Maatilan energistrategiat

Viisaasti toimivalla maatilalla ei pitäisi olla hätäpäivää nousevien energiahintojen aikana, ei edes Suomessa.

Maatilan kannalta voisi vaihteeksi olla maukasta tuottaa energiaa. Vaikka energian myyjäksi ei ryhtyisikään, niin mahdollisimman suureen energiaomavaraisuuteen kenties kannattaisi pyrkiä. Toisin kuin elintarvikkeista, energiasta on peritty vähintään tuotantokustannusten mukainen hinta, pääsääntöisesti enemmän.

Maa- ja metsätalousministeriö on kaavaillut, että 500 000 hehtaaria Suomen pelloista joutaisi energian tuotantoon. Hyvä niin. On kuitenkin oleellisen tärkeää, kuinka temppu tehdään. Jos viljelijät jäävät tässäkin raaka-aineen tuottajaksi, niin kovin suurta kakkua energian tuotanto ei tuo. 

Vilja
polttoaineena

Viljojen ja öljykasvien siemenien kasvattaminen polttoaineeksi ei kuulosta järkevältä. Silti homma on tällä hetkellä jopa kannattavaa. Se johtuu tietysti elintarviketuotannon hehtaarituista ja siitä, että vilja on elintarvikkeena halpaa. Vaikuttaa lisäksi siltä, että lyhyellä jaksolla hinnat halpenevat edelleen. 

Tämä ei kuitenkaan voi olla pitkän tähtäimen kehityssuunta. Jos ja kun globalisaatio onnistuu nyt kaavaillulla tavalla, alikehittyneiden maiden ostovoiman pitäisi parantua ja syöjät vain lisääntyvät. Viljojen hintojen pitäisi siis pitkällä aikavälillä nousta, ja silloin viljaa ei enää kannata polttaa.

Toinen seikka, joka panee vieroksumaan elintarvikkeiksi kelpaavan tavaran polttamista, on viljan sadontuottokyky. Viljalla se on vähintään puolta heikompi kuin varsinaisilla energiakasveilla. 

Kokonaan toinen asia ovat elintarvikekäyttöön kelpaamattomat erät ja lajittelujätteet. Niiden poltto on taloudellista ja jopa toivottavaa. Poltto onnistuu mainiosti stokeripolttimissa, varsinaiseen pääpolttoaineeseen sekoitettuna. Lämpöä syntyy, ja samalla päästään eroon lajittelujätteistä, puhumattakaan rikkaruohon siemenistä.

Oma lukunsa ovat epäkelvot rypsi- ja rapsierät. Niistäkin saadaan kohtuullinen korvaus, jos ne poltetaan tai puristetaan ja esteröidään biodieseliksi. Vastoin yleistä luuloa esteröinti onnistuu hyvinkin yksinkertaisella kalustolla. Ainoastaan prosessin hallinta vaatii tarkkuutta. Puristusjäännös kelpaa normaalisti rehuksi, ellei se ole homemyrkkyjen saastuttamaa.

Varsinaiset
energiakasvit

Varsinaisten energiakasvien viljely ja poltto on kiinnostavaa. Niillä saadaan kaksin-, kolminkertainen energiasaalis hehtaarilta viljan siemeniin verrattuna. Viljely on yleensä helppoa. Ostopanoksiakaan ei kulu paljoa. Lannoituksessa ei tarvitse piitata isommin raskasmetalleista, joten viemärilietteitä voi käyttää. Niiden käytön edellytyksenä tietysti on, että pelto jää pysyvästi pois elintarviketuotannosta.

Ruokohelpi vaikuttaa tällä hetkellä lupaavalta energiakasvilta peltoviljelyyn. Energiapaju on jäänyt taka-alalle. Ilmeisesti sen viljely ei olekaan niin yksinkertaista kuin aluksi luultiin. On päivän selvää, että uusiakin energiakasveja tulee löytymään edellisten täydennykseksi. 

Joka tapauksessa vaikuttaa edullisimmalta tuottaa energiakasveja, joiden kaikki maanpäälliset osat poltetaan. Ruokohelpi on juuri tällainen. Sen ainoa varjopuoli on polton vaikeus, etenkin pienissä laitoksissa. Tähän tulisi nopeasti saada apua. 

Tanskalaiset ovat pisimpään kehitelleet ruohovartisten kasvien polttoa. Kenties laitteistoja pitäisi etsiä sieltä. Lin-Ka ja Reka laitteistot vaikuttavat mielenkiintoisilta siksi, että niissä olki silputaan ennen siirtoa ja polttoa. Löytyy myös kattiloita, joissa suurpaalitkin poltetaan sellaisinaan. Niiden hyötysuhde lienee kuitenkin edellisiä heikompi.

Energiakasvit voidaan tietysti pelletöidä. Sen jälkeen niiden poltto pitäisi olla yhtä yksinkertaista kuin minkä tahansa pelletin poltto. Pelletöinti on kuitenkin hintavaa puuhaa. Raaka-aineen pitää olla varsin kuivaa ja se on jauhettava hienojakoiseksi. Pelletöinti on joka tapauksessa kannattavaa vasta melko isoissa laitoksissa. Taloudellisesti onnistuakseen se vaatii tilojen välistä yhteistoimintaa.

Pelletöintiä edeltävä jauhatus riittää jo sellaisenaan helpottamaan ruokohelven ja vaikkapa oljen polttoa. Tällaisiakin laitteistoja on siis olemassa, enimmäkseen tanskalaisia. Kotimaasta niitä ei löydy, tuskin on aivan kohta tulossakaan.

Pellolla tuotettavan biopolttoaineen toimittaminen suuriin laitoksiin ei vaikuta erityisen houkuttelevalta. Syynä on kurjan puoleinen hinta. Se jää selkeästi alle 10 euron megawattitunnilta. Viljelijöiden perustamat, kohtuukokoiset energiaosuuskunnat ovat pystyneet maksamaan hyvää hintaa ostamastaan polttoaineesta. Silti tuotetun energian hinta on pysynyt kilpailukykyisenä.

Tarjolla olevat
säästötoimet ja laitteistot

Vaikka esimerkiksi suorakylvön eduiksi aivan oikein mainitaan energian säästö, ei peltoviljelypuolelta kovin valtavia säästöjä ole saatavissa. Maatiloilla varsinaiset energiahaukat ovat rakennusten lämmitys ja viljan kuivaus. Viljan kuivauskaan ei aivan mahdoton energian kuluttaja ole. Sen kohdalla tilanteen tekee toivottomaksi öljyn ja kuivattavan viljan surkea hintasuhde.

Maatilalla säästäminen alkaakin ilman muuta kiinteään polttoaineeseen siirtymisestä. Nykyisillä öljyn hinnoilla vaihto kiinteään polttoaineeseen kannattaa varmasti, vaikka laitteistojen hinnat ovatkin nousseet käsittämättömän korkeiksi.

Mikä sitten olisi maatilan polttolaite? Jos polttoaineena on puu tai turve, se on kotimainen stokeri ja siihen sopiva kattila. Perusteluksi riittää stokeripolton monipuolisuus ja hyvä säätyvyys, sekä polton yleensä hyvä hyötysuhde. Polttoaineeksi käy pienipalainen puu ja turve, vilja ja jopa lajittelujätteet.

Alapaloisilla makasiinikattiloillakin pärjää. Niiden heikkous on ainoastaan pienillä tehoilla ajo. Hyväkin makasiinikattila alkaa nikotella, kun sitä ajetaan alle 20 prosentin teholla. Toisaalta niissä käytettäväksi sopii melkein mikä tahansa polttoaine. Valikoima on vielä laajempi kuin stokeripoltossa.

Eksoottisiakin vaihtoehtoja löytyy. Biokaasu eli metaani on erinomainen polttoaine. Sitä voidaan valmistaa mädättämällä melkein mistä tahansa hiilipitoisesta eloperäisestä jätteestä. Mädättämön rakentaminen on kuitenkin valitettavan kallista, etenkin pienissä yksiköissä. Tästä syystä on perin harvoin taloudellisesti perusteltua rakentaa mädättämö yksittäiselle maatilalle.

Hinta suhteessa tuotantokapasiteettiin laskee kuitenkin nopeasti laitoksen koon kasvaessa. Koosta on etua siinäkin, että suuressa massassa lämpöä hukkaavan vaipan osuus pienenee massayksikköä kohti. Isot laitokset siis saadaan kannattaviksi. Jotta niihin päästäisiin, tarvitaan tässäkin pitkälle vietyä tilojen välistä yhteistoimintaa. Varjopuoleksi jää kuljetuskustannus. Sen osuus kasvaa nopeasti laitoksen koon kasvaessa.

Lämpöä syntyy myös aerobisessa kompostoinnissa, vieläpä runsaasti. Sen käyttöönotto voi olla kannattavaa, jos laitteistot saadaan pidettyä yksinkertaisina ja hinnaltaan halpoina. Lupaavimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa lattialämmitys, jonka putket käyvät hakemassa energiansa kompostipohjasta. Tietysti syntyvälle kompostimullalle on oltava markkinat. Pelkkä peltokäyttö ei taida riittää takaamaan kannattavuutta.

Lämpöpumput ovat kovassa huudossa ja ala kaatuu eteenpäin. Talteenottokertoimet paranevat koko ajan. Näitä harkitsevan on syytä pitää mielessä muutama seikka. Niiden hyötysuhde on sitä parempi, mitä pienempi on lämmitettävän ja lämmittävän tilan tai massan välinen lämpötilaero. Tästä syystä ne sopivat parhaiten lattialämmitykseen. Lämpöpumput ovat käytössä lähes jatkuvasti. Siten niiden kestävyydellä on oleellinen merkitys käyttökustannuksiin.