Lämpöyrittäjyydellä on tilausta
| Päämäärätietoisella lämpöyrittäjyydellä on selvä nyt tilaus. Kunnat ja muut isojen kiinteistöjen haltijat ovat havahtumassa lämmityslaskujen todellisuuteen. Sinne tänne tempoilevat hinnat ärsyttävät ja hankaloittavat budjetointia. |
Lämpöyrittäjyys tarjoaa tähän seesteistä vakautta ja edullisia hintoja. Energiamittaus on kehittynyttä ja hälytysjärjestelmät toimivia. Hinnoittelu on helposti hoidettavissa oikeudenmukaisesti.
Soveltuvimpia kohteita lämpöyrittäjyydelle ovat ilman muuta haja-asutusalueiden isohkot kiinteistöt. Niistä kertyy laskutettavaa riittävästi, että aamuisin kannattaa liikkeelle lähteä. Läheisyys vähentää massojen liikutteluun kuluvaa rahaa. Raha pysyy lisäksi paikkakunnalla, eikä harhaile Irakiin asti.
Keskustaajamat ovat ison lämmöntarpeensa myötä tietenkin kiinnostavia lämpöyrittäjänkin kannalta. Niissä esiin tulevat investointitarpeet ja massojen kuljetusongelmat kuitenkin ovat sitä luokkaa, että lienee viisainta jättää ne isommille toimijoille.
Vapon toimialajohtaja Juhani Hakkaraisen resepti taajamien vastapainevoimaloista tuntuu kovin järkevältä. Sekin tarjoaa työtä ja toimeentuloa paikallisille yrittäjille.
Lämpöyrittäjyys on jo saanut monia ilmenemismuotoja. Energiaosuuskuntia on perustettu runsaasti. Jotkut niistä vastaavat suuristakin kokonaisuuksista. Esimerkiksi Perhon Energiaosuuskuntaa oli perustamassa seitsemäntoista jäsentä.
Perhon kaukolämpölaitoksen piirissä on 145 500 kuutiometriä lämmitettäviä rakennuksia. Seassa on julkisia rakennuksia sekä teollisuus- ja liikekiinteistöjä. Asuinrakennusten osuus lämmitettävästä tilasta on parikymmentä prosenttia. Niissä asustaa kolmisensataa ihmistä. Kaukolämpöverkostoa on viisi kilometriä.
Energiaosuuskunta tuotti vuonna 2000 kotimaisilla, paikallisilla polttoaineilla 6 100 megawattituntia lämpöä. 660 000 litraa kevyttä polttoöljyä jäi samalla ostamatta.
Seassa on myös yksityisiä yrittäjiä. Pertti Peltomäki Ruovedeltä lämmittää viidettä vuotta kahta teollisuushallia ja pahvihylsyjen kuivuria hakkeella. Hän on maanviljelijä, jonka tuloista kolmasosa tulee lämpöyrittämisestä.
Lähes kaikki raaka-aine saadaan alueen metsistä. Osan hän kerää omasta metsästään, mutta suurin osa ostetaan tien varteen toimitettuna muilta metsänomistajilta. Kuljetusmatka vaihtelee 20 - 30 kilometrin välillä.
Lämmön hinta on sidottu 50 prosenttisesti kevyen polttoöljyn hintaan. Veroton hinta on tällä hetkellä hieman yli 24 euroa megawattitunnilta. Laitokset ovat toimineet hyvin. Megawatin tuottamiseen on tarvittu vain 1,44 irtokuutiometriä haketta.
Laajentaakin voisi, sanoo Peltomäki. Kysyntää on, ja raaka-aine riittäisi. Paukkuja ei kuitenkaan enempään ole. Jos haluaisi laajentaa, pitäisi lisätä kalustoa ja palkata väkeä. Kuljetusmatkojen pidentyminen toisi lisäkustannuksia. Tarjolla on vaara, että laajentuva toiminta toisi lisäansioiden asemesta vain lisää huolia.
Jussi Knuuttila
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |