Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Porsasyskä on pahin sikojen
hengitystiesairaus Suomessa

Porsasyskä on taloudellisesti merkittävin sikojen hengitystiesairaus Suomessa. Se on nimensä mukaisesti porsaiden tauti, vaikka se diagnostisoidaankin emakoiden ternimaitonäytteistä.

Yskäoireita havaitaan yleisimmin kuuden viikon–kuuden kuukauden ikäisillä porsailla. Imevät porsaat oireilevat hyvin harvoin. Aikuiset siat oireilevat vain siinä vaiheessa, kun tauti tulee sikalaan. Porsasyskä hidastaa porsaiden kasvua, heikentää niiden vastustuskykyä ja altistaa ne erilaisille jälkitaudeille.

Mykoplasmat ovat
kevyitä taudinaiheuttajia

Porsasyskän aiheuttaja on mykoplasma (Mycoplasma hyopneumoniae). Se on bakteereita kevyempi taudinaiheuttaja ja leviää helposti sikalan sisällä karsinasta toiseen. Sopivien tuulten vallitessa se voi levitä ilman mukana jopa toiseen sikalaan.

Täysin terveeltä näyttävät siat voivat toimia porsasyskätartunnan kantajana. Tauti tulee sikalaan yleensä oireettomien ostoeläinten mukana. Riski tartunnan saamiseen on sitä suurempi, mitä useammasta sikalasta eläimiä ostetaan.

Mykoplasmat elävät sikojen hengitysteissä. Sian yskiessä mykoplasmoja leviää runsaasti sikalailmaan. Terve sika saa tartunnan, kun mykoplasmoja kulkeutuu ilman mukana sen keuhkoihin. Porsasyskän itämisaika (= aika tartunnan saamisesta oireiden ilmaantumiseen) on vähintään yksi viikko, yleisimmin kymmenen–kuusitoista vuorokautta.

Yskä muistuttaa
koiran haukuntaa

Porsasyskän aiheuttamat oireet sen akuutissa vaiheessa ovat koiran haukuntaa muistuttava kuiva yskä, kuume ja syömättömyys. Bakteerien aiheuttamat jälkitaudit ovat hyvin yleisiä, koska porsasyskä heikentää sikojen vastustuskykyä. Jälkitautien seurauksena sika voi rääpälöityä tai jopa kuolla. Kasvun hidastuminen ja heikentynyt rehunkäyttökyky aiheuttavat suurimmat taloudelliset menetykset lihasikalassa.

Yksittäinen sika, joka ei sairastu jälkitauteihin, paranee porsasyskästä ja kehittää sitä vastaan elinikäisen vastustuskyvyn. Tällainen sika ei enää sairastu porsasyskään, eikä toimi sen kantajana. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että yli vuoden ikäiset siat ovat porsasyskästä vapaita, jos tartunta on ollut sikalassa vähintään vuoden ajan.

Porsasyskädiagnoosi perustui ennen vanhaa pelkkiin yskäoireisiin, jotka saatiin parhaiten esiin juoksuttamalla välitysikäisiä porsaita minuutin ajan. Juoksutustesti ei ole kuitenkaan kovin luotettava. Porsasyskää voi olla sikalassa, vaikkei yskäoireita kuuluisi lainkaan.

Keuhkomuutokset ja
ternimaito- tai verinäyte
vahvistavat diagnoosin

Piilevä tartunta voidaan löytää tutkimalla teurastettujen tai kuolleiden sikojen keuhkot. Porsasyskän aiheuttamat keuhkomuutokset ovat hyvin tyypilliset maksaa muistuttavat tiivistymät keuhkolohkojen kärjissä. Tällaisia muutoksia voi olla yksittäisillä sioilla muidenkin tautien aiheuttamana, mutta porsasyskäsikalassa keuhkomuutoksia löydetään kymmeniltä sioilta.

Nykyään yleisimmin käytetty tapa porsasyskän etsimiseen on ternimaito- tai verinäytteet. Ternimaitonäytteet voi ottaa itse, mutta niiden keräämiseen kuluu aikaa. Verinäytteet pitää otattaa eläinlääkärillä, mutta toisaalta niistä saa tulokset nopeasti.

Sika muodostaa vasta-aineita porsasyskää vastaan. Näitä vasta-aineita löytyy sekä verestä että ternimaidosta. Laboratoriotesteillä etsitään näitä vasta-aineita. Jos usealta sialta löydetään porsasyskän vasta-aineita, sikalassa on porsasyskätartunta.

Ternimaito- ja verinäytteet eivät toimi luotettavasti yksittäistä sikaa koskevina testeinä, koska yksittäisen sian kyky muodostaa vasta-aineita vaihtelee. Joillakin sioilla vasta-aineita muodostuu mitattavia määriä, toisilla ei. Tutkimuksissa on huomattu, että jopa samasta siasta eri nisistä otetut näytteet voivat antaa eri tuloksen. Kun sikalasta otetaan paljon näytteitä, todennäköisyys löytää oireilematon porsasyskätartunta käytetyillä testeillä on erittäin suuri. Sikalakohtaisina testien tulokset ovat hyvin luotettavia.

Ternimaito- tai verinäytteen sanotaan olevan positiivinen, jos siitä löydetään porsasyskän vasta-aineita. Sikalasta otetaan yleensä kolmekymmentä näytettä. Tällä näytemäärällä löydetään yhdeksänkymmenenviiden prosentin varmuudella ainakin yksi positiivinen näyte, jos vähintään kymmenellä prosentilla sioista on testirajan ylittävä määrä vasta-aineita. Yleensä porsasyskäsikalasta tulevista näytteistä on positiivisia paljon enemmän kuin kymmenen prosenttia.

Testejä tulkitaan
usein väärin

Olen usein törmännyt tilanteisiin, joissa porsasyskätestejä on tulkittu väärin. Sen vuoksi lienee syytä tuoda tässäkin esiin pari yleisintä virhetulkintaa.

Monet ovat luulleet positiivisen testin merkitsevän sitä, että kyseisessä siassa olisi porsasyskätartunta. On jopa ajateltu, että tappamalla positiivisen testin antaneet emakot voitaisiin päästä eroon koko tartunnasta. Tämä on sikäli täysin harhainen ajatus, että testeillä mitataan vasta-aineita, ei tautia. Siis positiivisen testin antanut emakko on joskus sairastanut porsasyskän ja on muodostanut sitä vastaan mitattavia määriä vasta-aineita. Porsasyskä elää sikalan porsaissa, ei emakoissa. Pelkästään emakoiden tappamisella ei porsasyskää sikalasta pystytä hävittämään ja toisaalta emakoiden tappaminen porsasyskän hävittämiseksi ei ole tarpeellista.

Toinen yleinen virhe liittyy porsasyskäsaneerausten jälkeen otettaviin varmistusnäytteisiin. Tilalla X otettiin saneerauksen jälkeen ternimaitonäytteet, joilla haluttiin varmistua saneerauksen onnistumisesta.

Puolet näytteistä oli positiivisia. Saneerauksen viimeisen päälle huolella toteuttanut isäntä oli saada rytmihäiriöitä tuloksesta. Osoittautui kuitenkin, että näytteet oli otettu tilalla jo ennen saneerausta olleista emakoista. Näytteet oli siis otettu vääristä eläimistä.

Saneerauksen onnistuminen voidaan testata vasta saneerauksen jälkeen syntyneistä sioista, koska ennen saneerausta tilalla olleet emakot tuottavat porsasyskän vasta-aineita saneerauksen jälkeenkin, vaikkei niissä tautia olekaan. Tälläkin tilalla saneeraus osoittautui lopulta onnistuneen hyvin.

*Teksti: Veikkko Tuovinen
*S-posti: veikko.tuovinen@lihakunta.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |