Porsaan kohtalo ratkeaa ensimmäisinä elinpäivinä
Teksti: Pirkko Hämeenoja
Porsaita kuolee pääosin porsaiden ensimmäisinä elinpäivinä. Pitkittynyt porsiminen, pieni syntymäpaino, kylmä porsimisympäristö ja emakon sairaudet selittävät valtaosan kuolemista.
Kun porsiminen kestää yli neljä tuntia, kuolleena syntyvien riski kasvaa merkittävästi. Ensikoilla, vanhoilla ja lihavilla emakoilla syntyy suhteessa enemmän porsaita kuolleena kuin muilla emakoilla. Näin tapahtuu varsinkin kesäaikaan.
Porsimista kannattaa erityisesti valvoa, kun seitsemäs porsas on syntynyt. Jos seuraavaa porsasta ei puoleen tuntiin kuulu, pestään emakon peräpää ja tunnustellaan tilanne synnytyskanavassa. Jos esteitä porsaan tulemiselle ei ole, annetaan oksitosiinia 5 yksikköä kerrallaan porsimisen nopeuttamiseksi.
Parvo ei välttämättä
näy muumiona
Jos kuolleena syntyneiden ja heikkojen porsaiden määrä nousee, tutkitaan tila parvovirusinfektion varalta. Kun parvovirus oli Suomessa uusi, se näkyi runsaina muumioporsaina. Nykyään muumiopahnueet eivät enää ole tyypillinen taudinilmentymä, vaan parvopahnueessa voi olla yksittäisen muumion lisäksi täysin terveitä, heikkoja sekä kuolleita porsaita.
Parvo voidaan todeta kuolleesta porsaasta, joka ei ole imenyt ternimaitoa, tai emakosta otetusta verinäytteestä. Positiivisissa tapauksissa tarkastetaan rokotuskäytäntö oman eläinlääkärin kanssa.
Pieni porsas +
kylmä = kuolema
Porsaan kylmettyminen ja pieni syntymäpaino ovat tavalliset perussyyt ongelmiin. Vastasyntynyt, märkä porsas vaatii hyvin lämpimän ympäristön. Jos lämpötila laskee alle 34 asteen, se joutuu käyttämään energiaa ruumiinlämmön ylläpitoon. Kylmettynyt porsas ei jaksa imeä kunnolla ja jää vaille kunnon vasta-ainesuojaa.
Imu voi olla niin tehotonta, ettei emakko havaitse nisällä olevaa porsasta. Utarelohko lähtee kuivumaan ikään kuin nisällä ei olisi porsasta lainkaan. Porsaan energia ei tällöin riitä, ja se sairastuu helposti suolistotulehdukseen tai ruhjoutuu emän alle.
Rokotus suojaa
suolistotulehduksilta
Suolistotulehduksia pikkuporsaalle aiheuttavat E.coli, Clostridium perfringens -tyypit C ja A sekä rotavirus. Kokkidioosi on myös Suomessa yleinen imemiskaudella, mutta se ei vaivaa ensimmäisinä elinpäivinä.
Herkimmin sairastuvat ensikoiden pahnueet. Riskitekijöitä pikkuporsasripulille ovat myös esimerkiksi suuri pahnuekoko ja huono hygienia. Koliripuleihin ja C. perfringensin aiheuttamaan pikkuporsaan veriripuliin on olemassa tehokkaat rokotteet, jotka annetaan ensikolle kuusi ja kaksi viikkoa ennen porsimista ja emakolle 2–3 viikkoa ennen porsimista. Clostridium perfringens tyyppi A:n merkitys ripulinaiheuttajana on maailmalla kasvanut sikalakoon kasvaessa. A-tyyppiä vastaan on myös kehitetty rokote, joka ei ainakaan toistaiseksi ole myynnissä Suomessa.
Sairastuneille
nopea lääkitys
Sairastuneet porsaat on lääkittävä nopeasti, ja kaikki pahnueen porsaat lääkitään. Kymmenen prosentin nestehukka on porsaalle hengenvaarallinen.
Jos ripuli on raju ja porsaan elimistö on päässyt kuivumaan, kannattaa porsaalle antaa nestettä. Kilon painoiselle porsaalle voi letkuttaa suun kautta 75 millilitraa nestettä päivässä.
Rauhaton emo
ruhjoo porsaita
Kylmä ja sairas porsas hakee suojaa emältään ja jää silloin helposti emän ruhjomaksi. Emakon rauhattomuus lisää myös terveiden porsaiden ruhjoutumisriskiä. Emakon rauhattomuutta aiheuttavat muun muassa veden jakeluongelmat, vedinvauriot ja muut kivuliaat haavat ja ylisuuri pahnue. Myös pelko hoitajaa kohtaan voi lisätä rauhattomuutta.
Emakon terveydentilaa on tarkkailtava huolella ja poikkeamiin on puututtava nopeasti. Kuumeisen emakon tilanne on helppo arvioida, koska lääkitystarve nähdään kuumemittarista.
Eläimen kivun arviointi on hankalampaa. Jos epäilet emakolla kipuja, anna sille kipulääkettä. Suun kautta annettavan ketoprofeiini-valmisteen varoaika on pitkä, mutta voitettavana on koko pahnueen terveys.
Teippi hoitaa
sammakkoporsaat
Sammakkoporsaiden kuolinriski on huomattavasti muita suurempi. Tila on palautuva eli jos porsas elää viiden päivän ikään, se tavallisesti selviää siitä eteenpäin.
Ongelma on osittain geneettinen ja osittain ympäristöstä johtuva. Sammakkoporsasta hoidetaan tukemalla takajalkojen toimintaa teipillä.
Sammakkoporsaat suositellaan siirrettäväksi ensikon hoidettaviksi, koska hoidettavat ovat usein pahnueen pienimpiä ja vammansa takia kömpelöimpiä. Ensikon nisät ovat pienemmät ja sen liikkeet ovat ketterämpiä. Jos porsaalla leviävät sekä etu- että takajalat, sen ennuste on erittäin huono.
KOKO SISÄLTÖ 1/2008
Meidän maatila: Sikayrittäjä venyy moneen rooliin
Verotus: Perintövero ja yhtiöittäminen talven verotrendit
Perintöjen verotus kevenee
Osakeyhtiöittäminen voi tuoda isojakin etuja
Tilatukioikeuden voi vähentää vuosimenona
Metsäverotus: Korkojen ilmoitusmenettely muuttuu
Tutkimus: Mirhami-hanke selvittää, mitä huomenna syödään
Biodiesel: Turvetta tankkiin
Tilasiemen: Uusi vetäjä uskoo verkoston voimaan
Led-valot: Näkemiin pimeys
Sikatalous: Suhdannehuippu venyy syksyyn
Agitechnika: Haravointi hakee suuntaa
Katsaus kylvötekniikkaan
Niittoon järeää ja kevennettyä kalustoa
Pintapaine silmätikkuna
Työterveys: Sairaanhoitosopimus turvaa hoitoon pääsyn
Bioenergia: Pientuottajalla suuri merkitys
Biokaasu: Pilottihanke käynnistyi Virroilla
Luomutuotanto: Kivimylly jauhaa laatujauhoa omasta viljasta
Terve Eläin: 16-sivuinen liite
Onnistunut porsiminen edellyttää tarkkaa työtä ja ihmisen apua heikoille porsaille
Toistuvat:
Vähätalo
Verkossa
Antinpoika
Väinö Vältti
Vaaran paikka
Terveisiä
Huomioita
Nollarajalla
Kannen kuvat Paavo Tuovinen, Heikki Alkula ja Topi Pakarinen
Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 7.2. ja Kodin Pellervo 24.1.2008.