Biokaasu
on edelleen turhan kallista

Joona Kalmari on Helsingin yliopistossa tutkinut biokaasun tuotannon taloudellisia mahdollisuuksia. Tutkimuksesta selviää, että pieniä biokaasulaitoksia ei pidä mennä rakentamaan. Ne ovat tappiollisia.

Sadan lehmän lannat sulattava laitoskin maksaa rapiat 300 000 euroa. Investointi poikii 37 500 euron vuotuiset pääomakulut. Pelkät pääomakulut nostavat polttoöljynä hinnoitellun energian kahden euron tuntumaan litralta, ylikin. Päälle tulevat kunnossapito ja muut käyttökustannukset.
Edellistä tuoreempi tutkimus on tehty Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Sanoma on sieltäkin se, että kannattavuus on lujan takana. Yksikön koon kasvaessa kustannukset tuotettua energiayksikköä laskevat. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkasteltu yksittäistä maatilaa suurempaa yksikköä. Suurin tila oli silti pinta-alaltaan 250 hehtaaria.
Laskennallisiksi biokaasun tuotantokustannuksiksi on tutkimuksessa saatu 26 senttiä kuutiometriltä. Epävarmuutta laskelmaan tuovat biokaasun puhdistuksen ja paineistuksen käyttö- ja huoltokustannukset. Tutkimuksessa on käytetty käyttö- ja huoltokustannuksina yhtä suuria kustannuksia kuin yhdistetyssä sähkön- ja lämmön tuotannossa.

Miten biokaasu
saadaan kannattavaksi?

Usein biokaasun tuotannon kannattavuuden parantamiseksi tarjotaan porttimaksua. Siinä reaktorin omistajalle tuodaan mädätettäväksi sopivia jätteitä tilan ulkopuolelta. Tuojat maksavat vastaanottajalle siitä, että pääsevät eroon omaan tuotantoonsa sopimattomasta tavarasta.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan 47 euron porttimaksu tonnilta vääntäisi katteet positiivisiksi, mikäli vuodessa kyettäisiin käsittelemään 1 500 000 tonnia jätteitä. Kaikilla tiloilla moisen määrän käsittelemiseen ei liene mahdollisuuksia.
On selvää, että kaikelle syntyvälle lämmölle ja sähkölle on löydyttävä käyttöä ja ylimääräiselle ostaja. Ellei löydy, kannattavuus katoaa. Kannattavuuteen vaikuttaa edelleen ratkaisevasti se, minkälaista hintaa tuotetusta energiasta saadaan.
Paras hinta saadaan, mikäli ylimääräinen biokaasu onnistutaan myymään liikennekäyttöön. Käytännössä biokaasun liikennekäytön markkinoita tuskin koskaan saadaan pystyyn. Biokaasulla toimivia autoja toki valmistetaan, mutta niiden markkinat ovat minimaaliset, ja luultavasti niiden valmistus tulee perustumaan täysin imagosyihin. Jotakin kertoo sekin, että Volvo lopetti biokaasuautojen valmistuksen. Iso ongelma on myös se, että tarjonta jää väkisin paikalliseksi.
Toinen vaihtoehto on maksaa biokaasusta kustannuksia kattava hinta. Siihen tuskin päästään ilman valtiovallan toimia. Euroopassa näin menetellään. Tarjolla olevan biosähkön on jakeluverkon haltijan pakko ostaa ja sen on maksettava määrätty hinta. Suomessa tässä suhteessa taaperrellaan aivan alkumatkalla. Kannattavia biokaasulaitoksia onkin syntynyt Eurooppaan runsaasti. Toinen, kiusallisempi seuraus on, että sähkön hinta on tällöin huomattavasti korkeampi kuin Suomessa.
Kolmas vaihtoehto on tuki. Tukea voidaan maksaa tuotetulle energialle tai investoinneille, ja näyttää siltä, että tukihankkeita olisi tulossa. Vielä toistaiseksi tukitoimet vaikuttavat alimitoitetuilta. Kannattaakin olla tarkkana, ettei innostu investoimaan alimitoitettujen tukien houkuttelemana.
Biokaasulaitoksen perustaminen on kallista. Kannattavuutta voidaan siis parantaa rakentamalla ne nykyistä halvemmalla. Tällä tiellä ei liene kovin hurjasti mahdollisuuksia tarjolla. Silti laitokset varmasti halpenevat, jos niiden kysyntä jossakin vaiheessa lisääntyy. Nytkin on tarjolla suhteellisen vähän tilan omaa työtä vaativia rakentamisvaihtoehtoja, jopa kontteja.
Yhteistoiminta on aina kelvollinen keino parantaa kannattavuutta. Suuressa kotieläintuotantokeskittymässä toimivien tilojen välinen yhteistyö mahdollistaa niin suuren yksikön, että investointi voidaan saada kannattavaksi. Suomestakin tällaisia keskittymiä löytyy,
Jos mädätetään pelkkää lantaa, kannattavuuden varmistamiseksi tarvitaan ainakin 500 eläinyksikön lannat. Tuollainen laitos edellyttää erinomaisesti järjestettyjä kuljetuksia. Lanta pitää saada edullisesti biokaasulaitokseen ja sieltä pois. Kuljetuksien sujuvuuden varmistaminen aiheuttaa myös sen, että laitoksen koolla on yläraja – lantaa ei kannata kovin pitkiä matkoja eikä moneen kertaan maanteitä pitkin kuljetella.