Omatekoista oikeutta

Kotieläimiä ei saa kohdella huonosti, niillä on oltava tarkoituksenmukaiset tilat ja riittävästi ravintoa. Eläinten omistajan on huolehdittava siitä, että lain kirjain toteutuu. Näin pitääkin olla. Virkansa puolesta eläinsuojelulain toteutumista valvovat eläinlääkärit, eläinsuojeluvalvojat ja poliisi. Tämäkin puoli on kunnossa.
Mutta. Tässä maassa toimii myös epävirallinen eläinten ”oikeusvalvonta”, jolla on omatekoiset lait ja toimintatavat. Työvälineinä ovat salaiset iskut ja piilosta ampuminen. Oikeutuksen tälle toiminnalle antavat säännöllisin väliajoin tiedotusvälineet.
Viime vuoden lopulla ns. aktivistit tunkeutuivat kymmeniin sikaloihin ja kanaloihin ja videoivat yön pimeinä tunteina salaa eläintilojen tapahtumia. Yle välitti kiltisti viestin olohuoneisiin. Jälkitilanteessa viranomaiset tarkastivat videoiskun kohteeksi joutuneet tilat ja totesivat, ettei mitään rikollista tullut ilmi. Muutamasta rikkomuksesta annettiin huomautus. Kotieläintuottajat ehtivät kuitenkin aivan suotta huolestua. Nähtävästi aktivistien viesti ei tällä kertaa tavoittanutkaan kansaa eikä sika- ja siipikarjayrittäjiä saatu leimatuksi rikollisiksi. Kinkkuja ostettiin entiseen malliin.
Tässä lehdessä on runsaasti sika-asiaa. Jutuista voi lukea, että siantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä alamaissa. Yrittäjät tietävät varsin hyvin, että eläinten terveys ja hyvinvointi vaikuttavat vahvasti tilan tulokseen: tyytyväinen eläin kasvaa hyvin.
Eläinsuojelun uranuurtaja Anja Eerikäinen totesi 1990-luvulla olevansa enemmän huolissaan lemmikkien kuin tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Hän totesi – tosin pöytäkirjan ulkopuolella – että valtaosa koiranomistajista olisi lopetettava. Pitäisikö videoaseet nyt suunnata uudelleen?