Hiventen tärkeys unohtumassa
"Hivenravinteet ovat asia, jonka tärkeys helposti unohtuu. Kuitenkin ne ovat aivan yhtä oleellisia kuin pääravinteetkin", tutkimuspäällikkö Väinö Mäntylahti Viljavuuspalvelusta sanoo. Hän epäilee, että sana "hivenravinne" herättää mielessä ajatuksia jostakin toisarvoisesta. Näin ei kuitenkaan ole.
"Mikään ravinne ei korvaa toista", Mäntylahti muistuttaa. Vaikka hivenravinteiden tarve on pääravinteita pienempi, tarve on kuitenkin olemassa. Jos kasvi ei saa riittävästi hiveniä, se kärsii. Tulos näkyy puuttuvina satokiloina.
Mäntylahden mukaan vielä 80-luvulla hiveniä analysoitiin joka toisesta tai joka kolmannesta näytteestä. Tällä hetkellä yksi pääravinnenäyte otetaan maasta kerran viidessä vuodessa noin viiden hehtaarin alalta. Hiveniä tutkitutetaan kerran viidessä vuodessa noin 50 hehtaarin alalta. Ero on huima.
"Analyysin tulosta ei voi tietää etukäteen. Jos sanotaan, että tulos on 25 prosentin haarukassa oikein, kukaan ei hyväksy moista vaihteluväliä. Silti sellaisen tarkkuuden saamiseksi tarvittaisiin neljä näytettä joka hehtaarilta. Siitä voi miettiä, missä haarukassa nykyiset analyysit ovat. Ja vain siksi, että näytteitä otetaan niin harvakseltaan", Mäntylahti toteaa.
Vaatimuksia on helppo asettaa, mutta niiden eteen pitää myös tehdä työtä.
Kertarysäyksellä analyysit tuntuvat kalliilta. Mäntylahti suosittaakin pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jossa selvitetään hiventilanne vaikka peruslohko kerrallaan ottamalla riittävästi näytteitä. Kun hiveniä lisätään peltoon todellisen tarpeen ja suositusten mukaan, leimat muuttuvat vihreiksi, tilanne on tyydyttävä.
Boorista tulossa ongelmaravinne
Hivenravinteista tilanne on nykyään huonoin boorin suhteen. Sitä ei juuri kukaan tutkita, kun se ei kuulu hivenpakettiinkaan.
"Meillä analysoiduissa näytteissä boori jää joka kolmannessa punaiselle eli tulos on välttävä tai huonompi. Boorin puutos ja toisaalta boorin yliannostus ovat aika lähellä toisiaan. Juuri siksi maan booritilanteen tietäminen olisi tärkeää", Mäntylahti toteaa.
Boori huuhtoutuu maasta helposti, joten eniten sen puutetta esiintyy karkeilla kivennäismailla. Eloperäisillä ja savimailla tilanne on parempi.
Kemira lisää nykyään booria lannoitteisiin, joten puutetta voi korjata. Yliannostus ja myrkyllisyys ovat kuitenkin vastassa esimerkiksi vihannesviljelmillä. Tilannetta pitäisi seurata.
Sinkin puutetta joka toisella
Sinkin merkitystä on viime vuosina korostettu erityisesti siksi, että sillä on vaikutusta karjan terveyteen. Karjatilat teettävätkin hivenanalyysejä viljatiloja ahkerammin. Tutkituista näytteistä puolessa sinkkiä oli välttävästi tai vähemmän, siis liian vähän kasvin tarpeen kannalta. Puhumattakaan eläimen tarpeesta.
Kuparitilanne on aika hyvällä mallilla, tutkituista näytteistä vain joka viidennessä kuparipitoisuus sai punaisen leiman.
"Brysselin vaatimus pakollisista perustutkimuksista ohjaa siihen suuntaan, että hivenet jäävät monelta sivuseikaksi. Mutta toinen syy niiden vähäiseen analysointiin on varmasti siinä, että kun viljelijä ottaa näytteet itse, hänen pitää myös itse päättää, mitä niistä tutkitaan. Ei ole helppo itse miettiä, mitä pitäisi analysoida. Ratkaisuun saattaa silloin vaikuttaa muukin kuin hyvän sadon tavoittelu", Mäntylahti pohtii.
Hivenanalyysejä tilataan eniten Keski-Suomen pelloista.
Mangaanipula iskee hyvillä mailla
Mangaania on maaperässä yllin kyllin, mutta kasvin kannalta väärässä muodossa. Kun maata pidetään kunnossa kalkitsemalla, mangaani sitoutuu yhtä tiukemmin maahan. "Se pitäisi saada muuttumaan sellaiseen muotoon, että kasvi pystyy sitä käyttämään", Mäntylahti sanoo.
Hän kertoo tutkimuksista, joissa mangaanipulaa on ehkäisty juuriston hyvällä alkukehityksellä. Kun juuristo toimii tehokkaasti, se erittää orgaanisia aineita, jotka muuttavat mangaanin kasville sopivaan muotoon.
Mäntylahti herätteleekin kysymystä, kiinnitetäänkö juurten alkukehitykseen nykyään riittävästi huomiota silloin, kun jalostetaan uusia lajikkeita. Vai onko koko huomio vain uuden lajikkeen sadontuottokyvyssä ja sadon laatuominaisuuksissa?
"Sama juurten tehokkuus vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin vain mangaaniin. Kunnollinen juuristo hyödyntää maan tilavuuden paremmin, joten se voi ottaa ravinteita ja vettä tehokkaasti", Mäntylahti muistuttaa.
Saara Salonen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |