Sää - mikä ihana tekosyy
Karmean näköisille, rikkakasvisille pelloille löytyy monia uskottavan tuntuisia selityksiä. Yleisin selitys on tietenkin rikkoja suosinut sää. Kaikkeen, kuten säähän, ei voi itse vaikuttaa, mutta osa ongelmasta olisi ollut torjuttavissa, jos haluja ja taitoa olisi ollut samalla tavalla kuin vielä 90-luvun alussa oli.
Yksi selitys rikkakasvipelloille on harva oras. "Keväällä monin paikoin kylvettiin jo huhtikuussa. Toukokuun alun kovat sateet kuorettivat pellot. Jos jätti kuorettumat rikkomatta, kasvustot jäivät harvoiksi ja rikkakasvit hyötyivät", ProAgria Pirkanmaan maaseutukeskuksen kasvinviljelyagronomi Ritva Tolppa toteaa.
Rankkasateiden jälkeen oli pitkä kuiva kausi, jolloin vilja kyllä kasvoi, mutta läheskään kaikki rikkakasvit eivät vielä itäneet. Rikkaruiskutuksia jätettiin tekemättä, koska "ei siellä ole rikkoja mitä ruiskuttaa".
Vaikka pellolla olisi oikeaan aikaan oltukin, sateita saatiin vasta ruiskutusten jälkeen. Ja silloin vasta rikat itivät. Rikkakasvien kannalta kulunut kesä oli suosiollinen, kaikki mahdolliset rikat itivät.
"Tässä meidän alueellamme on paljon tiiviitä savi- ja hiesumaita, joilla viljellään jatkuvasti viljaa. Valvatin lisääntyminen niillä on ollut ongelma jo pitkään. Valvatti hyötyy, kun maan rakenne tiivistyy. Jos valvatti leviää, pielessä on muutakin kuin ruiskutusaika", Tolppa sanoo.
Ongelmat maan rakenteessa tulevat joka paikassa vastaan.
Tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä
Miksi sitten jotkut onnistuivat? Tolpan mukaan ruiskutusten ajoituksessa ja ainevalinnassa voi joko onnistua tai epäonnistua. "Vieläkin on paljon niitä viljelijöitä, jotka eivät tunne rikkakasveja eivätkä käy pelloilla konttailemassa ja tutkimassa tilannetta."
Jos käyttää vuodesta toiseen tiettyä ainetta, joka ei kunnolla tehoa esimerkiksi mataraan, matara lisääntyy takuulla. Ja jos ei tiedä, miltä mataran taimi näyttää, kuinka voi valita mataraan tehoavan aineen?
Moni vetoaa aineiden hintoihin ja käyttää jatkuvasti pelkkää MCPA-valmistetta, jonka tehoalue on varsin suppea.
Hintaan vetoavat nekin, jotka ruiskuttavat rikka-aineita käyttösuositusten alarajan verran. Hankalissa oloissa, kuten viime kesän kuivuudessa, pienin mahdollinen annos oli liian vähän.
"Kaikesta valistamisesta ja ruiskuttajan tutkinnon suorittamisesta huolimatta jatkuvasti näkee päivällä ruiskuttavia. Sää vaikuttaa ratkaisevasti ruiskutusten onnistumiseen, mutta sitä eivät kaikki tunnu tajuavan", Tolppa toteaa.
Erityisesti viime kesän kaltaisina kuivina kesinä yökosteus pitäisi hyödyntää tarkkaan.
Rypsin viljelyssä ongelmana on sopivien aineiden vähyys. Kaikki eivät ole halunneet käyttää Super Treflania, koska se pitää levittää juuri ennen kylvömuokkausta. Taimivaiheessa annettava Butisan on tehoalueeltaan kapea, vain tietyt rikkakasvit kuolevat. Rypsin ongelmat jatkunevat tulevaisuudessakin.
Kyntämättä viljely on myös lisännyt rikkaongelmaa. Kun maata ei kynnetä, saunakukka itää syksyllä. Kevätviljojen rikkatorjunnan aikaan se on jo liian isoa normaaliruiskutuksin tuhottavaksi.
Pientareita pitää hoitaa
EU:n myötä tulleet pientareet ja suojakaistat levittävät rikkakasveja. "Niitä pitää hoitaa ajoissa, niittää ennen kuin rikat ehtivät siementää. Myös suojakaistojen uudelleenkylvö unohtuu monelta", Tolppa sanoo.
Juolavehnän leviämisen pientareelta kevytmuokatulle pellolle saa vähenemään yhdellä kyntöviilulla pientareen ja pellon välillä. Tämän Tolppa kertoo kuulleensa asiaa testanneelta viljelijältä.
Joidenkin kohdalla on kyse EU-tukipolitiikan ja byrokratian aiheuttamasta välinpitämättömyydestä. Kun motivaatio ei ole kohdallaan, näennäisviljely nostaa päätään. Toivottavasti viime kesä oli kuitenkin vain poikkeusvuosi eikä pitkäaikaisen kehityksen ilmentymä.
Saara Salonen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |