Joka kymmenes lypsykone "Huollon piirissä olevat lypsykoneet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten on arviolta 10 -15 prosentin porukka niitä, jotka eivät huollata konettaan koskaan", DeLavalin pohjoisen Keski-Suomen alueen huoltomies Mika Liimatainen arvioi. Liimataisen alueeseen kuuluu Viitasaari, Pihtipudas, Kinnula ja Kivijärvi. MTT:n neuvontapäällikkö Esa Mannisen mielestä lypsykoneet ovat nykyään paremmassa kunnossa kuin ennen. Koneita uusitaan karjakoon kasvamisen myötä, ja uusia koneita huollatetaan tiuhemmin kuin vanhoja. Myös lypsykoneen yhteys maidon laatuun ja utareterveyteen mielletään tiloilla entistä paremmin. Lypsykoneita huoltaa Suomessa kaikkiaan noin 150 huoltomiestä. Heistä DeLavalin listoilla on 74, Pellonpajan 43 ja K-Maatalouden noin 30. Säännöllinen vuosittainen huolto tehdään ehkä 60 prosentille koneista. Osalle koneista huolto tilataan suunnilleen joka toinen vuosi. "Sitten on sellaisia, jotka ostavat silloin tällöin varaosia, mutta eivät tilaa huoltoa. Niillä tiloilla on monesti vanha ja pieni navetta, ja omistajat miettivät, kauanko lypsykarjaa ylipäänsä enää pidetään." Liimatainen on asentanut ja huoltanut lypsykoneita seitsemän vuotta. Toimenkuvaan kuuluu asennusten ja huoltojen lisäksi vikapäivystys. Käytännössä puhelinta joutuu pitämään aina auki. "Olen joskus lähtenyt töihin saunan lauteilta. Tämä on palveluammatti", Liimatainen sanoo. Aina ei paikan päälle tarvitse heti lähteä, vaan puhelinneuvonta antaa riittävän ensiavun. Karjatilalliset ovat käteviä. Silti Liimatainen sanoo ymmärtävänsä talonväen kiireellisiä soittoja. Jos navetassa odottaa kolmisenkymmentä päätä lypsyä, huoltomiehen saunailta ei paljoa lämmitä. "Tyypillinen puhelimessa selviävä ongelma on, kun alipaine ei nouse. Huoltomies tietää, mitä kannattaa tarkastaa", Liimatainen kertoo.
Uusia koneita asennetaan Keski-Suomessa kiihtyvä tahtia. Kun karjakoko kasvaa, navetta ja lypsykone kaipaavat laajennusta. Useimmiten kone asennetaan juuri syksyn korvalla, kun eläimet pitäisi jo pikku hiljaa ottaa sisään laitumelta. Ihan uuteen navettaan Liimatainen on päässyt asentamaan koneen kerran uransa aikana. Useimmiten vanhasta navetasta käytetään ainakin raamit. Tyypillisesti navetasta uudistetaan maitohuone, kun uusi tilasäiliö ei enää mahdu vanhaan, pieneen huoneeseen. Vanhasta lypsykoneen putkistosta käytetään osa ja navetan laajennusosaan asennetaan uutta putkea. Uuden koneen asentaminen vie muutaman päivän. Työaikaa ei päivässä kovin montaa tuntia ole, kun iltalypsy tulee vastaan. Ja silloin pitää jommankumman, uuden tai vanhan lypsykoneen pelata.
Vuosihuoltoon kuuluu lypsykoneen nännikumien vaihto, letkujen ja tiivisteiden kunnon tarkastus sekä koneen toimivuuden testaus. Monella tilalla tulee samalla keskustelua koneen uusimisesta. "Monella on sinänsä ihan toimiva, mutta auttamatta liian pieneksi jäänyt kone. Jos kone on suunniteltu 80-luvun tuotokselle, siinä on nykylehmien maitomäärille ihan liian pienet putket. Usealla yksiköllä lypsäessä putkiin tulee maitotulppia, jotka aiheuttavat paineiskuja utareisiin. Kyse on utareterveydestä", Liimatainen muistuttaa.
Mikä on yleisin vika, josta soitetaan vikapäivystykseen? "Takavuosina ykkössyy oli pirstaleiksi mennyt maitoputki. Sellaista sattui etenkin keväisin, kun lehmät vasta harjoittelivat laitumelle menoa ja innoissaan puskivat lasiputkia rikki. Nyt teräsputkien aikana soitetaan eniten ehkä jumiin menneestä tyhjöpumpusta", Liimatainen vastaa. Säännöllinen ylläpitohuolto karsii turhia vikoja. Käyttäjäkin voi vaikuttaa koneen kuntoon. Jos käyttää tyhjöpumpussa kunnollista öljyä ja pyyhkäisee välillä pölyt pois sähkömoottorin päältä, kone pysyy kunnossa. Yleistä puhtautta Liimatainen suosittelee muutenkin. Parsinavetoissa MilkMasterit ovat kovaa kyytiä yleistyneet. Ne hoitavat lypsinten irrotuksen ja maidonvirtauksen ohjaaman lypsyn sekä ilmoittavat tuotoksen. MilkMasterin kunnolle on oleellista, että käytetään riittävästi pesuainetta hapanpesussa. Pesuaineen määrässä säästäminen on säästämistä väärässä paikassa.
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi | |