Utare tulehtui - miksi?
Utaretulehduksen syntyä ja syitä pohditaan viikoittain kymmenillä, jopa sadoilla tiloilla. Joskus syy on selvä, usein syy ei koskaan selviä. Parhaiten utaretulehdusten ennaltaehkäisy onnistuu, jos syyt jaksetaan selvittää. Arvailujen tilalle tulee silloin tietoa, jonka varaan utareterveyttä voidaan rakentaa.
Tulehduksen löytyessä hoitaja yleensä etsii syyllistä tulehduksen syntyyn. Vastauksen saamiseksi on tärkeää ottaa näyte utaretulehdusbakteerin selvittämiseksi. Näyte kannattaa ottaa, vaikka antibioottihoitoa ei aiottaisikaan käyttää. Tuloksen perusteella voidaan päätellä tulehduksen syntyyn johtaneita tekijöitä ja suunnitella ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä uusien tapausten estämiseksi.
Puolustuksen etulinja
vetimen päässä
Utaretulehdusbakteerit pääsevät utaretilaan vedinaukon ja - kanavan kautta. Vetimenpää on siis tärkein sulkulaite bakteerien iskujen estämiseksi. Toimiakseen kunnolla vedinaukon tulee olla ehjä ja sulkeutua kunnolla.
Terve kanava erittää tahmeaa keratiinia, joka lypsyn jälkeen tulppaa vedinkanavaa. Vedinaukon suulla oleva rengasmainen sulkijalihas kuristaa lisäksi aukkoa umpeen. Toimiakseen kanavan ja sulkijalihaksen pitää olla ehjiä.
Rikkoutuneella iholla sairautta aiheuttavat bakteerit viihtyvät. Vammat imuroivat tartuntoja, sillä vauriopaikan kudoseritteet ravitsevat utaretulehduksia aiheuttavia bakteereita kuten stafylokokkeja ja streptokokkeja.
Konelypsy rasittaa vedintä aina jonkin verran. Aukko suurenee, sulkeutuminen hidastuu ja kanava saattaa venyä niin, että limakalvoa pursuaa vedinaukon suulta näkyviin. Pieni rasitus ei kuitenkaan aina johda tulehdukseen, mutta rikkoutumat heikentävät puolustusta merkittävästi. Mitä enemmän rikkoutunutta ihoa ja kanavaa on, sitä paremmin utaretulehdusbakteerit vedinaukolla lisääntyvät. Vedinpolkemat johtavat hyvin usein tulehdukseen.
Vedinkanavassa on
puolustusjärjestelmä
Lypsyn jälkeen tervekin vedin altistuu bakteerien iskuille, sillä vedinaukkojen sulkeutuminen kestää puolesta kahteen tuntia. Tällöin ratkaisevaa on vedinten likaantuminen. Avoimista aukoista ympäristön lantaperäiset tai ihon tartunnalliset utaretulehdusbakteerit pääsevät sisälle utareeseen.
Ennaltaehkäisyn kannalta olisi hyvä, jos lehmät viihtyisivät lypsyn jälkeen jalkeilla, esimerkiksi syömässä. Lypsettyä lehmää kuitenkin väsyttää ja maata menoa voi olla vaikeaa estää. Siksi on puhdistettava ja kuivitettava parret niin, että avointa vedintä vastassa on mahdollisimman puhtaat olot.
Vedinten avoimuuteen ja tulehdusherkkyyteen vaikuttavat vetimen rakenteelliset ominaisuudet. Toisaalta herkkiä tulehtumiselle ovat avoimet ja vuotavat vetimet, toisaalta lypsyrasituksen kautta tulehduksille altistuvat tiukka- ja pitkälypsyiset lehmät. Rakenneominaisuudet periytyvät vahvasti.
Säännölliset lypsyajat edistävät terveyttä. Pitkä yö ja lyhyt päivä lisää paineita ja avoimuutta vedinkanavassa. Parteen valutettu maito ei paranna utareterveyttä.
Poikiva lehmä saa helpommin tulehduksen, jos se tulee maitoon reilusti ennen poikimista. Maltillinen tunnutus ja sopiva lihavuuskunto toimivat ehkäisevästi. Jos poikimaton lehmä valuttaa maitoa, on kuitenkin terveellisintä aloittaa lypsy.
Kamppailua
terveydestä
Sairauden ja terveyden tasapainoon vaikuttavat edellä kuvatut lehmän omat kyvyt puolustautua taudinaiheuttajia vastaan sekä hyökkäävien bakteerien voimakkuus. Syy sairastumiseen ei ole välttämättä lehmän oma heikkous, vaan hyökkääjien vahvuus eli suuri tartuntapaine.
Tartuntapainetta syntyy, jos lehmän ympäristö on kostea ja likainen. Lantaisessa ja kosteassa, usein myös lämpimässä ympäristöperäiset taudinaiheuttajat voivat hyvin ja lisääntyvät.
Tartuntapainetta syntyy myös, kun lehmien tautia aiheuttavat bakteerit saavat ylivallan lehmien ihobakteeristosta. Näin tapahtuu erityisesti Stafylokokki aureuksen levitessä karjassa. Leviämistä edistävät kaikki ihon rikkoutumat: jaloissa, vetimissä ja kolhut muualla ihon pinnoilla.
Elimistön vastustuskyvyllä on myös merkitystä utaresairauksien torjunnassa. Pötsihäiriöt tai muut sairaudet heikentävät myös utareen puolustuskykyä. Usein nähdäänkin, että heikkolaatuista rehua syötettäessä lisääntyvät ympäristöperäiset utaretulehdukset.
Teksti: Mervi Yli-Hynnilä
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |