Mikä on yrityksesi strategia?

Maataloudessa ja koko elintarvikealalla jatkuvasti tapahtuvat muutokset pakottavat maatalousyrittäjiä miettimään todella tarkasti, mihin suuntaan omaa yritystä pitää kehittää. Tätä kutsutaan strategiseksi suunnitteluksi.

"Strateginen suunnittelu kuulostaa hienolta termiltä, mutta käytännössä se on normaalien asioiden tietoista mittaamista ja tulosten viemistä tekemiseen asti", ProAgria Maaseutukeskusten liiton laatujohtaja Pirjo Jokipii sanoo.

Ensimmäinen askel on miettiä ja päättää, missä tila on esimerkiksi 10 vuoden kuluttua. Siitä tavoitetta tarkennetaan lähemmäksi kunnes pohditaan, mitä pitää tehdä ensi vuonna, jotta olisi lähempänä tavoitettaan.

Tulosten arviointi on tärkeä osa johtamista. Muuten ei voi tietää, missä mennään. Jokipii muistuttaa, ettei kannata yrittää arvioida kaikkia mahdollisia tuloksia vaan keskittyä niihin, jotka parhaiten mittaavat, toteutuuko yritykselle mietitty strategia.

"Tavoite pitää viedä käytäntöön asti. Jos tavoite ei tunnu tulevan yhtään lähemmäksi, pitää muuttaa tekemisiään, ei välttämättä tavoitetta", Jokipii korostaa. Uudet tulokset vaativat toimintatapojen muutoksia. Jos tekee kaiken samalla lailla kuin ennen, mikään ei muutu. Tavoitteet jäävät vain sanahelinäksi.

Toimintatapojen muuttumattomuutta Jokipii pitääkin johtamisen suurimpana pullonkaulana. Johtaminen pitäisi entistä paremmin saada käytännön töihin asti.

Epävarmuus kuuluu
yrittämiseen

Jokipii toivoo entistä tiiviimpää kumppanuussuhdetta tilojen ja teollisuuden välille. Teollisuudessa tehdään analyysejä ympäristöstä ja sen muutoksista, ja tieto siitä pitää saada myös tiloille. 

"Tiloilla helposti mietitään, mitä haluttaisiin tulevaisuudessa tehdä. Yksittäinen tila ei kuitenkaan voi miettiä kuluttajan tarvetta ja rakentaa toimintatapoja sen mukaan, vaan kuluttajan tarve tulee elintarvikeketjun kautta. Maatilayritykset ovat raaka-aineen tuottajia ja tuotanto on riippuvaista koko elintarvikeketjun tilanteesta", Jokipii toteaa.

"Tulevaisuudesta ei voi tietää" on helposti mieleen tuleva ajatus. Näin on, mutta näin on myös muilla toimialoilla.

"Tiloilla pitää tietoisesti sietää epävarmuutta ja ottaa riskejä. Se kuuluu yrittämiseen. Kun päätetään mennä tiettyyn suuntaan, päätöksen perusteena ovat tietyt tiedot ja oma oivallus. Niin kuin muissakin yrityksissä, joku valitsee oikein ja joku toinen epäonnistuu. Tämäkin pitää jo etukäteen hyväksyä", 
Jokipii sanoo.

Mihin riittävät
omat resurssit?

Tulevaisuuden suunnittelussa on tärkeä arvioida omia mahdollisuuksiaan ja omaa osaamistaan. 

Moni ei vieläkään miellä ajattelua työksi. Tilayhtymissä ja muissa isoissa yksiköissä on mahdollista, että joku keskittyy enemmän johtamiseen ja joku toinen on enemmän käytännön puurtaja. "Pienillä tiloilla yrittäjillä pitäisi olla osaamista kaikkeen", Jokipii sanoo. 

Jos omat resurssit eivät riitä, johtamisten ja suunnittelun valmentamista voi myös ostaa. Liki 20 000 viljelijää on käynyt laatujohtamiskoulutuksen. 90-luvulla keskityttiin lähinnä laatujärjestelmän tekemiseen, tänä päivänä puhutaan kilpailukyvyn parantamisesta. Käytännössä tämä näkyy siinä, että tilat haluavat nyt entistä ennemmin syventää johtamistaitojaan.

Kesäkuussa Suomessa pidettiin pohjoismaisten tutkijoiden ja neuvojien yhteinen seminaari maatilojen strategisesta suunnittelusta. Jokipii kertoo saaneensa sen kuvan, että suomalaiset ovat tässä asiassa pidemmällä kuin esimerkiksi norjalaiset ja tanskalaiset.

"Meillä tilat kokevat yhä suuremmassa määrin olevansa yrityksiä", Jokipii sanoo.

Kaikki tilat
tarvitsevat johtamista

Tilan johtamista ja tulevaisuuden strategioiden suunnittelua tarvitsevat kaikki tilat. Isot tilat pieniä enemmän, koska riskit ovat isommat.

"Pienillä tiloilla ongelmana saattaa olla jaksaminen. Toimintatapojen miettiminen voi johtaa siihen, että osaa jättää turhat työt pois", Jokipii sanoo. Olisi hyvä tunnistaa, millä töillä on oikeasti vaikutusta liiketoimintaa. Niitä kannattaa tehdä. 

"Tietysti on yrittäjän oma päätös, haluaako laskea työtuntien määrää. Jollekin riittää kun yritystoiminta tuottaa sen verran, että sillä pärjää. Toinen haluaa tietää oman tuntipalkkansa. Yksiselitteisesti oikeaa ratkaisua ei ole."