Puilla paljailla

Viime aikoina ei ole voinut välttyä ajatukselta, että metsäteollisuusyritysten johtaminen taitaakin olla pököpäiden hommaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Kauhean karulta on näyttänyt meno ja meininki siinä suunnassa tänä syksynä. Väkisinkin tulee mieleen, että eikö meidän perinteikästä talouden tukijalkaa osata lainkaan johtaa ja menettikö se vain jossain vaiheessa otteensa reagoida markkinoiden muutoksiin. On odoteltu samalla tavalla kuin on tehty pitkään tähänkin mennessä: aika hoitaa ongelmat. Sehän on vanha totuus, että ihmiset yleensä yrittävät tappaa aikaa, kunnes huomataankin, että aika tappaa heidät.
Maamme tärkeimpien metsäteollisuusyritysten pulmat näyttävät nyt hyvin samankaltaisilta. Jokaisen ratkaisuja on leimannut odottelu. Kun vuorineuvos Juha Niemelä väistyi UPM-Kymmenen johdosta, johtajan paikalle nousi Jussi Pesonen, johtajasukua jo toisessa polvessa. Aloitus oli räväkkä. Voikkaan tehdas suljettiin Kuusankoskella, ja se aiheutti shokin niin työntekijöissä kuin lähiympäristössäkin. Tällaista ei muka voitu aavistaa. On ihme, jos ei voi ennustaa, että tuotteet käyvät vuosi vuodelta jähmeämmin kaupaksi ja hinnat eivät nouse.
Joulukuisen ilmoituksen mukaan UPM-Kymmene sulkee Miramichin tehtaan Kanadassa. Lopputilin saa puolen tuhatta henkilöä, saman verran kuin Voikkaalla. Alaskirjaukset nousevat 800–900 miljoonaan euroon. Samanaikaisesti sanomalehtipaperin tuotantoa rajoitetaan rajusti Kajaanissa, Itävallassa jne. Entäpä jos läpeensä varovainen Niemelä olisi ostanut vuosituhannen vaihteessa kovaan hintaan metsäteollisuusyrityksen Indonesiasta. Suursiivous saattaisi olla silläkin kulmalla käynnissä.

Maamme isoista puunjalostuskonserneista Metsäliitto on kärsinyt kannattavuusongelmista pisimpään. Ennen kuin järeämpiin toimenpiteisiin ryhdyttiin, aikaa paloi järkyttävän kauan. Ei liene valtakunnan salaisuus, jos sanoo, että omistajien oma suu oli liian lähellä. Tosiasiat kuitenkin tunnustettiin. Apua haettiin pankkimaailmasta, kun johtoon nimitettiin piinkovaksi tunnettu Kari Jordan Nordeasta. Mutta taitaa käydä niin, että kovakin pinta hilseilee, ennen kuin asiat ovat siedettävällä tolalla. Nyt on menossa M-Realin yksiköistä alasajo Tampereen Lielahdessa ja Jyväskylässä Kankaan tehtaan yksi paperikone suljetaan. Luottoluokitusyhtiö Moody´s heristelee luottoluokitusta vakaan puolelta negatiiviseksi.


Stora Ensolla odoteltiin pitkään ja hartaasti, aivan kuin toimintaympäristössä ei olisi tapahtunut mitään muutoksia. Patruunajohtaja Jukka Härmälän piti jäädä ensin eläkkeelle ja kansainvälisistä ympyröistä haettiin Jouko Karvinen puhumaan suomea. Ja sanottavaahan löytyi.
2000-luvun alussa Pohjois-Amerikasta ostettu Consolidated Paper oli osoittautunut suurseikkailuksi. Ostettiin kalliilla ja halvalla myydään. Kuluvalle tilikaudelle ”Gutsetti” on kirjannut 560 miljoonan euron arvonalennuksen myymistään Pohjois-Amerikan toiminnoista. Tappio koko turneesta tulee olemaan huikea. Suomessa on par´aikaa meneillään Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkeminen ynnä muuta vastaavaa.
Kaikkien kolmen metsäteollisuuskonsernin pörssikurssit ovat laskeneet viimeisen 12 kuukauden aikana 25–30 prosenttia. Se kertoo tylyä kieltä sijoittajien luottamuksesta maailmalla suomalaislähtöiseen metsäteollisuuteen. Olemme vieneet menestyksellisesti tuotteita ja tietotaitoa ympäri maapallon. Nyt tuo ”draivi” on ryytymässä kuin tundrajää.

Metsänomistajien näkökulmasta tilanne on ollut päinvastainen. Puun hinta on ollut hyvä jo pitkään. Iloa on lisännyt vielä, että Venäjä näyttää olevan tosissaan raakapuutullien korottamisen kanssa. Mutta tämä ilakointi saattaa jäädä hyvinkin lyhytaikaiseksi, jos meillä suljetaan tehtaita koko ajan lisää. Sellua, paperia ja vieläkin korkeamman jalostusasteen tuotteita on valmistettava, jos mielii vaurastua. Emme tule pärjäämään hake- tai pellettituotannon lisäämisellä, vaikka työministerimme tarjoaakin sitä pelastukseksi Kemijärven tehtaalle. Vierailu Vapon Turengin tehtaalle aukaisisi silmiä työllistämisvaikutuksista. Siellä on töissä kymmenkunta ihmistä.
Koko metsäteollisuuden ähky lähtee siitä, että paperinkulutus ei nouse teollisuusmaissa eikä varsinkaan EU:n alueella. Sähköisen viestinnän lisääntyminen pitää tästä toistaiseksi huolen. Väkirikkaissa maissa kulutus nousee, mutta ne sijaitsevat kaukana meistä, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Tarvittava puu tuotetaan ja jalostetaan nyt siellä, todennäköisesti myös Venäjällä.
Olisiko käynyt niin, että puunjalostusteollisuutemme ongelmat johtuvat noin 15–20 vuotta vanhasta illuusiosta, jolloin uskottiin vakaasti paperinkulutuksen nousevan pitkässä juoksussa kaksi prosenttia vuodessa. Näin valtavaan rakennemuutokseen ei uskottu, ja siinä yhteydessä tuotekehityskin unohtui. Patriarkaalisesti johdetuissa tehtaissa jahnattiin, kuka saa sanoa viimeisen sanan: insinööri vai metsänhoitaja.

Suomen näkökulmasta olisi suuremman riesan tie, että puunjalostusteollisuuden kutistuminen vetäisi mukanaan sen vanavedessä aikanaan nousseen vahvan metalliteollisuuden. Ei oltaisi kaukana tilanteesta: ”Suomi eli metsästä. Kohta ollaan puilla paljailla.” Oh hoh, tulipa nähtyä pahaa unta.