Kevytrakenteinen, avara navettatyyppi yleistyy

Törmäsin Simossa navettatyömaahan, joka herätti paljon ajatuksia. Monet sovelletut ratkaisut miellyttivät, vaikka työmaa oli keskeneräinen. Virpi ja Juha Parpala antoivat luvan kertoa ja kuvata toteutusta, koska olivat itsekin saaneet runsaasti oppia muiden navettarakentajien taholta.

Navettarakennuksen pääty. Kuvat Jussi Knuuttila Hallia kannattavat liimapuukehät, joten tilassa ei tarvita kannatuspylväitä. Parsissa on matto ja etueste. Kokoomatilan ja lypsyaseman välissä on tarvittaessa suljettava pressuseinä.

Kyseessä on 60 lehmän navetta, jossa on tilat lypsäville sekä pian poikiville lehmille ja hiehoille. Nuorikarja tullaan kasvattamaan tähän asti palvelleessa parsinavetassa muutostöiden jälkeen.

Parpalan navetta edustaa nykyisin yhä enemmän suosiota saanutta kevyttä rakentamistapaa. Siinä on visiirimallin ruokintapöytä molemmilla pitkillä sivuilla. Seinien yläosa on verhoiltu säädettävillä verhoseinillä. Katolla on Sun-Northin säädettävät poistoilmahormit.

Katto on tällaisessa navetassa iso kustannus. Katon toimittajaksi valittiin Lohjan teollisuuskatot Oy. Katto toimitettiin paikalleen asennettuna. Valintaan vaikutti tietysti hinta. Hintaan puolestaan vaikutti ratkaisevasti alueen lumikuorma. Paikalleen asennus oli isännän mielestä hyvä ratkaisu. Se nopeutti töitä melkoisesti, sillä töissä on talon palkkaamana vain neljä kirvesmiestä.

Alkorplan -kate on joustavaa PVC-muovia, jonka sisällä on polyesterikankainen vahvike. Se kiinnitetään ruuveilla alustana olevaan profiilipeltiin. Saumat hitsataan kuumalla ilmalla. Kate on joustava, eikä siksi tarvitse liikuntasaumoja. Se on myös käsitelty ultraviolettisäteilyä vastaan. Katteella on 15 vuoden takuu.

Profiilipeltien päälle asennetaan ensin höyrynsulku. Sen päälle tulee pontatusta styroksista eristekerros. Styroksin päälle levitetään liikuntakangas. Vasta tämän päälle asennetaan Alkorplan.

Kevyttä
rakentamista

Myös lietesäiliö on kevytrakenteinen. Se kaivetaan maahan määrämittaan 45 asteen seinämillä ja vuorataan kumilla. Kumi on tehtaalla valmiiksi muotoon vulkanoitu, joten sen tarvitsee vain levittää. Allas on huomattavasti edullisempi kuin betonista valmistettu. Se on todennäköisesti myös betonisäiliötä tiiviimpi ja kestävämpi, sillä kumin venymä on 300 prosenttia.

Altaan pohja on tietenkin salaojitettava huolellisesti. Pohjavesi voi nostaa kumia ja valuttaa sen alle ylimääräistä maata. Tällöin allas muuttaa muotoaan ja sen tilavuus pienenee. Myös mekaaniset kolhut ovat vaarallisia, sillä ne voivat tehdä kumiin reikiä. Pumppauskaivo onkin asennettu erilleen altaasta yhdysputken päähän. Potkurisekoitinta varten kannattaa valaa alustat kumin päälle.

Verhoseinien ohella on käytetty laskettavia kennolevyikkunoita tai paremminkin -aukkoja muun muassa lypsyasemalla. Kennolevyt tiivistyvät paikalleen kumitiivisteillä. Niitä nostetaan ja lasketaan yksinkertaisilla käsivinsseillä. Tuskin tulee tukahduttavan kuuma edes lypsyasemalla.

Lypsyaseman lämmitys hoidetaan talvella säteilylämmittimillä. Niillä on se etu moneen muuhun lämmittimeen verrattuna, että ne lämmittävät vain kohdetta, johon säteily osuu. Näin lehmillä ei ole tukalan kuuma, mutta lypsäjä viihtyy hyvin. Kokoomatilan ja lypsyaseman välissä on myös verhoseinä.

Sekä verhoseinät että kennolevyt aukkoihin on toimittanut ja asentanut Dairytec Virosta. Dairytec välittää kanadalaisen Sun-Northin valmistamia tarvikkeita. Niin ikään kanadalaiset Pasture mat -parsipedit ja Poly Pillow -etuesteet ovat Dairytecin toimittamat.

Nelirivisessä navetassa on neljä käytävää. Käytävät pitävät puhtaana DeLavalin hydrauliset, portaittain liikkuvat tankoraapat. Lantakäytävien päässä on poikkikourun kohdalla teräksiset vinoritilät. Ne varmistavat, että raappojen tuoma lanta päätyy kouruun, eikä jää raapan käännösalueelle.

Visiirimallin ruokintapöydästä uskaltaa jo onnitella. Sen myötä rehun pukkimiset lehmien saataville ja lakaiseminen jäävät käytännössä historiaan. Lisäksi rehu säilyttää laatunsa pitkään visiiripöydällä. Kumiläppä estää rehun kääntelyn ja tonkimisen sekä siihen kuolaamisen. Lehmät syövät rehun käytännössä viimeiseen korteen, eikä loppuja tarvitse poistaa.

Visiiripöydän puhdistus on tarpeen hyvin harvoin. Silloin poistetaan kivet ja oksat, ynnä muu syömäkelvoton aines ruokintapöydältä. Sitä kertyy korkeintaan sangollinen tai pari noin kolmen viikon välein. Onnistunut käyttö toki edellyttää, että seosrehun raaka-aineet ovat moitteettomia. Se nyt on tietenkin sanomattakin selvää jokaiselle vakavamieliselle maidontuottajalle.

Lypsyasema
teholypsyyn

Lypsyasemalla on selvästi pyritty tehokkaaseen lypsyyn. Siitä todistaa muun muassa asemalle nouseva kokooma-alue. Kalanruotoasemalla on 2x8 lypsypaikkaa. DeLavalin toimittama asema on varustettu nopeaa lypsyä ja tiedonkeruuta silmällä pitäen.

On kohtalaisen helppo päätellä, että tuotannon laajentaminen ei ole lypsyasemasta kiinni. Kaliforniassa eräs maidontuottaja urheili aikanaan 2x6 kalanruotoaseman kanssa. Sillä lypsettiin kolmivuorotyönä 800 lehmää kahdesti päivässä.
Jos lypsyasemaa pitäisi jostakin moittia, niin se olisi pikapoistumisportin puute. Nyt lehmät poistuvat jonossa, ja jokaisen lehmän on tehtävä 180 asteen käännös paluukäytävälle. Käännös on tiukka, sillä käännöksen välissä on vain teräsaita. Tässä saatetaan menettää rutkasti aikaa, ennen kuin lehmät harjaantuvat käännöksen tekoon.