Amerikkalainen maidontuottaja elää lehmien ehdoilla. Tuo asia oli hyvin tiedossa, kun lähdin tarkistamaan uutta navettareseptiä, joka on ollut käytössä Minnesotan ja Wisconsinin osavaltioissa. Edellisestä huolimatta oli hieman yllättävää havaita, kuinka merkittäviä summia pienestäkin parannuksesta jotkut maidontuottajat olivat valmiita maksamaan.

Uusi navettakonsepti perustuu kuivan sahan- ja kutteripurun käyttöön kuivikkeena. Oleellista ja uutta on se, että kuivikepohjaa ilmastetaan vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa. Tämä tapahtuu luontevimmin silloin, kun lehmät ovat lypsyllä. Ilmastus tehdään yleisimmin c-piikkikultivaattorin tapaisella välineellä, jota ajetaan pienkuormaimella tai traktorilla. Samalla puhdistetaan ruokintakäytävä.
Ilmastuksen tarkoitus on nostaa lämpötila niin korkeaksi, että patogeenit ja kärpästen munat tuhoutuvat. Riittävästi happea saavassa kuivikkeessa lämpötilat nousevat korkeiksi. Lämpötilan pitäisi olla vähintään 55 astetta, mieluummin 65. On osoittautunut, että tuo on helpommin sanottu kuin tehty.
Kompostoituminen haihduttaa vettä, tuottaa hiilidioksidia, jonkin verran ammoniakkia, vapauttaa energiaa ja muuttaa ravinteita kasveja miellyttävään muotoon. Jo tästäkin syystä menetelmä tuskin tulee kysymykseen muissa kuin kylmissä rakennuksissa.

Tutkittu juttu

Minnesotan yliopisto on tutkinut kompostinavetoita tiiviisti ja tutkii edelleen. Tällä hetkellä kuumin kysymys on, löydetäänkö sahanpurulle ja kutterille korvaavia kuivikemateriaaleja. Löytää pitäisi, sillä ne ovat kalliita ja maksavat noin dollarin lehmää kohti päivässä. Kustannus alkaa olla kipurajalla ja uhkaa muuten erinomaisia tuloksia tuottaneen navettakonseptin yleistymistä.
Tutkittujen karjojen keskituotos oli 10 435 kiloa vuodessa. Tuotokset paranivat yli 900 kiloa keskimäärin, kun lehmät siirrettiin kompostipohjanavettaan. Tutkijat huomauttavat tässä kohtaa, että karjan hoidossa tehtiin muitakin muutoksia, joilla oli oma vaikutuksensa.
Yli puolessa tutkituista karjoista kiimojen havaitseminen ja tiineystulokset paranivat selkeästi.
Utaretulehdustapaukset vähenivät yli puolella karjoista. Edellisestä huolimatta solupitoisuudet laskivat vain 43 prosentilla karjoista. Yhdessä karjassa ne nousivat merkittävästi. Maidon keskimääräinen soluluku oli 325 000. Se on korkea luku suomalaisittain, mutta ei juuri poikkea amerikkalaisesta keskitasosta. Tutkijoiden mielestä tämä on asia, jota tulisi saada kohennetuksi kompostipohjanavetoissa. He suosittelevat perusteellista paneutumista lypsytekniikkaan, mikäli kompostipohjanavetta otetaan käyttöön.
Kompostipohjan selkein etu havaittiin olevan huikeasti parantunut jalka- ja sorkkaterveys. Vain 7,8 prosentilla todettiin havaittavia ongelmia. Se on erinomainen tulos verrattuna parsipihattojen 24,6 prosenttiin. Tutkijat arvelivat, että melkoinen osa havaituista vaurioista juontui todennäköisesti aikaisemmalta parsipihatto- tai parsinavettakaudelta.
Tutkijoilla oli jonkin verran sanomista pölystä. Joissakin navetoissa pölypitoisuudet olivat suuret. Myös kaasupitoisuudet, lähinnä ammoniakki, nousivat turhan suuriksi välittömästi ilmastuksen jälkeen.

Pitäisi sopia ilmastoon

Minnesotan yliopiston neuvontayksikön työntekijä Wayne Schoper on jyrkästi sitä mieltä, että lehmien hyvinvoinnin kannalta katsoen kompostipohjanavetta on paras mahdollinen. Hän myöntää, että sahanpurun ja kutterin hinta on kipurajalla. Uusia kuivikkeita etsitään, mutta tulokset ovat olleet laihanlaisia.
Ilmastolla on oma merkityksensä. Minnesotan eteläosissa, juuri Schoperin alueella, kesät tahtovat olla turhan kuumia. Kun siihen lisätään kompostipohjan tuottama lämpö, ongelmia tahtoo olla. Hän sanookin, että Suomessa olot ovat sään puolesta ilman muuta paremmat kuin Minnesotassa. Myös korkea suhteellinen kosteus haittaa. Se lisää sahanpurun kulutusta, koska haihtuminen hidastuu. Suomessa ongelma-aikaa olisi siis syksy. Toisaalta kevään ajattelisi olevan ihanteellinen ainakin maaliskuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.

Kuinka kompostipohjanavetta rakennetaan?

Navean pitää olla ympäristöään korkeammalla, jotta sadevedet virtaisivat siitä poispäin.
Kompostialueen pohja tehdään tiivistetystä savesta muun muassa siitä syystä, että se pidättää lantavesiä paremmin kuin mikään betoni.
Vähintään 1,2 metrin korkuinen betoniseinä kiertää makuualueen joka puolelta. Avonaisiksi jäävät vain portit ruokintakäytävälle. Seinät toimivat samalla lantavarastona, joka tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa. Saattaa olla, että Suomessa seinämäkorkeus saisi olla 1,4 metriä.
Ruokintakäytävältä tulevalle lannalle on oltava erillinen varastotila.
Juottoaltaat sijoitetaan ruokintakäytävälle. Joissakin tapauksissa niitä on sijoitettu ruokintapöydän puolelle, jolloin ne pysyvät entistä paremmin puhtaina.
Räystäskorkeuden tulee olla vähintään 4 metriä, meillä Suomessa mieluiten 5 metriä.
Vain verhoseinäinen rakenne tulee kysymykseen. Navetan pitää olla mahdollisimman tehokkaasti tuulettuva.
Tuulitukiin ja lumikuormiin on suhtauduttava erityisen vakavasti.
Jos eläimiä halutaan ryhmitellä, on syytä harkita erillisen navetan rakentamista kullekin ryhmälle.
Siemennykset ja muut hoidot tehdään ruokintapöydän lukittavissa porteissa.