Vähemmän jalkatyötä
Maanäytteiden otto on erittäin tärkeä työvaihe hyvän sadon pohjustamisessa. Se edellyttää paljon jalkatyötä ja ajankäyttöä, jotta näytteitä tulisi otetuksi edustavasti ja riittävän tihein välein.
Kehitys kuitenkin kehittyy tälläkin alueella. Nyt on viljelijän avuksi saatu rakennettua mönkijä, joka sekä ottaa maanäytteen että ilmoittaa ottopaikan tietokoneelle.
Tämä uusi laite on kehitetty vastaamaan ajan haasteita. Ympäristötuki lisää tarvetta maanäytteiden ottamiseen. Tilakoot ovat kasvaneet, niin että isänniltä ei kerta kaikkiaan riitä aikaa suuren maanäytemäärän ottamiseen. Kun uusia lohkoja tulee oston tai vuokrauksen kautta viljelijän käyttöön, on vaikea tietää mitään niiden ominaisuuksista ennen maanäytteiden analysointia.
Uusi laitteisto on erittäin tarkka. Se määrittelee maanäytteen ottopaikan neliön tarkkuudella. Tieto paikasta siirtyy tietokoneen muistiin ja aikanaan viljelijä saa kartan joko sähköpostina tai perinteiseen tapaan paperilla.
Jos viljelijä haluaa, hän voi saada kartan myös varustettuna kalkitus- ja lannoitussuosituksilla.
Kone on lahjomaton näytteenottaja. Mekaaninen pora tekee tasaista jälkeä. Kun käytettävissä on tehokas laitteisto, voi näytteitä ottaa entistä tiheämmin välein.
Kone on suhteellisen arvokas, kuten tämän lehden asiaa koskevasta artikkelista ilmenee. Se ei sovellu isonkaan tilan yksinomaiseen käyttöön. Tässä onkin loistava tilaisuus viljelijöiden väliseen yhteistoimintaan. Toinen mahdollisuus on urakointi, joka muutoinkin on yleistymässä erikoistöissä, kuten ruiskutuksessa.
*
Viljelijöiden yhteistoimintaa on Suomessa vuosisatojen aikana harjoitettu varsin monin eri muodoin. Tuloksekkaimmasta päästä ovat olleet yhteismetsät.
Ensimmäiset yhteismetsät perustettiin maahamme jo 1800-luvun puolella. Ajateltiin, että se olisi hyvä keino tuhlailevan puunkäytön estämiseksi.
Alkuinnostuksen jälkeen yhteismetsien perustaminen hiipui ja entisiä jopa purettiin riitaisuuksien takia. Uusi nousu tuli maailmansotien jälkeen siirtolaisten asuttamisen yhteydessä. Maatilan talouskeskuksen läheltä annettiin kotitarvemetsä ja kauempaa osuus yhteismetsään.
Kun puunkorjuu koneellistui 1960-luvulla, yhteismetsien arvostus kasvoi. Ne olivat hyvässä metsänhoidollisessa kunnossa ja niistä saatiin suuria leimikoita. Tästä hyötyivät sekä myyjät että ostajat ja sellaistahan yhteistoiminta ja osuustoiminta parhaimmillaan onkin.
Yhteismetsistä saaduilla tuloilla on ollut suuri merkitys osakkaille. Paitsi puun myynnistä, on tuloja saatu lomatontteja vuokraamalla ja soraa myymällä.
Vaikeuksia on ollut kaavoitus- ja suojelukoukeroiden selvittämisessä. Ympäristöviranomaisilla on ollut suurta harrastusta vesittää maanomistajien lakiin perustuvia oikeuksia. Erilaiset valitukset ovat viivyttäneet mahdollisten lupien saantia vuosikausia.
Yhteismetsien edut ovat kiistattomat. Ne ovat tehokkaita puuntuottajia ja toimivat osakastilojen elinkelpoisuuden turvaajina. Niiden ansiosta yhä suuremmat alueet ovat suunnitelmallisen metsätalouden piirissä. On koko yhteiskunnan etu, että yhteismetsille annetaan elämisen ja kehittymisen mahdollisuudet.
Martti Seppänen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |