Fosforin käytössä
hyvät neuvot tarpeen

Lannoitefosforin hinta on noussut noin nelinkertaiseksi parin viime vuoden aikana. Taloudellisesti kannattavaa fosforilannoitus on syytä suunnitella erityisen huolellisesti ensi kevään viljelyksille.

Suomessa on totuttu viime vuosina lannoittamaan peltoja keskimäärin 80 kilon lannoitetyppimäärällä, 9 kilolla fosforia ja 19 kilolla kaliumia, nämä ravinnemäärät maksavat nyt 187 euroa hehtaaria kohti.
Jos ravinteiden käyttö pysyy ensi kesänä vielä ennallaan, on viljelijöiden lannoitelasku Suomessa kokonaisuudessaan yli 390 miljoonan euroa. Fosforin osuus tästä on 79 miljoonaa euroa, eli aika tarkalleen 20 prosenttia.
Hehtaaria kohti laskettuna yhdeksän kiloa fosforia tekisi 37 euroa. Jokaiselta Suomen peltohehtaarilta tulisi saada viljan avulla arvotettuna vähintään 250–300 kiloa lisää myytävää tavaraa. Eli kaikkiaan tuon fosforimäärän tulisi tuottaa lisää viljaa 525–630 miljoonaa kiloa, jotta ostofosfori tulisi oikeasti maksettua. Mikään nykyinen koetulos ei tätä tavoitetta valitettavasti tue!
Huvittavaa asiassa ehkä on se, että nykyisellä lannoitefosforin hankintahinnalla ja sadon myyntihinnoilla jopa ympäristötuen ehtojen mukaiset enimmäissuositukset eivät ole enää taloudellisesti kannattavia.
Ruotsissa yleisenä suosituksena on pudottaa fosforilannoitusta yhdellä luokalla. Tämä tarkoittaa viittä kiloa vähemmän fosforia kuin aikaisemmin. Näin Ruotsissa saavutetaan 20 euron säästöt hehtaaria kohti, ilman sadonalennuksia.
Vielä suurempia säästöjä syntyy fosforiluokassa hyvä tai sitä korkeammissa luokissa. Näissä luokissa ei Ruotsissa suositella fosforilannoitusta ollenkaan. Poikkeuksena ovat esimerkiksi peruna, sokerijuurikas ja maissi.
On hyvä muistaa, että ruotsalaiset satotasot ovat hieman korkeampia kuin Suomessa. Siksi meidän pitää pohtia tämä asia omista lähtökohdistamme. Neuvonnalla on asiassa suuri haaste, sillä sen pitäisi kiireen vilkkaa päivittää suositustaulukot.
Loppujen lopuksi haastavinta lienee kuitenkin löytää sellainen lannoitelaji, jossa olisi sopiva fosforipitoisuus uuteen tilanteeseen. Vai olisiko sittenkin fiksuinta pitää kylmän rauhallisesti yksi välivuosi fosforilannoituksessa? Näin toimisin varmaan itse viljan ja nurmen viljelyssä. Vilja ja nurmi pärjäävät asiantuntijoiden mukaan yllättävän pitkään ilman fosforilannoitusta, jos maan viljavuusluokka on tyydyttävä tai parempi. Erikoiskasveilla puolittaisin fosforin käyttömäärät.