Hake maaseudun pelastus?

Hakettaja metsäautotien varrella Suomenselällä Perhossa. Harvennushakkuussa syntynyt ranka viuhahtaa moolokin kitaan. Samassa hake jo lentää äkäisesti lavalle. Eipä aikaakaan, kun traktori täysine lavoineen jo porhaltaa kohti kirkonkylän lämpövoimalaa. Rangat ovat muuttaneet muotoaan. Kohta puun hiili yhtyy pätsissä iloisesti ilman happeen. Reaktiossa syntyy lämpöä. Se lämmittää perholaisia.

Perhon lämpöosuuskunta palkittiin lokakuussa Lämpöyrittäjä 2000-kilpailussa pro-erityispalkinnolla lämpöyrittäjyyden edistämisestä.

Hakkeelle riittää Suomessa raaka-ainetta. Metsät kasvavat ennennäkemätöntä vauhtia. Nuorta viidakkoa on kaikkialla, harvennushakkuita on laiminlyöty, hakkuutähdettä jää runsain mitoin metsiin.

Moni metsänomistaja on pähkäillyt hukkapuun määrää. Metsäisessä Perhossa ei jääty ihmettelemään. Jotakin piti keksiä, sillä puuston vuotuinen kasvu oli kunnassa 157 000 kuutiota ja vuotuinen hakkuu alle puolet siitä. Arvion mukaan nuoren metsän kunnostustarve oli 550 hehtaaria vuosittain. Energiapuun mahdollisuudet olivat valtavat.

Kunnan lämpölaitos tehtiin hakkeen käyttöä silmälläpitäen. Ensimmäinen konsepti sen hoitamiseksi ei onnistunut; se joutui käyttämään huolestuttavan paljon raskasta polttoöljyä. Tuskaa lievittämään perustettiin energiaosuuskunta. Se on elänyt kuusi vuotta, tullut kouluikään ja katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Hakehomma taitaa nyt pelata?

"Kun osuuskunta on hoitanut voimalaa, on raskasta polttoöljyä palanut vain kesäaikaan ja varalla yhdentoista prosentin verran", kehaisee osuuskunnan puheenjohtaja Aimo Kivelä. Kattila saa polttaakseen 68 prosenttia metsähaketta sekä 15 prosenttia kuori- ja sahausjätettä. Talven kovilla pakkasilla polttimoon syötetään tehopakkauksena palaturvetta. Sen osuus jää vuoden mittaan kuuteen prosenttiin.

Hakkeesta on lähes kaikki peräisin kokopuusta. Sitä tulee ylivoimaisesti eniten nuoren metsän kunnostuksesta. Tienvarret ovat merkittävä lähde 15 prosentin osuudella. Pelloilta ja turvesoilta saadaan kymmenen ja aukkohakkuista viisi prosenttia.

"Raha kiertää kunnassa 1,5-2,5 kertaa eikä puu jää metsään mätänemään", Kivelä painottaa. Osuuskunta muuttaa aikaisemmin menetetyn kotimaisen luonnonvaran lämmöksi, jonka myy kunnalle. Siinä varjeltuu ilmakehä kasvihuonekaasu hiilidioksidin nettolisäykseltä ja siinä säästyy ulkomaanvaluuttaa.

Hake on mannaa metsänomistajalle

Aimo Kivelä toteaa, että suurin osa nuoren metsän kunnostuksesta tapahtuu ilman valtion tukea. Tukea saamattomille metsänomistajille osuuskunnan tekemällä työllä on suuri merkitys. Osuuskunta maksaa verollisena 650 000 markkaa vuodessa ja siitä valtaosan metsänomistajille.

"Ajatuksemme oli alunperinkin, että kun maksamme tien varteen ajetusta ja kasatusta irtokuutiosta 35-36 markkaa, saa raivaaja siitä palkkansa ja samalla turvaamme jatkuvuuden. Osa näin korjatusta puusta kelpaa vielä kuitupuuksi, josta tulee eri maksu", Kivelä selvittää.

Mutta kun urakoitsija raivaa, ei metsänomistaja kostu puustaan lainkaan. Kivelä sanoo metsänhoitoyhdistysten olevan esittämässä, että omistajille pitäisi maksaa pari kolme markkaa kuutiolta. Se olisi monella tavalla perusteltua.

Valtatie 13 halkaisee Perhon matkallaan poikki Suomenselän Jyväskylästä Kokkolaan. Kuntaan jää siitä 28 kilometrin pätkä. Pestaamattomat eli pitkäaikaistyöttömät raivasivat tien varret ojasta kymmenen metriä metsään.

"Osuuskunnan jäsenet keräsivät rangat ja ajoivat ne kasoihin kuivamaan talven yli. Osuuskunta haketti kasat ja maksoi osan lämpörahoista Möttösen kylän maisemointiin ja osan kunnalle", Kivelä kertoo.

Valtatien varren raivaus oli yhteisprojekti. Toisen puoliskon kuluista maksoivat yhteisesti Tielaitos, työvoimahallinto ja kunta..

Perhon Energiaosuuskunnan neljästäkymmenestä jäsenestä puolet osallistuu hakkeen toimittamiseen. Tarvittavaa kalustoa on monella. Vuoro kiertää; tällä viikolla hakettaa ja ajaa yksi, ensi viikolla joku toinen.

Toimintakuvio on se, joka on vakiintunut samanlaisena myöhemmin perustettuihin energiaosuuskuntiin. Jäsenet vastaavat polttoaineen hankinnan lisäksi laitoksen valvonnasta, käytöstä, huollosta ja pienehköjen korjausten tekemisestä.

Kunta omistaa kirkonkylän kyljessä sijaitsevan voimalan ja sen 1,4 MW:n vesikattilan. Se ostaa lämmön ja myy sen edelleen. Sille kuuluu myös kaukolämpöverkon huolto. Runkolinjaa on kolmeen suuntaan 5,2 kilometriä.

"Olemme tyytyväisiä yhteistyöhön", vakuuttaa kunnanjohtaja Pekka Lindholm. Eipä ihme, sillä osuuskunnan hake lämmittää mukavasti kunnan elintärkeitä toimintoja, terveyskeskusta vuodeosastoineen, vanhusten Jalmiinakotia, koulukeskusta, kirjastoa ja maaseutuoppilaitosta sekä kunnanvirastoa. Riittääpä lämpöä vielä viereisille teollisuushalleille.

Näin edistyksellisesti ajan hermolla on toimittu 3300 asukkaan Perhossa itäisellä Pohjanmaalla, monen mielestä syrjässä valtavirroista. Naapuripitäjien tavoin Perhokin on muuttotappioaluetta. Maa- ja metsätalous antaa toimeentulon yhä yhdelle kolmasosasta väestä. Palvelujen osuus on vähän suurempi. Kunnan suurimmat yritykset ovat saha, talotehdas ja vaatetustehdas.

Vanhempi väki muistaa hyvin ajan, jolloin piisissä ja muuripadan alla paloi puu. Vain suurimpien kaupunkien herrasväki keitti kaasulla. Sitten tuli sähkö. Puu unohtui. Kaikesta "edistyksestä" huolimatta valtakunnassa on puun polttamiseen yli miljoona tulisijaa ja yli satatuhatta lämmityskattilaa pientaloissa, maataloudessa ja vapaa-ajan rakennuksissa.

Nyt puuta on taas lupa polttaa ihan virallisesti. Se palaa ja sananmukaisesti palaakin iloisesti. Puu on trendikäs tulevaisuuden polttoaine. Tässä muutama perustelu.

Puun ensisijainen käyttömuoto ei kuitenkaan ole polttaminen. Siitä on paljon arvokkaampaankin tarkoitukseen; huonekalujen raaka-aineeksi, rakennuspuuksi, paperiksi ja pahviksi. Vasta sitten tulee energiakäyttö. Siitä on viime aikoina ollut eniten puhetta.

Puu polttoaineena on päässyt arvoonsa, kun on todettu Maapallon alkaneen pelottavasti lämmetä. Pääsyynä tähän kasvihuoneilmiöön on fossiilisten polttoaineiden polton seurauksena ilmakehään joutunut hiilidioksidi.

Samaa hiilen hapetustuotetta syntyy myös puuta polttamalla. Kuinka se sitten on vähemmän haitallista? Siksi, että puun hiili on niin sanotussa pienessä kierrossa, kun taas kivihiilen ja öljyn fossiilinen hiili on suuressa kierrossa. Pienen kierros hiilitasapaino ei järky olipa hiili siinä sitoutuneena kasveihin tai sitten hiilidioksidina ilmakehässä. Nettolisäystä ei synny.

Katse metsähakkeeseen

Kansainväliset sopimukset tähtäävät fossiilisen hiilen käytön vähentämiseen uudistuviin polttoaineisiin sisältyvän hiilen avulla. Tässä puu näyttää kyntensä. Ja Suomi erinomaisuutensa. Olemme nimittäin puun energiakäytössä teollistuneen maailman ykkösvaltio; suhteellisesti, määrällisesti Ranska ja Ruotsi ovat edellämme.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Virallisessa edistämisohjelmassa uudistuvien energialähteiden lisäys lepää 90-prosenttisesti biopolttoaineissa. Suurin osa olisi teollisuuden puuperäistä polttoainetta, vajaa kolmannes metsäpolttoainetta ja loput kierrätyksestä peräisin olevaa.

Jos edistämisohjelma toteutuisi, tulisivat myös ensiharvennuksen ja uudistushakkuiden tähteet kilpailukykyisiksi. Se voisi nostaa metsähakkeen käytön kymmenkertaiseksi. Jos kiinteistöjen polttopuu saisi vastaavan tuen, lisääntyisi sen käyttö 1,5-kertaiseksi.

Ohjelman mukaan yhdyskuntiin rakennettaisiin kymmenen seuraavan vuoden aikana yli sata lämpökeskusta korvaamaan lähinnä öljyä. Rinnan niiden kanssa tulisi 20-30 sekä sähköä että lämpöä tuottavaa laitosta. Teollisuudessa toteutettaisiin samanlainen ohjelma. Puulla tuotettu sähkö nauttii 25 markan verotukea 1 MWh:ta kohti.

Ensiharvennuksilla saavutetaan myös tuntuvat metsänhoidolliset edut. Kuusikoissa saattaa nykyisin syntyä runsaan latvusmassan paikoilleen jäämisen takia kymmenen prosentin kasvutappio. Arvioidaan, että tähteen poistolla metsänviljely nopeutuu jopa kahdella vuodella. Metsämaisemat siistiytyisivät ja virkistysmahdollisuudet paranevat.

Kaukana ei ole ennustettava tulevaisuus, jolloin hake on jalostettu pyrolyysiöljyksi. Se korvaa kevyttä polttoöljyä. Se on helposti käsiteltävää ja varastoitavaa. Tällä on merkitystä, sillä hakkeen pisin kannattava kuljetusmatka on alle 150 kilometriä.

Hiilidioksiditasapainon lisäksi puulla ja siitä tehdyillä biopolttoaineilla on toinenkin suuri etu: ne ovat vähärikkisiä.

Pelkästään positiivisia puun polton ympäristövaikutukset eivät ole. Puun pienpolton häkäpäästöt ovat monisatakertaiset voimalaitoksiin verrattuna. Suurin osa energiatuotannon metaani- ja aromaattisten hiilivetyjen päästöistä tulee puun poltosta. Ongelman muodostavat myös hiukkaspäästöt kuten sottaava noki. Kehitettävillä tekniikoilla nämäkin päästöt ovat minimoitavissa.

Metsähake saattaa olla maaseudun pelastaja. Lisääntyvä käyttö työllistää etenkin metsäkoneen- ja autonkuljettajia. Moni heistä voi olla maanviljelijä-metsänomistaja. Eikä haittaa ole siitäkään, että entisestä hukkapuusta tulevaisuudessa maksettaisiin.

Teksti: Risto Lounema
S-posti: 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |