Selviääkö tulipalosta pelastettu eläin lääkehoidolla? Kelpaako eläin elintarviketeollisuuden raaka-aineeksi ja kestääkö se teuraskuljetuksen asettamat vaatimukset? Onko järkevintä lopettaa palon uhri eläinsuojelullisista tai taloudellisista syistä?

Järkyttävän onnettomuuden keskellä karjanhoitaja ei välttämättä kykene isoihin päätöksiin. Ennusteen arvioiminen palossa vammautuneelle potilaalle voi olla erittäin vaikeaa. Eläinlääkärikin on haastavan tilanteen edessä.

Eläimen kohtaloon vaikuttaa varsinaisen ennusteen lisäksi eläimen käyttöarvo. Esimerkiksi arvokkaiden siitoseläinten hoito voi kannattaa. Palovammaterapiaan kuuluva vesihoito rasvauksineen on kuitenkin työlästä. Karjanhoitajan tulee olla valmis sitoutumaan eläimen hoitoon viikoiksi, jopa kuukausiksi.

Savukaasumyrkytyspotilaan kunto voi yllättäen romahtaa. Käytettävissä oleva eläinsuoja asettaa omat rajoituksensa intensiivihoidon onnistumiselle. Eläinlääkintä ei ole takuutyötä, ahkerasta hoidosta huolimatta lopputulos voi jäädä kehnoksi.

Mikäli karjarakennus on palanut kokonaan ja väliaikaista kunnon suojaa ei ole välittömästi saatavilla eikä vuodenaika tai sää salli laiduntamista, voi joskus olla viisaampaa kutsua karja-auto. Varsinkin, jos on kyse teuraskypsyyttä lähentelevistä sonneista, teurastus on taloudellisesti järkevintä. Päätöksiä tehtäessä tulee kuitenkin olla yhteydessä vakuutusyhtiön edustajaan. Maatilavakuutus yleensä vastaa paitsi menetetystä omaisuudesta, myös kustannuksista siltä ajalta, kun tuotanto on tilalla pysähdyksissä.

Eläimet saatava
nopeasti teurastamoon

Kirjallisuuden mukaan tulipalosta selvinneet eläinten ruhot kelpaavat yleensä teuraaksi, mikäli eläimet saadaan teurastukseen ensimmäisen vuorokauden aikana. Savukaasumyrkytystä mahdollisesti seuraava keuhkopöhö kehittyy puolestatoista kahteen vuorokautta altistuksesta. Eläinten kunto voi romahtaa, mikäli päätöstä jäädään jahkaamaan.

Teurastus luonnollisesti edellyttää, että eläin kestää kuljetuksen aiheuttaman stressin ja rasituksen. Eläimen on varattava kivutta neljään jalkaan, se ei saa olla kuumeinen tai muutoin yleisoireinen. Suomessa teurastamolle tulleiden tulipalossa vammautuneiden eläinten lihantarkastuslöydökset ovat olleet yllättävän vähäisiä. Lähinnä ruhoissa on ollut nähtävissä paikallisia, poistettavissa olevia muutoksia, kuten nahanalaista turvotusta ja keuhkomuutoksia.

Teurastamon hankintayhtiöön kannatta ottaa yhteyttä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. A-tuottajien Herkko Happosen mukaan päivällä kuljetusauto pystytään todennäköisesti irrottamaan pelastustoimiin suhteellisen nopeasti. Eläinten sijoittelu teurastamon navetassa on arkipäivinä paremmin hallittavissa.

Yöaikaan ongelmana on yhteyshenkilöiden tavoitettavuus, koska virallista päivystystä hankintayhtiöillä ei ole. Lisäksi teurastamon navettakapasiteetti voi nousta ongelmaksi. Karjankuljetusjärjestelyt luonnollisesti aiheuttavat omia kerrannaisvaikutuksiaan teurastamon muuhun logistiikkaan ja itse teurastukseen. Selkeää toimintaohjetta on siten mahdoton antaa. Kustakin tapauksesta hankintayhtiöt neuvottelevat aina erikseen.

Teurastuksen suhteen kannattaa muistaa, että rekisterikyselyjen tekeminen on mahdollista vain virka-aikana. Mutkia matkaan voi tulla, mikäli eläinten korvamerkit ovat tippuneet tai tuhoutuneet palossa lukukelvottomiksi. Rekisterikyselyn tai korvamerkin puuttuminen voivat lain mukaan johtaa ruhon hylkäämiseen. EVIRA:n kanta on, että onnettomuuksissa kukin tapaus käsitellään aina erikseen.

Pahoin palaneet eläimet
lopetettava nopeasti

Lopettaminen on järkevintä heti, mikäli eläimellä on pahoja hiiltyneitä palovammoja jaloissa, lihaksistossa tai pään alueella tai jos eläin ei pääse ylös tai ontuu pahoin. Mikäli syvien palovammojen osuus on yli 30-50 prosenttia ihon kokonaispinta-alasta, tilanne on toivoton. Eutanasia on järkevää, mikäli eläimellä on pahoja hengitysvaikeuksia, yskää tai vaahtoa tulee suusta tai eläin on selkeästi tuskainen, ei välitä ympäristöstään tai on koomassa. Syömistä ja hengittämistä vaikeuttavat turvan alueen palohaavat ja silmävammat huonontavat ennustetta.

Tuotantoeläimistä siat ja siipikarja kestävät huonosti lämpöstressiä ja hapenpuutetta. Sika ei juurikaan kestä palovammoja. Vakavasti haavoittuneet yksilöt on järkevintä lopettaa. Siipikarjasta ne, jotka pelastettaessa ovat vielä hengissä, yleensä selviävätkin.

Jos palosta pelastettu eläin kävelee, eikä kuulu edellä mainittuihin vammaryhmiin, jätetään se odottamaan tarkempaa yleistutkimusta. Pelastetut eläimet kannattaa koota väliaikaisaitaukseen. Mikäli mahdollista, eläimet kannattaa ryhmitellä jo tässä vaiheessa lopetettaviin ja tarkemmin tutkittaviin.

Ampumisen suhteen ei ole syytä hötkyillä, vaikka houkutus ripustaa rukkaset naulaan voi olla suuri. Mahdollisimman paljon lopetuksista on hyvä jättää myöhempään vaiheeseen. Tällöin päätökset tulee tehtyä rauhassa tarkempaan eläinlääkärin yleistutkimuksen perustuen.

Lopetettavat eläimet tulisi saada erilleen isosta laumasta varsinkin, jos kyse on isoista lihanaudoista. Tainnutus pulttipistoolilla ja verenlasku ovat lopetusmenetelminä hyviä, mikäli lopetettava eläin on rauhallinen. Eläimen pään täytyy pysyä paikoillaan tainnutuksen aikana. Tarvittaessa voidaan käyttää esirauhoitusta.

Tuliaseiden kanssa
oltava varovainen

Tuliaseen kanssa pitää ottaa huomioon kimmokkeiden riski. Useimmille pienille tuotantoeläimille kaliiberiksi riittää .22LR (pienoiskivääri, useimmat pienoispistoolit). Isot naudat ja siat tarvitsevat luodin, jonka kaliiberi on .38 special tai 9 mm. Tuliaseiden käyttöön vaaditaan ammattitaitoa, jota löytyy esimerkiksi poliisilta tai metsästäjiltä. Varsinkin karjun lopettaminen kannattaa jättää kokeneen henkilön huoleksi.

Tuliaseen käytön etuna on, ettei verenlaskua välttämättä tarvita. Mikäli osuman onnistuminen hiukankin epäilyttää, kannattaa lopetus varmistaa verenlaskulla. Verenlasku kuuluu taitoihin, joita ei kirjasta lukemalla voi oppia. Käytännön opetusta voi kysellä teurastamoilta tai paikallisilta metsästäjiltä.
Pelastustoimen johtaja päättää viime kädessä, miten palopaikalla toimitaan ja arvioi mikä on turvallista. Varsinkin sisällä savuavassa rakennuksessa ampuminen voi huonon näkyvyyden takia olla mahdotonta. Lopetus tulee järjestää siten, ettei vaaraa aiheudu ihmisille eikä muille eläimille.

Raatoauto kannattaa tilata paikalle saman tien. Raadot on pyrittävä kasaamaan nestettä läpäisemättömälle alustalle. Pressupeitto vähentää ohikulkijoiden ja haaskaeläinten kiinnostusta. Raadonkuljetus huolehtii tarvittaessa BSE-näytteenotosta. Mikäli raatoja on paljon, voi olla viisainta neuvotella päivystävän läänineläinlääkärin kanssa parhaasta toimintatavasta.




Uusin lehti

SISÄLTÖ 2/2007

  • Metsä ja energia
  • Ilmastomuutokseen syytä varautua metsätaloudessa
  • Uusi palaturvetekniikka minimoi ympäristöhaitat
  • Kotieläintalous
  • Aikainen sikala rehun nappaa
  • Navetta paalujen varassa
  • Emaloitujen tornisiilojen plussia ja miinuksia
  • Lietesäiliön kate kestää
  • Terve eläin
  • 16-sivuinen liite
  • Miten pelastaa eläimiä tulipalossa
  • 100+
  • Keskeiset maatalouspoliittiset ratkaisut odottavat ratkaisua
  • Ponsse kasvaa yhä nopeammin
  • Auta Bosnian jälleenrakentamisessa
  • Tutkitun tiedon pitää edetä toteutukseen
  • Kasvinviljely
  • Myllyvehnän valkuainen hallintaan
  • Fosfori edistää kasvua maalla ja vesistöissä
  • Luomu-Pellervo
  • Nyt liikkeelle kaikki liikenevä luomuvilja
  • Tehdaspäällikkö viljelee luomua
  • Talous ja markkinointi
  • Agrimarket vahvistuu rehu- ja viljakauppiaana
  • Valtra kasvaa ja kehittyy Agcon kyydissä
  • Luopuminen on verosuunnittelun paikka
  • Toistuvat
  • Toistuvat
  • Pääkirjoitus
  • Vähätalo
  • Verkossa Nummi
  • Huomioita
  • Vaaran paikka
  • Antinpoika
  • 100+ Terveys
  • Nollarajalla
  •  
  • Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 1.3.2007 ja Kodin Pellervo 1.2.2007.