LSO:n
Elias Jukola ehdottaa teurastamoille
yhteistyötä kulujen karsintaan
LSO Foodsin kehitysjohtaja Elias Jukola nostaa esille keinoja parantaa suomalaisen sikatalouden kilpailukykyä. Nykyistä halvemmalla pitää saada sioille rehu, mutta oleellista Jukolan mukaan on sekä tuottajien että yritysten välinen yhteistyö.
"Yhdysvalloissa on tulossa laki, joka kieltää supermarketin suoran omistussuhteen alkutuotantoon maatilalla", Jukola kertoo. Hänen ehdotuksessaan kyse ei ole lainkaan suoraviivaisesti välikäsiä poistavasta omistuksesta - eihän sijoittajien omistama tuotanto edes kestä suhdannevaihteluita yhtä hyvin kuin perheviljelmä.
Omistuksia muuttamatta voisi Jukolan mukaan alentaa kustannuksia sekä tuottajien kesken että teurastamoiden ja jalostuslaitosten kesken.
"Teurastamoiden välinen yhteistyö yleistyy maailmalla", sanoo Jukola ja miettii, miksi suomalaiset teurastamot eivät tee teuraiden kuljetusyhteistyötä. Perusteluksi hän sanoo kuulleensa, että tuottajat eivät halua sitä. Yritystunnukset pois autoista, jos ne estävät yhteiskuljetuksia, Jukola esittää.
Teurastamojen välinen hätäteurastusten kuljetusyhteistyö on todistanut Jukolan mukaan kuljetusyhteistyön säästömahdollisuudet. "Tietyissä asioissa on uskallettava tehdä yhteistyötä."
Jukola myös korostaa, että markkinoilla ylivoimainen yritys tietää toiminnan tehottomuutta, mutta keskinäinen kilpailu ja yritysten välinen yhteistyö pitää organisaatiot virkeinä.
Jukolan mielestä nykyinen välitysjärjestelmä saattaa olla syynä porsaspulaan tai porsaiden ylituotantoon. Niinpä porsastuottajien ja lihasikaloiden tulisi lisätä yhteistyötään. Hän kertoo Tanskan mallista: puolet tuotannosta on yhdistelmäsikaloista, kolmasosa tehdään tuottajien keskinäisten sopimusten perusteella, ja viidesosa porsaista myydään lehti-ilmoituksin.
Sikalat ovat Tanskassa ja Suomessa ihan eri kokoa. Yhteistyö onnistuu meidänkin sikaloiden mittakaavassa, mikäli pienen emakkosikalan tuotantorytmi sallisi 50-150 porsaan toimituserät.
Onko broileri lihaa?
Jukola on päätynyt yhteistyöehdotuksiinsa siksi, että häntä huolettaa suomalaisen sianlihan kilpailukyky. Suomeenkin tuodaan sianlihaa seitsemän prosenttia omasta kulutuksesta, ja pääkaupunkiseudulla jaettavan ilmaislehden nettisivuilla 85 prosenttia vastaajista oli valmis ostamaan ulkomaisen kinkun, mikäli se on selvästi halvempi kuin kotimainen. Muutenkaan näkemykset perusasioista eivät osu yksiin väestöryhmien kesken. Jukola toteaa olevan esimerkiksi niitä, joiden mielestä broileri ei ole lihaa.
Sikaa tuotetaan maailmalla entistä tehokkaammin esimerkiksi Brasiliassa ja Kanadassa. Paikallinen rehu on edullista. Työ voimaa ja rahaa saa edullisesti. Brasiliassa sikakilo saattaa syntyä 70-75 sentillä. Uhkia suomalaiselle sikataloudelle nousee myös Puolasta ja IVY-maista. Toisaalta itäisen Euroopan maissa tuotanto voi olla hyvin tehotonta, työväen palkka murto-osan tanskalaisten palkasta, mutta porsaan tuotantokustannukset voivat silti olla kovemmat kuin esimerkiksi Saksassa. Rahakin voi olla kallista Itä-Euroopan maissa.
Nyt on Jukolan mukaan kuitenkin esimerkiksi Etelä-Amerikassa poliittisia voimia, jotka peräävät maataloustyöväelle parempaa toimeentuloa.
Tanskassa sianlihan tuottajat ja teurastamot yrittävät parantaa sikäläisen sianlihan imagoa kehittävät sille hienon ruoan gourmee-mielikuvaa.
Rehuneuvontaa maksusta?
Jukola miettii myös, onko sikatalouden neuvonnan kehittäminen kärsinyt siitä, että siitä ei peritä tuottajilta maksua. Jukolan mukaan sietää kysyä, eikö neuvonta olisi hintansa väärti. Nyt esimerkiksi rehuneuvonta on ilmaista.
Yhtenä tilojen mahdollisuuksista pudottaa rehukuluja Jukola neuvoo hyödyntämään ilmatiiviisti siiloon säilöttyä viljaa. Hän sanoo, että siilo maksaa itsensä kymmenessä vuodessa, koska viljan kuivauskulut jäävät pois. Tällainen vilja sopii sekä sioille että naudoille. Tanskalaiset säilövät viljasta 40-50 prosenttia vastaavalla tavalla.
Lihasioille viljan voi myös hapettaa, mutta rehun osista vain viljan. Tanskassa tästä on hyviä tuloksia päiväkasvuun ja rehuhyötysuhteeseen.
Norjalaiset Duroc-risteyskokeet osoittavat risteytykset tehokkaiksi rehuhyötysuhteessa.
Markku Nummi
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |