Emakkosikalassa eläinlääkintään
neljä prosenttia muuttuvista kuluista

Eläinlääkinnän osuus sikalan tuotantopanoksista on vähäinen. Keskimääräinen eläinlääkinnän vuosikustannus emakkoa kohden on noin 27 euroa. Eläinlääkinnän osuus muuttuvista kustannuksista on noin neljä prosenttia. Kuluihin lasketaan lääkkeet, hoidot, eläinlääkärin palkkiot ja terveydenhuoltokäynnit, mutta ei tuottajien omaa työtä.

Suurin kustannuserä on rehu, jonka osuus muuttuvista kustannuksista 63 prosenttia, eli yli viisitoistakertainen eläinlääkintään nähden. Muuttuvien kulujen kakkostilalle nousee siitoseläinten osto ja kolmoseksi sähkö ja lämmitys. Myös korkoihin ja siemennyksiin kuluu enemmän rahaa kuin eläinlääkintään. Neuvonnan osuus kuluista on lähes puolta pienempi kuin eläinlääkinnän. 

Lisää panoksia,
enemmän porsaita
Investoinnit eläinterveydenhuoltoon saadaan tarkkailutulosten mukaan takaisin parempana porsastuotoksena. Tulosten mukaan terveydenhuoltoon panostetaan selvästi enemmän niillä tiloilla, joissa porsastuotos on hyvä. Tilat, jotka tuottavat yli 22 porsasta emakkoa kohti vuodessa, käyttävät eläinlääkintään yli kaksinkertaisen euromäärän keskiarvoon verrattuna. Rokotukset ovat näillä tiloilla kunnossa ja kynnys emakon ja porsaiden hoitamiseen on matala. Toisaalta ne tilat, joiden panostus eläinlääkintään on alle kaksikymmentä euroa, jäävät alle kuudentoista porsaan tuotostasolle.

Emakkosikaloissa suurimmat taloudelliset tappiot aiheutuvat porsaiden kuolemista. Porsaskuolleisuus ei ole alentunut viime vuosina, eikä porsastuotos ole noussut. Suurin ero sikatuotannon vertailumaahan Tanskaan löytyy syntyneiden porsaiden määrästä. Porsaita kuolee suunnilleen yhtä paljon, mutta suuresta syntyneiden määrästä johtuen tanskalaiset vierottavat selvästi enemmän emakkoa kohti kuin suomalaiset.
Vieroituksen jälkeen Suomessa kuolee vähemmän porsaita kuin Tanskassa. Tilastot eivät ole kattavia, mutta niiden mukaan Suomen vierotettujen porsaiden kuolleisuus ennen välitystä on keskimäärin alle kaksi prosenttia ja Tanskassa noin kaksinkertainen, eli nelisen prosenttia.

Emakon maitokuume on porsaiden sairauksien ohella sikaloiden hoidetuimpia sairauksia. Yksittäisen maitokuumeen hoidon kannattavuus on ilmeinen ja tiedostettu. Sen sijaan ongelmien pysyvään ratkaisuun tähtäävä eläinterveydenhuollon huolellinen suunnittelu maitokuumeongelmista kärsivillä tiloilla on vielä vähäistä.

(Tietolähde: ProAgria Sikatilinpäätös 2003 / Kati Tuppi, ProAgria Hämeen maaseutukeskus).

Teksti: Veikko Tuovinen, SETH 
S-posti: 

| Sivun alkuun | Tekstit 3/05 | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |