Luomuviljan tuotannon valvonta yksityiseksi
Tämän syksyn yllätys on ollut luomuviljaliikenteen takkuilu vientimarkkinoilla.
Suuri itä työntää Euroopan markkinoille puoli-ilmaiseksi luomuvehnää ja -ohraa. Sertifikaatit ovat kunnossa, valvonnat on suoritettu ajallaan kaikkia tarvittavia kuvioita noudattaen. Tavarakin on huippulaatuista. Valkuaista on vehnässä päälle neljäntoista ja sakoluvut hirmuisia. Mutta itäviljan tulo EU:n markkinoille tyrehtyy sitä mukaa, kun suurimmat länsivekselit on maksettu ja EU:n asettamat tuontitariffit täyttyvät. Sitten taas muillakin on sisämarkkinoilla tilaa toimia.
Tilanne muistuttaa 80-luvun alun perunamarkkinoita: syksyn sato piti saada vaihdettua ennen lokakuun loppua rahaksi hinnalla millä hyvänsä, kun vekkulit lankeilivat ja varastotiloja ei ollut. Siinä sesongissa ruokaperunan hinta putosi reilusti alle tuotantokustannusten. Tämän päivän luomuhinnat ovat laskeneet viime vuodesta roimasti, mutta tilannetta pidetään ohimenevänä. Talven mittaan hintojen odotetaan palaavan lähes aikaisemmalle tasolle.
Hintaongelmia enemmän meidän kaupankäyntiämme haittaavat ongelmat tuottaa tarvittavia vientiasiakirjoja. Valvontaviranomaiset ovat viime aikoina ahkeroineet ja luvanneet kirjoitella tarpeellisen näköisiä sertifikaatteja, mutta vieläkään ei voida olla varmoja, toimiiko järjestelmä pitemmällä tähtäimellä vai sammuttiko se vain pahimmin roihuavan tulipalon.
Vuonna 1995, kun valvonta siirrettiin Luomuliitolta viranomaiselle, oletettiin ehkä, että varsinaista vientierien valvontatarvetta ei kovin paljoa synny. Suomi kun ei ole profiloitunut elintarvikkeiden viejämaaksi ainakaan suuremmassa mitassa. Mutta luomun vientipä kasvoikin yllättäen pääosaan koko luomuviljan kaupankäynnissä. Vientitarpeen synnytti kotimarkkinoiden kasvun hitaus raaka-aineen tuotantoon nähden.
Suomesta on viety luomuviljaa vuodesta 1997 lähtien. Nykyisin viedään jo kaksi kolmasosaa vuosittain kauppaan tulevasta luomuviljasta. Näin ollen viennin merkitys suomalaisen luomuviljelijän taloudelle on aivan ratkaiseva.
Viranomaisvalvonta ei riitä vientiin
Varsinaisilla viejillä on ollut koko ajan lisätyötä saada erien vastaanottajat vakuuttuneiksi luomualkuperästä. Viranomaiset ovat tehneet voitavansa, mutta se ei riitä, viranomaisvalvontaa ei saada sovitettua niihin menettelytapastandardeihin, joita muualla maailmassa noudatetaan ja joihin luotetaan.
Luomuliitto on ehdottanut ongelman ratkaisuksi valvonnan yksityistämistä, jolloin valvonnassa voitaisiin noudattaa yleisiä standardeja niin kuin muualla Euroopassa on voittopuolisesti tehty.
Vaikka järjestö kannattaa ja tukee EU:n luomuasetuksen mukaista tuotantoa sekä viranomaisvalvontaa yhdeksi ja ainoaksi luomun sertifiointijärjestelmäksi Unionin alueella, niin sitä odotellessa pitää suomalaista vientiä voida harjoittaa samoin edellytyksin kuin muutkin EU:n jäsenmaat harjoittavat. Niinpä se on aloittanut neuvottelut KRAV -organisaation kanssa ruotsalaisen valvonnan ulottamisesta Suomeen. KRAV on kansainvälisen luomujärjestön IFOAMin valtuuttama luomuvalvontalaitos. IFOAM -akkreditoiduilla laitoksilla ympäri maailman on keskinäinen sopimus valvontamenetelmien yhteensopivuudesta.
Luomuliiton ja KRAVin välisissä neuvotteluissa on päästy KRAV-valvonnan Suomeen sovittamisessa periaatteellisesti samansuuntaisiin ajatuksiin. Molempien tavoitteena on, että Suomen viranomaisvalvonta on valvonnan pohjana. Siihen lisätään vain se tarpeellinen osa, joka tarvitaan KRAV-järjestelmän mukaiseen sertifiointiin.
Yksi avainkysymys on tällä hetkellä auki. Nimittäin yhteistyö maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Tähän syksyyn saakka ministeriö on kieltänyt järjestelmällisesti koko ongelman olemassaolon, mutta ehkä aika on kypsyttänyt havaitsemaan tosiasiat. Saa nähdä, saammeko ensi tarkastuskaudelle KRAV-valvonnat käyntiin Manner-Suomessa. Ahvenanmaalaista luomutuotantoahan KRAV jo valvoo.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |