Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

 

Luomusta 
yhteisen maatalouspolitiikan työkalu

Tammikuun lopulla järjestettiin Brysselissä EU:n luomutuotannon toimintaohjelman kuulemistilaisuus. Paikalle oli kokoontunut parisataa kutsuttua edustajaa luomuketjun eri osista. Siellä oli viljelijöiden, jalostajien ja kaupan edustajia, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen tohtoreita ja maistereita puhumattakaan kansallisista ja EU:n virkamiehistä sekä Euroopan parlamentin jäsenistä. Mukana oli myös tulevien jäsenmaiden väkeä.

Tämän toimintaohjelman ensimmäisen versio oli käsittelyssä Kööpenhaminassa jo 2001. Siitä sitä on pikkuhiljaa veivailtu eri tahoilla sekä EU:n viranomaisten että kansalaisjärjestöjen toimesta. Nyt yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä luomutuotannon kehittämisen tavoitteet ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat nousseet esille vahvemmin kuin aiemmissa CAP:n uudistuksissa. Tämän remontin yhteydessä luomua "tullaan käyttämään merkittävänä instrumenttina yhteisessä maatalouspolitiikassa", kuten komissaari Fischler loppupuheessaan asian ilmaisi.

Eurooppalaisessa maataloustuotannossa luomutuotannolla on vielä melko vähäinen osa. Sen ennakoidaan kuitenkin pian kasvavan merkittäväksi tarjoten viljelijälle vaihtoehtoisen tavan viljellä ja kuluttajalle elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua. Turvallisuus tarkoittaa tässä jäämättömyyttä, vapautta GMO:sta ja lähiruokaa. Laatu sisältää sekä valvotun tuotannon että ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin aidon huomioon ottamisen. Näille arvoille luomun tulevaisuus paljolti rakentuu.

Mutta kun pelkillä arvoilla ei lainoja lyhennellä, niin tavaran menekin kasvattaminen on avainasemassa. Monessa puheenvuorossa haluttiin julkisen tuen ohjaamista kuluttajavalistukseen luomusta. Luomun menekinedistämisen tueksi halutaan tutkittua tietoa tuotteista ja tuotantotavasta. Kysyntä ja tarjonta halutaan edes jonkinlaiseen tasapainoon niin, ettei se olisi yhtä vuoristorataa, jossa ruokakriisi työntää kysynnän huipulle ja ihmisten lyhyt muisti rymäyttää sen yhtä jyrkästi alas. Toimintasuunnitelman yksi tavoite on myös luomutuotannon ja markkinoinnin tilastointi, joka loisi numeropohjaa markkinoiden vakauttamiselle.

Ympäristöveroista tukea luomulle

Menekin kasvun suurin este on luomutuotteiden kalleus. Hintoja pitäisi saada hinattua halvemmiksi. Kun "kantohinnasta" ei voi enää ottaa, niin seuraava askel olisi verotus. Tanskalainen europarlamenttiedustaja vaati ympäristöverotuoton ohjaamista luomutuotteiden hinnan alennukseen joko tuotannon tukemisen tai vähittäishintasubvention kautta. Se olisi jo radikaalia maatalouspolitiikkaa! Tanskassa ehdotuksen toimeenpano varmaan vaikuttaisikin, mutta meillä ympäristöverot ovat niin olemattomia, ettei niistä paljoa kertyisi. Luomuliittohan on kyllä jo aikoja sitten Suomessa esittänyt arvolisäveronalennusta luomutuotteille, mutta jonnekin se vaatimus on vain hukkunut...

Loppukeskustelussa eräs saksalainen yliopistomies esitti sarjan kysymyksiä luomun julkisesta tukemisesta. Hänen kysymyksensä olivat miksi? minkä verran? missä? kuinka kauan? Nuo muut kysymykset olivat jotenkin tuttuja, mutta kysymys "missä" säikäytti. Kysyjä perusteli kysymystään, että olisiko ympäristövaikutusten kannalta tuottoisampaa tukea luomutuotantoa pahimmin kuormittuneilla alueilla vai siellä missä luonnonolot ovat suotuisimmat?

Suomalaisena haluaisin, että meidän maatalouspolitiikan tekijät tarttuisivat tähän missä-kysymykseen toden teolla ja ryhtyisivät pikaisiin toimiin suomalaisen luomutuotannon kilpailukyvyn varmistamiseksi ja parantamiseksi tekemällä selviä linjapäätöksiä luomutuotannon suuntaan tulevassa tukiuudistuksessa. Meillä ei ole varaa menettää mahdollisuuksiamme tässä saumassa nyt, kun kerran olemme jo päässeet Euroopan kolmanneksi suurimmaksi luomumaaksi peltoalan prosentuaalisella osuudella mitattuna!

 

Teksti: Esa Partanen
S-posti: esa.partanen@proagria.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |