.
Ratkaisuksi on kehitetty varsinaisen puhdistamon eteen sijoitettavia neutralointikaivoja ja -tankkeja, joihin lisätään kemikaaleja tasaamaan happamuuden vaihtelua ja sitomaan mikrobeille vaarallisia aineita.
Neutralointiin ja kloorin hapettamiseen voidaan käyttää esimerkiksi ferrosulfaattia. Neutralointiaineiden ohella prosessin toiminta edellyttää myös sähköä ilmastus- ja kemikaalipumppujen käyttöön.
Maasuodatuskenttä toimii
kun mitoitus tehdään oikein
Maasuodatuskentässä jätevedet puhdistetaan suodattamalla ne puhdistavien maakerrosten, esimerkiksi suodatinhiekan, läpi. Fosforin talteenottoa pystytään tehostamaan sekoittamalla suodatinkerroksen fosforia sitovaa ainetta.
Maasuodatuskenttä ei vaadi toimiakseen ulkopuolista energiaa tai kemikaaleja. Oikein mitoitettu ja rakennettu maasuodatin maksaa kuitenkin yhtä paljon kuin panospuhdistamo, joten edulliseksi sitä ei voi sanoa.
Vaikka maasuodattimet sopivat pientalojen jätevesien käsittelyyn, maitotiloilla on ilmennyt ongelmia. Käytännössä on havaittu, että maidon rasva tukkii vähitellen tuloputket. Lisäksi fosforin talteenotto heikentyy ajan mittaan.
Rakennusmestari Seija Virolainen Lounais-Suomen Ympäristökeskuksesta sanoo, että lypsykarjanavetoita varten maasuodatuskenttien kokoa pitäisi kasvattaa. "Mitoitusta ei pidä tehdä käsiteltävän veden tai fosforin määrän perusteella, vaan perusteena on käytettävä jäteveden biologista hapenkulutusta."
Virolaisen mukaan maapuhdistamo tulee maitotiloilla varustaa lisäksi riittävän isoilla saostuskaivoilla. "Toimivuuden varmistamiseksi maidon rasva ja muut kiintoaineet on erotettava jätevedestä ennen puhdistamoa", Virolainen sanoo.
Kiintoaineen erotuksen lisäksi saostuskaivot tasaavat jäteveden happamuusvaihteluja ja toimivat varmistuksena. "Esimerkiksi viemäriin joutunut maito saadaan poistetuksi saostuskaivojen kautta ennen sen joutumista maasuodattimeen".
Saostuskaivot pitääkin tyhjentää riittävän usein, mieluummin kaksi kertaa vuodessa tai jopa useammin suodatuskentän toimivuuden varmistamiseksi.
Olli Alikärri
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |