"Joo, mutta on pakko"

Emäntä oli ajanut ulos tieltä torkahdettuaan traktorin rattiin. Onneksi ei sattunut sen pahempaa kuin muutama mustelmainen ruhje ja pari haavaa. Niitä hän tuli paikkauttamaan työterveyshuoltoon ja saamaan todistusta Mata-korvausta varten.
”Mitenkä niin väsyksissä ajelet?” työterveyshoitaja kysyy.
”Unet ovat jääneet vähiin. Illalla ei ehdi nukkumaan ja sitten ei saa unta.”
”Eipä tietenkään saa unta, jos käy kierroksilla”, hoitaja sanoo.
Väsymys lisää tapaturmariskiä. Työuupumuksenkin riski lisääntyy, jos työtuntien määrä viikossa ylittää 50–60. Miksi ihmiset rakentavat itselleen tällaisia vaaranpaikkoja?
”Kun on pakko tehdä ne työt”, perustellaan melko usein.
”Kuka pakottaa?”
Sää ja vuodenaika asettavat vaatimuksensa. Useimmiten pakko on kuitenkin oma uskomus. Se on jonkinlaista sukua perinteille, tavoille ja tottumuksille. Ajatustapojen muuttaminen yksin ei ole helppoa, joten keskustelukumppani tarvitaan.
Työterveyshoitaja ja emäntä totesivat työtilanteen kaoottiseksi. Sitä ei terveys ehkä kestäisi kauan. Ovathan univaikeudet jo viesti siitä ja tapaturma vakavampi varoitus. Jotain muutosta siis pitäisi tehdä.
Muutostilanteita varten on kehitetty Voimavarariihi-niminen neuvontapalvelu ProAgriassa. Se katselee tilan oloja kokonaisvaltaisesti kaikki työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät huomioon ottaen. Niitä ovat terveyden lisäksi ammattitaito, työolot, työtavat ja sosiaalinen työympäristö eli ihmissuhteet.

Voimavarariihi
setvii työtapoja

Työterveyshoitaja ehdotti, että emäntä kysyisi paikallisesta ProAgriasta, onko siellä Voimavarariihi-neuvontaa tarjolla. Se on vielä kehitteillä ja saatavissa vasta vain osassa maata.
Voimavarariihi-kartoituksessa emäntä löysi useita käytännön keinoja säästää monta turhaa askelta. Työpäivä lyhenisi kohtalaisen pienin kuluin ja järjestelyin. Viljan säilytyspaikat ja kuljetus, navetan työrytmitys ja työn järjestelyt pantiin uuteen kuosiin.
Työterveydenhoitaja oli antanut emännälle tehtäväksi, että hakee loman aikana luontaisen unirytminsä, sillä jo siinä eläminen on tärkeä asia työvireyden kannalta. Väsymys rupesi hälvenemään ja työ käymään keveämmin ja nopeammin jo siksi, että emäntä päättäväisesti meni nukkumaan, kun illalla uni alkoi painaa. Ei työ eikä TV saanut olla enää esteenä. Aamuheräämiset helpottuivat. Tosin talvella oli otettava sarastusherättäjä ja kirkasvalo avuksi.
Voimavarariihen kautta emäntä ohjautui myös työnohjaukseen. Se on keskustelua koulutetun työnohjaajan kanssa. Työnohjauksessa ei ohjata itse työtä; siinä opitaan ohjaamaan itseä. Emännän ongelma oli ollut työstä irrottautuminen vapaa-ajalle. Työnohjaus auttoi häntä vetämään rajaa työn ja vapaan välille. Uskomus, että ”on pakko” hellitti, tilalle tuli oma tahto. Työn syrjäyttämät ystävät ja harrastukset alkoivat palata elämään.