Bosnian sodan melskeissä kaksi miljoonaa ihmistä joutui muuttamaan pois kodeistaan ja yli puoli miljoonaa taloa tuhottiin. Nyt paluumuuttajille on saatava työtä ja leipää.
”Suomen Kirkon Ulkomaanavun maatalouspaketit ovat tuoneet avun useille sadoille perheille”, kertoo projektipäällikkö Heikki Wala.

Walan tie Bosniaan on kulkenut monen mutkan kautta. Hän valmistui Santahaminan Kadettikoulusta. Kahden työvuoden jälkeen mies erosi valtion virasta ja meni Rauma-Repolan Uudenkaupungin telakan henkilöstöpäälliköksi. Siinä tehtävässä vierähti seitsemän vuotta. Seuraava pesti oli Uudenkaupungin Urheilijoiden toimitusjohtajana ja hyvin pian sen jälkeen koripallon päävalmentajana.

”Tehtyäni tarpeeksi paljon koreja siirryin tänne Bosniaan rauhanturvatehtäviin vuonna 1999. Seitsemän vuotta on vierähtänyt ja tämän vuoden lopussa päättyy nykyinen virka Kirkon Ulkomaanavun palveluksessa. Ehkä siirryn päätoimiseksi maanviljelijäksi siinä vaiheessa”, pohtii Wala ja kertailee Balkanin tapahtumia menneiden vuosien ajalta:

”Täällä alkoivat kahinat vuonna 1991, kun Slovenia irrottautui Jugoslaviasta verettömästi. Muistan tapahtuman hyvin, se sattui heinäkuussa. Olin Roomassa katsomassa koripallon EM-kilpailuja. Jugoslavian koripallomaajoukkueessa pelasi yksi sloveeni, joka poistui joukkueesta saman tien. Se oli iso uutinen silloin koripallopiireissä sekä koko maailmassa. Vähän tämän jälkeen Kroatia halusi irrottautua Jugoslaviasta, mutta se ei käynytkään aivan kivuttomasti. Kesällä ja syksyllä 1991 käytiin verinen kahina.

Se, että Sloveniassa ei sodittu, johtui lähinnä siitä, että siellä ei ollut serbejä eli ortodokseja. Kroatiassa oli noin puoli miljoonaa serbiä, lähinnä Kroatian ja Bosnian rajalla, Krainan alueella.

Bosnia järjesti kansanäänestyksen vuonna 1992 helmikuussa ja 65 prosenttia kannatti itsenäistymistä, 35 prosenttia vastusti ja iso joukko Bosnian ortodokseja jätti äänestämättä. Jos kaikki olisivat äänestäneet, Bosnia tuskin olisi julistautunut itsenäiseksi.

Itsenäiseksi julistautuminen ei sopinut Bosnian serbeille, jotka halusivat pysyä Jugoslaviassa. Tästä seurauksena syntyi mittava sisällissota, joka alkoi huhtikuussa 1992 ja sitä käytiin vuoden 1995 marraskuun loppuun asti. Sodan päätti Daytonin rauhansopimus. Sodan tuloksena syntyi 250 000 vainajaa.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomen talvi- ja jatkosodissa kaatui 91 000 suomalaista. Taloja tuhottiin 600 000. Kun sota alkoi, määrätyt alueet joutuivat serbien käsiin ja toiset taas muslimeille. Väärää suuntaa edustavat ajettiin alueilta pois ja heidän talonsa särettiin.

Perinteenä
talojen särkeminen

Balkanilla on vanha perinne siitä, että jos joku perhe ei sopeudu yhteisöön, heitä rangaistaan siten, että poliisi tulee ja nostaa huonekalut pihalle, perhe ajetaan pois ja talo särjetään. Kun sota alkoi, Bosniassa oli 4,2 miljoonaa asukasta. Sodan loppuessa heistä 2,2 miljoonaa ei enää asunut omissa taloissaan. Maan sisäisinä evakkoina oli 1,3 miljoonaa ihmistä ja 900 000 ihmistä oli pakolaisina pitkin Eurooppaa. Suomi otti vastaan 1 700 pakolaista.

Siinä vaiheessa ajateltiin, että se on pysyvä ratkaisu, eikä kukaan kuvitellut, että kansainväliset järjestöt tulevat jälleenrakentamaan taloja.

Rauhanehdoissa määrättiin, että ihmiset saavat muuttaa takaisin omille kotikonnuilleen, mutta pelkotilat olivat niin vahvat, että varsinainen muuttoliike pääsi käyntiin vasta vuonna 1999. Minunkin ensimmäinen tehtäväni täällä oli auttaa tätä paluumuuttoa. Täällä oli YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, joka vastasi paluumuutosta. YK:lla oli hyvin heikko miehitys. Minä olin joukossa, jonka nimi oli CIMIC eli Civil Military Co-operation, suomeksi siviili - sotilas - yhteistyö. Oltiin siinä paluumuuttajien apuna, YK:n apuna ja vähän kaikkien apuna. Tehtiin kaikkea mahdollista, että voitaisiin auttaa ihmisiä palaamaan takaisin koteihinsa.

Meillä oli käytössä joitain koneita, autoja ja vähän rahaakin. Tehtiin teitä, kuljetettiin pois rakennusjätteitä, rakennettiin siltoja. Dopojin alueella paluumuutto sujui erittäin hyvin ja sen jälkeen meitä suomalaisia pyydettiin Tuzlaan, missä oli suuri amerikkalaisten sotilaiden leiri. Paluumuutto ei ollut käynnistynyt juuri ollenkaan ja meitä suomalaisia pyydettiin apuun. Muutimme Tuzlaan keväällä 2001. Dopojissa minulla oli 28 paluumuuttokylää ja 11 kapteenia alaisena. Tuzlassa minulla oli 13 kuntaa, 11 kapteenia ja 426 paluumuuttokylää.

Toiminnan on tehnyt vaikeaksi se, että serbihallinto ei haluaisi, että serbipakolaiset palaisivat koteihinsa, vaan pysyisivät serbialueella, että siellä olisi mahdollisimman vahva serbiasutus. Muslimihallinto puolestaan haluaisi, että muslimipakolaiset palaisivat koteihinsa serbialueelle, että siellä ei olisi niin vahva serbiasutus.

Meidän työmme oli sitä, että me keräsimme tietoja YK:lle kylistä, kuinka paljon siellä oli säretty taloja ja näitä tietoja sitten annettiin taloja rakentaville järjestöille. Kun olimme pitkään seuranneet tätä toimintaa, ajattelimme itsekin ryhtyä tekemään paluumuuttorakennustyötä tai organisoimaan, urakoitsijathan ne tekivät. Anoimme ulkoministeriöltä rahaa tarkoitukseen ja ministeriö suhtautui myönteisesti. Siihen aikaan oli kehitysyhteistyöministerinä Satu Hassi. Hän oli todennut että ruvetkoot sotilaat rakentamaan, että heillä on jotain tekemistä siellä Bosniassa.

Siitä alkoi mittava rakennustyö, jota jatkoin sen jälkeen kun lopetin rauhanturvatyöt toukokuussa 2002. Tulin Kirkon Ulkomaanavun toimesta saman vuoden kesällä jatkamaan samaa tehtävää. Paluumuuton tukeminen sisältää talojen rakentamista, teiden korjaamista, vesijohtojen ja sähkölinjojen tekemistä. Lisäksi me annamme kaikille paluumuuttajille maatalouspaketteja, jotta he pääsevät elämisen alkuun. Työttömyysprosentti on vieläkin yli 50 prosenttia. Kun paluumuuttaja tulee entiseen kotikuntaansa, missä on eri uskonto, työnsaanti on vielä vaikeampaa.

Lehmä, lampaat tai
mansikkamaa

Maatalouspaketti on Kirkon Ulkomaanavun keksintö. Paketteja on useammanlaisia riippuen siitä, mitä saajat osaavat ja toivovat. Se voi olla sadan neliön kasvihuone ja siihen taimet, se voi olla lehmä, se voi olla kymmenen lammasta, se voi olla 500 neliötä mansikkamaata taimineen, lannoitteineen ja kastelujärjestelmineen, se voi olla 600 kananpoikaa rehuineen, 2 400 kiloa. Puolitoista kuukautta syötetään ja sitten teurastetaan. Se voi olla hedelmäpuita, se voi olla yhdistelmä näistä eri osista.

Nämä paketit ovat hyvin suosittuja, niitä on tehty useita satoja.
Taloja on rikottu monella tavalla. Jotkut on räjäytetty niin, että edes perustusta ei ole jäljellä. Osasta puuttuu ovet, ikkunat ja katto, vain seinät ovat jäljellä.

Jos perustus on rikki, siinä tapauksessa ihmiset saavat 8 x 7 metrin talon. Jos on kaksi henkilöä, tehdään alakerta.

Kunnostetaan käytävä, eteinen ja kaksi huonetta. Jos perheessä on enemmän väkeä, on tehty toiseen kerrokseen lisää huoneita. Useimmiten tehdään yksi kerros täysin valmiiksi: ovet, ikkunat, puulattiat, vessaan kaakelit lattiaan ja seiniin, kylpyamme, lämminvesiboileri, keittiöön kaakelit lattiaan, seiniin. Talo on valmis asuttavaksi.

Vaihtoehtoja on useita. Annetaan talon materiaalit ja ihmiset tekevät itse. Se on yleisin tapa ja myös paras tapa sitouttaa ihmiset paluumuuttoon. Toinen vaihtoehto on antaa materiaalit ja tehdään erikoistyöt joita tavallinen kansa ei osaa eikä osin saakaan tehdä, sähkötyöt, vesijohtotyöt, kaakeloinnit. Kolmas malli on avaimet käteen ja se on tietysti asiakkaalle helpoin. Avaimet käteen tehtynä, yksi kerros valmiiksi, töineen ja materiaaleineen 8 x 7 metrin talo maksaa 12 500 euroa. Työn osuus on 35-40 prosenttia.

Ihmiset ovat kovin kiitollisia saatuaan apua, eikä täällä koskaan ole ollut vaarallista, ei sotilaana eikä siviilinä. Varmaan senkin takia, että mehän olemme täällä auttamassa ja kyllä ihmiset sen hyvin tajuavat.

Luokkaerot ovat suuret. Suuri joukko ihmisiä elää todella huonosti ja osa erittäin hyvin. Maaseutu on unohdettu. Ihmisistä 65 prosenttia asuu kylissä. Useimmilla ei ole töitä. He yrittävät viljellä maata. Vajaa hehtaari on jo paljon maata täällä. Mitä siitä voi repiä irti? Jos on yksi lehmä, siitä saa lähinnä maitoa itselle. Lehmä on täällä eräänlainen statussymbooli. Se osoittaa tiettyä vaurautta.

Ihmiset elivät tässä maassa ystävinä ja naapureina ja kävivät toistensa luona kahvilla. Yhtäkkiä johtajat sanoivat, että nyt ollaan vihamiehiä ja alettiin tappamaan toisiaan. Sodan aikana miehiä ei laitettu rintamalle omalle seudulle, koska monet kieltäytyivät ampumasta naapureitaan.

Kirkon Ulkomaanapu valitsi Banovicin partnerikunnakseen. Kunnassa on ollut vireää toimintaa ja tänä vuonna päästään siihen tilanteeseen, että kaikki halukkaat paluumuuttajat ovat saaneet asunnon ja maatalouspaketin. Kunnan pääelinkeino on ollut hiilikaivos, joka perustettiin 60 vuotta sitten Titon käskystä. Ihmisille rakennettiin asunnot, koulut, kaupat ja väki siirrettiin keskustaan asumaan kylistä ja kaikki olivat hiilikaivoksessa töissä.

Sota tuli kuitenkin sotkemaan asiat. Kaivos ei enää tuota eikä työllistä kuten ennen ja rahat menevät muualle. Apulaiskaupunginjohtaja Adem Mostarlic onkin nyt sitä mieltä, että kunnan tulevaisuus on maanviljelyksen varassa.

”Tätä mekin olemme yrittäneet edesauttaa näillä maatalouspaketeilla ja kunta tekee samaa. Banovicin kunta on lahjoittanut 10 000 hedelmäpuuta. Me olemme antaneet koulutusta viljelyssä. Ihmiset eivät osaa viljellä maata, koska he ovat kaikki olleet hiilikaivoksessa töissä”, toteaa Heikki Wala ja antaa kuvaavan esimerkin:

”Kun eräällekin isännälle ehdotin, että rupea viljelemään mansikkaa, hän suorastaan loukkaantui: Minä olen hiilikaivosmies enkä rupea tuollaisia pikkuhommia tekemään. Kuitenkin hän rupesi ja on nyt tyytyväinen. Kun keskipalkka Bosniassa on noin 200 euroa kuussa, mansikkamaasta saa hyvinkin sen verran.”

Maatalouspaketteja on annettu kaikkiaan yli 300, joista viime vuonna 141.

 

Auta Bosnian jälleenrakentamisessa


Kirkon Ulkomaanavun kautta voit nyt auttaa Bosnian paluumuuttajia. Ennen kylvökauden alkua tarvitaan erityisesti puiden ja mansikoiden taimia. 30 eurolla Bosniassa hankitaan 15 hedelmäpuuntainta. Kanoja taas saa 48 eurolla jopa kaksikymmentä. Kokonaisen maatalouspaketin hinta on 1 400 euroa.
Lahjoita nyt ja haasta mukaan myös yrityksiä!
Kirkon Ulkomaanavun keräystili
Nordea 157230-500504, kirjoita viestikenttään ”maatalouspaketti”
Keräyslupa OKU 1932A


Uusin lehti

SISÄLTÖ 2/2007

  • Metsä ja energia
  • Ilmastomuutokseen syytä varautua metsätaloudessa
  • Uusi palaturvetekniikka minimoi ympäristöhaitat
  • Kotieläintalous
  • Aikainen sikala rehun nappaa
  • Navetta paalujen varassa
  • Emaloitujen tornisiilojen plussia ja miinuksia
  • Lietesäiliön kate kestää
  • Terve eläin
  • 16-sivuinen liite
  • Miten pelastaa eläimiä tulipalossa
  • 100+
  • Keskeiset maatalouspoliittiset ratkaisut odottavat ratkaisua
  • Ponsse kasvaa yhä nopeammin
  • Auta Bosnian jälleenrakentamisessa
  • Tutkitun tiedon pitää edetä toteutukseen
  • Kasvinviljely
  • Myllyvehnän valkuainen hallintaan
  • Fosfori edistää kasvua maalla ja vesistöissä
  • Luomu-Pellervo
  • Nyt liikkeelle kaikki liikenevä luomuvilja
  • Tehdaspäällikkö viljelee luomua
  • Talous ja markkinointi
  • Agrimarket vahvistuu rehu- ja viljakauppiaana
  • Valtra kasvaa ja kehittyy Agcon kyydissä
  • Luopuminen on verosuunnittelun paikka
  • Toistuvat
  • Toistuvat
  • Pääkirjoitus
  • Vähätalo
  • Verkossa Nummi
  • Huomioita
  • Vaaran paikka
  • Antinpoika
  • 100+ Terveys
  • Nollarajalla
  •  
  • Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 1.3.2007 ja Kodin Pellervo 1.2.2007.