Eviran pääjohtaja: Tutkimus-
hankkeisiin kansallista painoarvoa

Kotieläintutkimuksissa pitäisi siirtyä näpertelystä kansallista painoarvoa omaaviin tutkimuksiin, Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio esitti Eläinterveydenhuolto 2007 -seminaarissa Iisalmessa marraskuun lopulla. Seminaari päätti Savonia AMK:n Iisalmen tulosyksikön hallinnoiman Elkehankkeen, joka oli viime vuosien suurin eläinterveydenhuollon kehittämishanke Suomessa.

Näpertelystä Husu-Kallio ei suoraan puhunut. Hän esitti kantansa toteamalla, että Tanskassa uusien tuotantoyksiköiden koot ovat kymmenen kertaa suurempia kuin meillä. Meilläkin yksiköiden koot kasvavat, mutta ero Tanskaan säilyy. ”Olemmeko myöhässä? Ovatko sinänsä hyvät tutkimushankkeet myöhässä? Kuinka eri hankkeet saisivat kansallista painoarvoa?

Jotta viesti menisi varmasti perille, Husu-Kallio kysyi yleisöltä, kuinka hyvin meillä osattaisiin hoitaa esimerkiksi 400 lehmän navetan terveydenhuolto. Kuinka monta sellaiseen perehtynyttä eläinlääkäriä Suomesta löytyy?

Laura Kulkas Valiosta arvioi, että alle kymmenen. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaani Hannu Saloniemi epäili, että jo yhdenkin löytäminen saattaisi olla vaikeaa. Todellisuudessa meillä ei liene ainoatakaan eläinlääkäriä, jolla olisi kokemusta tämänkokoisesta yksiköstä saati, että hän pystyisi antamaan kokemuksen ryydittämää suunnitteluapua sellaista yksikköä suunnittelevalle yrittäjälle. Yrittäjien on haettava kaikki isojen yksiköiden suunnitteluun ja hoitamiseen tarvittava tieto ulkomailta. Matkat ovat suuntautuneet Tanskaan, Hollantiin, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

Husu-Kallio kysyi myös, pitäisikö eläinterveydenhuollon painopiste siirtää tarttuvista eläintaudeista tuotantosairauksiin. Suomessahan tarttuvien eläintautien tilanne on ainutlaatuisen hyvä, onko siellä vielä saavutettavissa merkittäviä edistysaskeleita.

”EU-direktiivit keskittyvät tarttuvien tautien vastustukseen. Tuotantosairauspuolella olemme kansallisia pelaajia. Siellä ei tule EU-vaatimuksia”, Husu-Kallio totesi.

”Olemmeko me ajan hermolla, edellä vai jäljessä. Jos olemme jäljessä jollain sektorilla, niin nyt pökköä pesään”, Husu-Kallio sanoi.

Kilpailukykyä vai pienuuden ihannointia?

Husu-Kallio uskalsi kyseenalaistaa jopa sen, onko sillä, että jokaisella lehmällä on nimi, arvoa myös tulevaisuudessa. ”Puhummeko me tulevaisuudessa ei vain kymmenistä, vaan sadoista lehmistä? Ovatko tutkimus, valvonta, neuvonta ja koulutus tässä ajan tasalla?”

Pääjohtaja sai viljelijäpuheenvuosta pohdinnoilleen vahvaa tukea: ”Kyllä meillä pitäisi olla nokka tuulessa 50 metriä edellä.”

Mielenkiintoista on nähdä, miten Husu-Kallio jatkaa pohdintojaan suomalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon kilpailukyvyn kehittämisestä ja mitä alkaa tapahtua. Ilmiselvää on, että Suomi on saanut hänessä vahvan toimijan, joka pyrkii laajoihin uudistuksiin suomalaisen elintarviketuotannon kilpailukyvyn kohentamiseksi. Sen verran selkeän ja vahvan viestin hän Iisalmessa esitti.