Luomumaitoa isossa navetassa

Meikäläisittäin reippaan kokoinen luomunavetta nousee Kuortaneen Kätkänjoelle. Anne ja Seppo Lampinen totesivat runsas kolme vuotta sitten, että silloisella navetalla ei ole tulevaisuutta EU-Suomessa. Koska tila sijaitsee seudulla, jossa maidontuotanto on ylivoimaisesti varmin tuotantomuoto, ei vaihtoehtoja juuri jäänyt. Oli rakennettava uusi navetta. Luomutuotanto oli kummallekin itsestään selvyys. He katsovat, että luomun parhaat ajat ovat vasta tulossa. Kuluttajien mielenkiinto luomutuotteita kohtaan tulee Lampisten mielestä selkeästi lisääntymään seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kun tuotannon laajuutta

Anne ja Seppo Lampinen suhtautuvat navettahankkeeseen suurella tyyneydellä. Kuvat: Jussi Knuuttila 2 x 12 takaalypsyasema on kahden lypsäjän työpaikka.

pohdittiin, Lampiset katsoivat, että on järkevintä laajentaa heti riittävästi. Runsaan sadan lypsylehmän karjakoon he arvelivat sellaiseksi, että se työllistää kaksi ihmistä kokopäiväisesti. Talossa on riittävästi peltoalaa käytettävissä tuon kokoisen maidontuotannon tueksi, kokonaista kaksisataa hehtaaria vuokramaineen.

Lampisten päällimmäisiä linjauksia on, että he itse keskittyvät karjan hoitoon. Navetta on heidän työpaikkansa. Sen työn he katsovat osaavansa parhaiten. He myös uskovat, että navettatyöstä ja tilan organisointityöstä on saatavissa varmin toimeentulo.

Lähes kaikki peltotyöt teetetään urakoitsijoilla. Säilörehun valmistus, rehun siirto navettaan, lietelannan ajo, kynnöt, puinti ja monet muut työt sujuvat urakoitsijatyönä. Leikkuupuimuria tilalla ei ole, ei edes traktoria. Lampisten ainokainen traktori paloi lunastuskuntoon hiljakkoin. Uutta ei vielä ole katsottu tarvittavan.

Pinta-alan isäntä katsoo riittävän karjan rehujen tuotantoon, kunhan luomuun siirtyminen on saatu valmiiksi. Viljaa joudutaan nyt vielä ostamaan, tulevaisuudessa oman tuotannon pitäisi riittää. Lampiset ovat säilöneet kaiken rehuviljan, myös ostetun, jo pitkään murskeviljana.

Perusteellinen suunnittelu

Seppo Lampinen sanoo aloittaneensa hankkeen suunnittelun ainakin pari vuotta ennen rakentamaan ryhtymistä. Suunnitteluun kulunut aika on tullut monin kerroin takaisin. Moni ongelma on nujerrettu etukäteen, koska aikaa on ollut riittävästi.

Ympäristössä asuvilla oli toista vuotta aikaa tottua ajatukseen ennen kuin heiltä kysyttiin mielipidettä. Niinpä kukaan heistä ei vastustanut. Seppo epäilee, että jos olisi menty vaatimaan allekirjoitusta ilman minkäänlaista etukäteistiedotusta, niin muutama vastustaja olisi saattanut löytyä. Se olisi ollut hänen mielestään kovin luonnollinen reaktio.

Myös pankkia totutettiin ajatukseen pitkään. Seppo uskoo, että siitäkin on ollut hyötyä. Pankilla on ollut aikaa tottua ja varautua hankkeeseen. Lisäksi pankki on voinut seurata hankkeen toteuttajien toimia tarkasti jo etukäteen. Näin sekin on voinut vakuuttautua, että isäntäväellä on riittävä tahtotila ja kyky viedä hanke päätökseen.

Koko ajan on toimittu ja vastakin on tarkoitus toimia vilpittömästi ja avoimin kortein joka suuntaan. Seppo korostaa, että hyvä etukäteissuunnittelu on erittäin tärkeää. Kun on valmiit suunnitelmat, on helppo pitää pää kylmänä, eikä ole vaaraa sotkeentua lillukanvarsiin. Asiat pystytään hoitamaan tarkoitetulla tavalla, eikä ylimääräistä stressiä esiinny.

Lampisten navetta lienee niitä harvoja, joka on pantu alkuun Windowsin Paintbrushilla. Sillä päästiin varsin pitkälle, ennen kuin haettiin apua muualta. Suunnitelmat piirsi lopulliseen muotoonsa Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskuksen rakennustoimiston päällikkö, rakennusinsinööri Timo Korpela.

Laajarunkoinen navettahalli

Lampisten navetta on poikkeuksellisen leveärunkoinen. Kolmekymmentäviisi metriä leveä ja viisikymmentä metriä pitkä rakennus on mahdollistanut parsirivien sijoittamisen poikittain. Lähes koko hallitilan seinustaa kiertää yhtenäinen ruokintapöytä, vain päärakennuksen puoleisella päädyllä parsirivi on kiinni seinässä

Tällä ratkaisulla on saatu runsaasti ruokintapaikkoja. Ruokintapöytää on navetassa yli satakaksikymmentä metriä. Lisäksi poikima- ja sairasosastolla on kaksipuolista ruokintapöytää noin kaksikymmentäviisi metriä.

Rakennuksen kantavana kehänä toimivat Weckmannin toimittamat teräskehät. Kehät seisovat 7,2 metrin jaolla. Niiden tukena on kaksi tolppariviä, teräksestä nekin. Asentamisessa oli hieman vaikeuksia, kun tartuntalaattojen pultit eivät olleet aivan reikiä vastaavissa kohdissa. Niitä piti leikata irti ja hitsata uudelleen kiinni. Joitakin reikiä jouduttiin poraamaan, kun niitä ei oltu tehtaalla muistettu porata.

Seinä- ja kattoelementit toimitti ja asensi Alfa-Kodikas Talot Oy Suolahdesta. Niissä on filmivanerivuoraus, höyrynsulku, mineraalivilla ja ristikoolaus ulkovuorauksen naulausta varten. Seinäelementit ulottuvat yhden kannatinkehävälin. Lähes identtisillä kattoelementeillä on pituutta 14 ja 21 metriä. Kattopellit on ruuvattu suoraan niihin kiinni. Elementtien leveys on kaksi metriä, joten niitä voi hyvällä syyllä kutsua suurelementeiksi.

Elementeissä miellytti Sepon mukaan ennen muuta hinta. Toki niiden asennus sujui rapsakasti ja talon väkeä liiemmin vaivaamatta. Vakinaiset kirvesmiehet löysivät jälkeenpäin muutamia kohtia, joissa elementtien saumaus oli tehty huolimattomasti. Firma on korjannut virheet vähin äänin.

Ikkunat valmisti ja asensi paikallinen Erkki Mursulan yritys kahden miehen voimalla. Rakennuksessa on rutkasti ikkunoita. Luomusäännöt vaativat niin suuren ikkunapinta-alan, ettei kaikkia ikkunoita saatu millään sopimaan seinille. Osa niistä on sovitettava kattoon, kun keritään. Haussa on edullinen ratkaisu.

Käytävillä ja odotustilassa on betoniritilät. Ne on toimittanut Väli-Kohtamäen sementtivalimo Jalasjärveltä. Liete valuu painovoimalla. Sokkelit toimitti kuortanelainen sementtivalimo.

Pellonpaja kalustaa

Ruokinnan perusidea on automaattinen aperuokinta. Pellonpajan kiskolla kulkeva aperobotti jakaa erillisessä sekoittimessa valmistetut rehuannokset aina oikeille eläinryhmille. Automaattiset täyttölaitteet huolehtivat siitä, että sekoittimelle on rehukomponentteja tarjolla.

Täyttölaitteiden varastot puolestaan pitää täynnä kylällä asuva urakoitsija. Hänen kanssaan on sopimus, että säilörehua on aina aperobotin saatavana. Uudella aperobotilla tulee olemaan täysi työllisyys, sillä tarkoitus on jakaa uusi, raikas rehuannos eläinten eteen mahdollisimman usein.

Rakennuksen seinustoja kiertävän ruokintapöydän etuna on ensiksikin se, että eläinliikenne ei koskaan kulje ruokintapöydän poikki. Myös aperobotin kiskotus on yksinkertainen toteuttaa. Oikeastaan pärjättäisiin yhdellä kiskovaihteella siinä kohdassa, jossa robotti käy lastaamassa. Toinen vaihde on kuitenkin tarpeen erillisen poikimaosaston ruokintaa varten.

Lypsyssä sen sijaan robottiin ei ole luotettu. Sepon mukaan lypsyrobotteja olisi tarvittu ainakin kaksi, kenties kolme. Niinpä robottiasia tyssäsi jo mahdottomaan investointitarpeeseen. Isäntäväki ei muutenkaan tunnu robottiajatusta erityisemmin arvostavan. Heidän mielestään perinteinen tekniikka on varmin ja eläinten kannalta paras.

Lypsyasema on 2x12 takaalypsyasema, joka on varustettu automaattisilla irrottimilla. Takaalypsyasemalla utareet ovat lähempänä toisiaan kuin millään muulla ratkaisulla. Näin käveleminen minimoidaan. Aivan itsestään lankeava etu on se, että poistuminen tapahtuu yhdellä laukaisulla kummaltakin puolen.

Lypsyaseman erikoisuus on kahdet lypsylaitteet maitoputkineen, päätelaitteineen, pesureineen, erillisine lypsimineen kaikkineen. Tämä on hyvin perusteltu idea, sillä luomussa vasikoita on juotettava täysmaidolla kolme kuukautta. Päivässä juottamiseen kuluu hyvinkin sata litraa täysmaitoa. Erillislypsimellä saadaan ongelmalliset maidot lypsetyksi suoraan vasikoiden juomasäiliöön. Lisäksi on vielä sankolypsin, jolla saadaan satunnaiset antibioottimaidot erilleen.

Lypsyaseman odotustila on ritiläpohjainen ja nouseva. Siihen asennetaan automaattinen ajolaite. Asemalle tulee myös erotteluportit, joilla lehmä saadaan ohjatuksi automaattisesti erilleen eri toimenpiteitä varten.

Pellonpaja on toimittanut myös parsirakenteet ja ruokintapöydän aidan, sekä hoito-osaston karsinat. Hoitokarsinoissa on lukittuva ruokintapöydän aita.

Ongelmaton työmaa

Rakennustyöt aloitettiin puolitoista vuotta sitten vanhan navetan rakenteiden hajottamisella. Töissä on ollut keskimäärin seitsemän kirvesmiestä. Seppo kiittelee kirvesmiehiään. Asiat ovat sujuneet juoheasti ilman isompia ongelmia.

Ympäristöluvan hankkiminen otti tavanomaisen pitkään. Länsi-Suomen ympäristökeskus oli kuulemma tutkimuksissaan havainnut, että "esikuivatusta säilörehusta irtoaa yhtä paljon puristenestettä kuin tuoreena säilötystäkin". Niinpä ympäristölupa heltisi vasta, kun tehtiin leikkauspiirustukset siitä, kuinka säilörehuaumat on tehtävä. Lienee niitä ensimmäisiä tapauksia, kun säilörehuaumastakin on tarvittu leikkauskuvat.

Lampisten navetta valmistuu aikataulun mukaan joskus ensi vuoden alussa. Se on hanke, jonka merkitys kylälle on suuri. Sepon arvion mukaan navetta työllistää rakennusvaiheessa kymmenkunta ihmistä täysipäiväisesti parin vuoden ajan. Suurin osa työllistyy omasta kylästä.

Lampinen arvioi lisäksi, että valmistuttuaan navetta työllistää vakinaisesti ainakin kaksi henkilöä. Osa-aikaista työtä on tarjolla lisäksi. Sen määrää on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Suuret tuotantoyksiköt ovat ilman muuta siunaus sijaintipaikkakunnalleen.

Rahaa hankkeen toteuttamiseen kuluu suunnilleen kustannusarvion mukainen 900 000 euroa. Siitä noin 133 000 euroa on luomutuotannon vaatimaa ylimääräistä kulua. Tämän lisäksi on ostettava maitokiintiöitä. Karjamäärän kasvattaminen nykyisestä noin kuudestakymmenestä lehmästä tavoitteeseen, 132 lehmään, nielee pääomaa sekin.

Rahoittaja, Alavuden Osuuspankki, ei ole hätähuutoa päästänyt, vaan on ollut vahvasti tukena. Asiaa on taatusti auttanut hankkeen pysyminen rahoituksen, aikataulun ja toteutuksen puolesta tiukasti suunnitelmakehyksessä. Täyteen eläinmäärään ja tuotantoon päästään ensi vuoden keväällä.

Teksti: Jussi Knuuttila
S-posti: jussi.knuuttila@netikka.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |