Lämpimät syksyt tuovat puihin kasvuhäiriöitä ja vikaisuuksia

Ilmastonmuutoksen tuomat lämpimät syyskaudet aiheuttavat puihin kasvuhäiriöitä ja rakennevikoja. Lämmin syksy turvottaa silmut ennen aikojaan ja ne kasvavat tuoden poikaoksia ja haaroja puihin. Näitä häiriöitä voidaan jossain määrin estää käyttämällä vanhanaikaisia metsänhoitotapoja.

Havupuissa lämpimän syksyn tuoma häiriökasvu tulee näkyviin vasta seuraavan kasvukauden aikana. Sen kehitystä asiantuntijoidenkin on tästä syystä vaikea havaita ja ymmärtää, sillä puu lataa kasvuhäiriön silmuihinsa syyskautena tulemaan näkyviin seuraavana kasvukautena.

”Lämpimän syksyn aikana latvasilmut turpoavat ja sivusilmut nousevat pystyasentoon”, kertoi mäntypuiden rodunjalostaja Lauri Kärki jo 1980-luvun alkuvuosina.

Häiriö näkyy vasta seuraavana kasvukautena männyissä ja kuusissa kaksihaaraisuutena ja voimakkaasti viistoina, paksuina poikaoksaryhminä.

Kuusissa taimen varsinainen, syksyllä herännyt latvasilmu ei usein ole lainkaan kestänyt talvea vaan kuolee keväällä. Näkyy viistosti nouseva oksaryhmä, josta yksi sitten nousee latvaksi, mutta runkoon jää pysyvästi näkyvä mutka. Puuhun voi jäädä useita paksuja poikaoksia, jotka lahoavat puun sisään kuoripäällisinä. Kuuseen voi tulla paksuja viistoon pystyyn kasvavia poikaoksia oksakiehkuroiden väliin.

Puunostomiehet ovat jo pitempään valitelleet, että kuusikoiden ensiharvennusrungoissa on kiusallisen paljon poikaoksaista ja haarapuuta, jota on raakattava metsään. Siitä tulee usein riitaa myyjän kanssa.

Koivupuu ei sekään välty häiriöiltä ja haaromiselta. Sekin lisää haarakasvua. Vuosi sitten koivun silmut Järvi-Suomessa tulivat vihreälle hiirenkorvalle jo loka-marraskuussa. Punaiset hedenorkot alkoivat jo vihertyä nekin. Sitten erittäin kuivan kesän aikana nämä koivut olivat energiaa menettäneinä heikkoja ja kuivuivat. Ruskistuivat jo heinäkuussa ja kuolivat ensimmäisinä. Silmukasvun rytmihäiriö syksyllä pahensi kuivuuden vaikutusta.

Kun syksy on lämmin ja pitkä, puut menettävät jo syksyllä sitä energiaa, jonka turvin niiden pitää kasvaa seuraavana kesänä.

Tunnettua ja kauan tiedettyä kyllä on, että ilman hiilidioksidipitoisuuden lisäys lannoittaa puuta ja kasvu motteina lisääntyy. Suomen metsäntutkijat ovat jo pitkään todenneet, että hiilidioksidilisäys ja lämpimämpi ilmasto lisäävät metsien kasvua 100 miljoonaan kuutioon. Tämä merkitsee hakkuiden lisäystä. Kysymys on kuitenkin suurelta osin polttopuulaatuisen hukkapuun ja kehnohintaisen oksaisen sahapuun ja sellupuun lisäyksestä, mutta hyvähintaisen sahapuun osuus pysyy entisellään pienenä.

Suomen männyt kasvavat nyt yhtä kehnolaatuisiksi kuin ovat kaiken aikaa kasvaneet etelämpänä Saksassa ja Baltian maissa.

Tappiot mittavat

Miten suuri taloudellinen merkitys näillä sahapuuhun tulevilla, ilmaston häiriöistä aiheutuvilla vioilla on? Asiasta ei toistaiseksi ole koottua selvitystä, vain tässä esitettyjä havaintoja.

Kasvuhäiriö tulee kaikenikäisten puiden latvakasvuun. Pahimmat vauriot se tuo tietenkin keski-ikäisissä puissa ja taimissa. Niihin tulee moninkertainen määrä poikaoksia ja ranganvaihdoksia aikaisempiin lukuihin verrattuna.

Silmutason kasvuhäiriö tuo puihin vikaisuuksia, joiden takia runkoja on raakattava sahapuusta kuitupuuksi tai suoraan metsään jätettäväksi hylkypuuksi. Ja jos puu kelpaakin sahatavaraksi, sen luokka ja hinta alenee poikaoksien takia. Hiomokuusessa kuoripäällinen poikaoksa on kiusallinen vika, jota motomies ei edes usein näe, vaan vikapölkkyjä tulee pinoon mukaan.

Luonto itsekin raakkaa pois näitä kasvuhäiriöisiä puita. Viime talvena oli kaikkialla Suomessa näkyvillä, että lumi taittoi juuri puuntaimia, joissa oli laaja monen haaran tupsulatva tai rehevä poikaoksaryhmä latvassaan. Lumi mursi eniten alas kaksihaararunkoja. Pahiten vauriot näkyivät pohjoisessa aina Lappia myöten.

Sahayhtiöt ovat alentaneet merkittävästi oksaisen mäntytukin hintaa. Nuorten männiköiden ja kuusikoiden harvennukset ovat ostajille hankalia. Poistettavissa rungoissa on runsaasti haaroja ja poikaoksarunkoa, jotka on hylättävä huonohintaisimmaksi sellupuusta tai jätettävä kokonaan metsään.

Suomen mänty menettää näiden jatkuvasti toistuvien kasvuhäiriöittensä mukana sen kestävän rakennuspuun laadun ja hyvän hinnan, joka puulla oli ennen Keski-Euroopan sahatavaramarkkinoilla.

Vanhat konstit käyttöön

Onko metsänhoidossa sitten keinoja vähentää näitä kasvuhäiriöiden havupuille tuomia laatuvikoja, kun rodunjalostuksella ei ole siihen keinoja? Puiden rodunjalostus ei voi muuttaa ilmastoa, joka aiheuttaa näitä kasvuhäiriöitä.

Keinoja on vähän, mutta niitä sentään on, muitakin kuin ilmastonmuutoksen hillintä eri keinoin.

Ensinnäkin on syytä pidentää hyvien männiköiden kasvatuskiertoaikaa. On kasvatettava vielä paksummaksi ja pitemmiksi valmiiksi hyvälaatuisia mäntyjä. Kiertoajan pidennyksellä saadaan samalla männyn tukin hyvin arvokkaan sydänpuun osuus suuremmaksi ja tukin arvo lahoamattomana sahatavarana paremmaksi. Samalla oksattoman pintapuun osuus panelipuuksi kasvaa.

Toiseksi käyttämällä kylvöä istutustaimien sijaan voidaan männiköihin saada enemmän runkolukua ja on enemmän valinnanvaraa raakata myöhemmin harvennuksissa pois nuo monihaaraiset rungot ja poikaoksapuut.

Taimikot on kasvatettava pitempään tiheämpinä, jotta vähemmällä valolla ja vähemmillä ravinteilla näitä pystysilmuja ei muodostu mäntyyn, kuuseen ja koivuun ja haarominen ja oksapaksuus pysyvät pienempinä lämpimienkin syksyjen jälkeen.

Kaupallisen puun ensiharvennus on tehtävä miestyönä. Motomies ei näe kasvuhäiriöitä puiden latvoissa tiheässä hämärässä metsässä, vain jalkamies näkee.

Käyttämällä enemmän ja pitempään varjostavia säästösiemenpuita uudistamisvaiheessa voidaan hiukan hillitä tätä haaromisilmiötä.

Kokoamalla hakkuualoilta energiapuuna pois hakkuutähteet ja kannot vähennetään maan liikaa ravinteisuutta ja osaltaan estetään silmujen villiintymistä ja hillitään samalla metsänviljelyä kiusaavaa rikkaheinästöä.

Suosimalla varmaa maatiaisainesta metsänviljelyssä taataan. että puut eivät kasvussaan villiinny liikaa näihin kasvuhäiriöihin.

Tämä kasvuhäiriö ei siis alun perin ole lainkaan tämän kirjoittajan oma huomio, vaan olen ainoastaan tuonut esiin hyvin kokeneen ja arvostetun Metsänjalostussäätiön rodunjalostustutkijan Lauri Kärjen havainnot ja esitykset 1980-luvulta nyt, kun syksyt ovat jatkuvasti lämpimämpiä ilman tavanomaisia kylmiä syyssateita.

Ilmari.Kosonen@kolumbus.fi
Kirjoittaja on metsänhoitaja ja myös metsänomistaja Jyväskylästä