Kuka erottaa leivän leivästä?
Luomutuotteiden kysyntäkäyrän loiventuessa tarvitaan entistä tarkempaa tietoa markkinoista. Ostajille pitää osata kertoa luomutuotteen ominaisuuksista niin, että tuote erottuu vastaavista tavanomaisista vaihtoehdoista. Tuotteen paremmuus ratkaisee. Mikäli luomutuote on ostajan mielestä hintansa väärti, niin hinnalla ei ole paljon väliä. Mutta mistä löytyy tämä paremmuus?
Menestyvät kauppiaat sanovat, että tavaran kuin tavaran menekin takaa oikeaan osuva markkinointi! Markkinoinnin tehtävä on osoittaa kuluttajalle, mistä erottaa leivän leivästä myyntitiskillä. Luomuleivän pitää olla viereistä leipää parempi ennen kuin se solahtaa ostajan kassiin. Tätä paremmuutta ei vain saa elintarvikkeen kyseessä ollen julkisesti mainostaa. Autokaupan johtotähtiväitteitä ei voi soveltaa ihmisravintoon. Pitääkin vaihtaa puolta ja katsoa, millaisen kuluttajan silmissä luomutuote on tavanomaista parempi.
Luomutuotteiden käyttäjistä löytyy kuvauksia monista kuluttajatutkimuksista. Finfood-LUOMU pitää voimissaan "ilmapuntaria", joka tietää luomutuotteiden ostajan iän, sukupuolen, koulutuspohjan ja vaikka mitä. Moniin muihin aloihin nähden luomusta on olemassa perustietoa huomattavan paljon täsmämarkkinointia varten. Mutta pitäisikö asiakaskuntaa kuvata vieläkin tarkemmin?
Mitä kuluttajasta pitäisi tietää?
Olisiko tarpeellista tietää luomukuluttajan elämänfilosofiasta ja muustakin ostokäyttäytymisestä enemmän? Pitäisikö tietää hänen asumisestaan, vaatetuksestaan ja hiustensa pituudesta? Entä harrastuksista, suhtautumisesta yksityisautoiluun, politiikkaan, yhteiskunnan ääri-ilmiöihin?
Kirjoittaja tietää nyt astuneensa ns. heikoille jäille, mutta etenee varovasti mielikuvatuntumalla, että tuon etsinnän tuloksena tulevat vastaan uskollisimmat luomukuluttajat. Varmimmin luomutuotteet etusijalle valinnoissaan asettavien ihmisten joukossa on luultavasti suhteellisesti enemmän luonnonsuojelijoita, eläinten hyvinvoinnista huolehtivia, lintu- ja muita luontoharrastajia kuin kuluttajista keskimäärin. Näitä ihmisiä luomuketjun tulee palvella kovenevassa kilpailussa niin, että vakioasiakkaan tiukimmatkin vaatimukset täytetään.
Nyt, kun ostouskollista asiakasta on hahmoteltu mutu-tiedon perusteella, on hyvä panna merkille muutama erikoispiirre tästä tuottaja-kuluttajayhteydestä. Ketjun ääripäissä tapaavat ihmiset, joiden kiinnostuksen kohteena on yksi ja sama luonto. Toiselle se on elinympäristö ja työväline, toiselle harrastuksen ja vapaa-ajan kohde. Molemmat saavat siitä ihmistä varten luoduista nautinnoista luonnollisimman. Toiselle nautinto saattaa välillä odotuttaa, sillä siitä pitää saada toimeentulo. Toinen voi siihen ostopäätöksillään vaikuttaa.
On hyvä muistaa, että koko luomuketjun matkalla kohtaavat elämään ja elämän ylläpitoon kohdistuvien ajatusmaailmojen ääripäät. Suojelija haluaisi, että luontoon ei kosketa ja viljelijä käyttää sitä hyväkseen. Luomuviljelijällä on tässä tapauksessa puolellaan se etu, että hänen toimintansa tuottaa parhaan tuloksen mahdollisimman luonnonmyötäisellä toiminnalla.
Mutta meistä suuresta tavallisten ihmisten joukosta on kasvamassa nuori sukupolvi, joka on koko elämänsä ajan kuullut luomusta pelkkää hyvää. Sen sukupolven päästyä kotoaan irti omiin talouksiinsa johtaa väistämättä luomutuotteiden kysynnän kasvuun.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |