Kesanto viljelyyn kunnostuksen kautta

Monivuotisista velvoitekesannoista iso osa tekee keväällä come-backin aktiiviseen viljelyyn. Hyvää satoa edeltää näillä pelloilla usein kuntokartoitus ja joukko perusparannustöitä.

”Jo viime syksynä pitkään kesannolla olleita lohkoja ruiskutettiin ja kynnettiin siihen malliin, että ne aiotaan ottaa viljelyyn saman tien ensi keväänä. Aika monella lohkolla on paljon tehtävää, jotta kasvukunto saadaan samalle tasolle muiden peltojen kanssa”, kasvinviljelyagronomi Aulis Ansalehto ProAgria Hämeestä sanoo.
Matalan profiilin viljelyssä olleiden peltojen kunnostaminen vaatii intoa ja työtä. Kustannuksia kertyy myös.

Viljavuustutkimus
saman tien

Jos kesantoa ei ole viljelty useampaan vuoteen, on viljavuustutkimus voinut mennä vanhaksi. Se pitää Ansalehdon mukaan ottaa viimeistään heti, jotta tulokset ehtii saada kevääksi ja ympäristötuen ehdot täyttyvät. Hivenravinteet kannattaa tutkia samalla kertaa ainakin muutamasta näytteestä. Usein hivenleimat ovat punaisia kesannoilla, mutta myös monilla aktiivisessa viljelyssä olleilla pelloilla.
”Kalkitus on tarpeen lähes poikkeuksetta. Pellon pH on jäänyt sille tasolle, millä se oli kun kesannointi alkoi. Maan magnesium-pitoisuus vaikuttaa sopivan kalkkilaadun valintaan”, Ansalehto sanoo.
Fosforitilanne on vuosien saatossa laskenut ja muukin ravinnetilanne on arvailujen varassa. Typen määrää kannattaa harkita, koska suuren heinämäärän kyntäminen maahan lahoamaan kuluttaa nimenomaan typpeä. Vuosikausien aikana kertynyt paksu kunttakerros on hyvä kyntää maahan.

Ojat kuntoon ja
pusikot pois

Pitkään levossa olleen peltomaan rakenne on yleensä hyvässä kunnossa ja tiivistymätön. Maan rakenteen heikkenemisen kierre voi kuitenkin saada alkunsa viljelyn alkaessa uudestaan, jos pellon peruskuivatus ei ole kunnossa.
”Valtaojat voivat olla syventämisen tai perkaamisen tarpeessa ja niskaojat ja -kaivot tukossa. Salaojien laskuaukot ovat usein sekä hukassa että tukossa. Nämä pitää tarkistaa heti ja merkitä laskuaukot tulevien vuosien varalle”, Ansalehto sanoo.
Pinnanmuotoilulle voi olla tarvetta, jotta pelto kuivuu tasaisesti ja työt muokkauksesta puintiin saadaan tehtyä huolella. Pajupusikot pellon reunoilta on hyvä raivata pois.
”On myös tilanteita, joissa pellon viljelyyn ottamista ja sen taloudellisuutta kannattaa harkita tosissaan. Viljelypakkoa ei ole, joten kunnostustöitä voi jakaa useammalle vuodelle ilmoittamalla pellon hoidetuksi viljelemättömäksi pelloksi.”

Juolavehnä ei
lähde kerralla

Juolavehnä on päässyt monella pitkäaikaiskesannolla kasvamaan rauhassa. Siemeniä ja juuria on maassa runsaasti ja pinnalla on paksu kasvimassa. ”Tavalliseen peltoon verrattuna ongelma on vähintään kolminkertainen. Siemenet itävät useita vuosia, joten torjuntaa tarvitaan myös tulevina vuosina.”
Parasta oli aloittaa torjunta jo viime syksynä glyfosaatilla ja jatkaa sitä toisella käsittelyllä keväällä ennen kylvöä. Jos syksyn ruiskutus jäi tekemättä, kannattaa keväällä käyttää enemmän torjunta-ainetta. Täydestä annoksesta ei silloin voi tinkiä, eikä tulos silloinkaan ole aina sataprosenttinen. Jos syksyn juolavehnäruiskutus onnistui hyvin, riittää kevään varmisteluksi puolitettu annos, jopa pienempikin.
”Suosittelisin myös harkitsemaan kesannon kunnostamista pidemmän kaavan mukaan. Siinä pelto jäisi ensi kesäksi hoidetuksi viljelemättömäksi pelloksi, jolloin se niitettäisiin hyvissä ajoin kesäkuussa. Heinäkuulle tullessa juolavehnä on jälleen hyvässä kasvussa ruiskutettavaksi. Muutkin tarvittavat kunnostustoimet voidaan tehdä silloin useimmiten hyvien säiden vallitessa. Elokuussa pelto tarvittaessa vielä kynnettäisiin ja lopuksi kylvettäisiin vaikkapa rukiille tai nurmelle”, Ansalehto ehdottaa.
Hukkakauraa ei kannata unohtaa seurata entisellä kesannollakaan. Usein syrjäisemmät ja pienemmät lohkot ovat olleet hirvien ja peurojen kulku- ja oleskelupaikkoja. Eläinten kuljettamana on moni hukkakauraesiintymä saanut alkunsa.

Kaura ja ruis
sopivimmat viljat

Entisen kesantopellon ensimmäiseksi viljelykasviksi sopivat parhaiten kaura, ruis tai nurmi. Vaativia kaksitahoisia ohria Ansalehto kehottaa välttämään, koska ne ovat arkoja maaperän happamuudelle ja ravinnepuutoksille.
”Lujakortinen lajike on hyvä valinta, koska lakoutuneen kasvuston puinti voi tuottaa ongelmia etenkin jos lohkolla on juolavehnää tai epätasaiset pinnanmuodot. Typestäkin voi tinkiä vähän, jotta kasvusto pysyisi pystyssä. Vähän normaalia harvempi kylvö auttaa myös.”
Kesantopellon hyvä puoli on, ettei siellä juurikaan ole monokulttuurin tuomia kasvitauteja. Rikkakasvilajisto on useimmiten myös melko tavanomainen, joten perustorjunta-aineiden pitäisi riittää.