Navettayhtiö Maitokartanossa
valjastettiin neliöt hyötykäyttöön

Taloudellisen rakentamisen yksi reunaehdoista on, että rakennetaan vain ne neliöt, jotka välttämättä tarvitaan. Navettayhtiö Maitokartanon uudessa navetassa vieraileva tajuaa tovin silmittelyn jälkeen, että siellä ei joutilaita neliöitä ole.

Tehokkaasta tilankäytöstä huolimatta navetta ei ole millään tavalla ahdas, pikemminkin väljä. Käytävät ovat leveitä ja parsien mitat riittävät. Jos jotakin moittia pitää, ehkä kokoomatila saisi olla suurempi. Erittäin tärkeää on, että ilmakuutioita on riittävästi. Siitä huolehtii harjaan asti vapaa hallitila.
Maitokartanon navetan ovat runnanneet pystyyn Janne Paananen ja Markku Kiljala Reisjärveltä. Pystytysvaihetta edelsi kolmen vuoden tiivis suunnittelu. Oppia haettiin ympäri Suomea ja asiantuntijoita ahdistettiin sääliä tuntematta. Pääsuunnittelijaksi valikoitui Jouni Pitkäranta Seinäjoelta.
Paananen ja Kiljala eivät hypänneet yhteistyöhön kylmiltään. He ovat olleet mukana viiden tilan yhteisessä koneyhtymässä, joka on toiminut kohta seitsemän vuotta. Koneyhtymällä on yhä vahvistuva rooli Paanasen ja Kiljalan peltotöiden hoitajana. Yhtymällä on lähes kaikki koneet, joita maidontuottaja tarvitsee ja vähän muutakin. Vain paalain ja silppurit ovat tilojen omistuksessa. Kesäisin yhtymä palkkaa täysiaikaisen työntekijän. Koneyhtymä hoitaa jäsentensä noin 300 peltohehtaarin työt lähes kokonaan. Lisäksi se urakoi suunnilleen saman verran yhtymän ulkopuolisille.

Yhteistyö
ei pelota

Hyvät kokemukset koneyhteistyöstä rohkaisivat Kiljalaa ja Paanasta yhteistyöhön myös maidontuotannossa. Kolmen vuoden idätysajan jälkeen alettiin ryskätöihin. Perusteellisesta suunnittelusta saatiin se hyöty, että suunnitelmista ei tarvinnut poiketa missään vaiheessa.
Yhtenä perusideana kumppanit pitävät sitä, että uusi navetta on kummankin pääasiallinen ja tärkein työpaikka. He keskittyvät maidontuotantoon. Myös Janne Paanasen Reetta-vaimo työllistyy navetalla. Markku Kiljalan Sini-vaimo on ammatiltaan opettaja, eikä osallistu maidontuotantoon.
Koneyhtymän rooli on vahva etenkin peltotöissä. Maitokartanon miehet osallistuvat oikeastaan vain rehun korjuuseen. Lietelantaakin on tarkoitus rahdata koneyhtymän toimesta talvisin etenkin Kiljalan olemassa oleviin säiliöihin. Syynä on 11 kilometrin etäisyys hänen talouskeskukseensa. Lisäksi talviaikainen siirto helpottaa levitystöitä keväällä.
Navetan toimintoihin vaikutti sekin, että hiehojen kasvatus saatiin ulkoistettua Hannu ja Agnes Keskisen huostaan Pyhäjoelle. Navetassa lähes kaikki palvelee siis suoraan maidontuotantoa. Se tuo tehokkuutta ja suoraviivaisuutta käytännön töihin. Siihen on tietenkin ollut pyrkimyskin.

Rehu jaetaan
mattoruokkijalla

Rehu jaetaan mattoruokkijalla osastoittain. Rehu sekoitetaan kiinteässä sekoittimessa, joka annostelee sen hihnalle. Apesekoittimen täytöstä huolehtii kaksi täyttöpöytää. Toinen annostelee murskeviljaa, toinen säilörehua. Rypsi tulee spiraalilla pystysiilosta.
Lypsylehmille jaetaan rehu neljä kertaa päivässä, ummessa oleville kahdesti. Tarvittaessa voidaan sekoittaa useita erilaisia seoksia ja ne voidaan jakaa hyvinkin lyhyille ruokintapöydän pätkille. Kaikki ruokintalaitteet ovat Pellonpajan toimittamat. Sama yritys on toimittanut lähes kaikki navetan koneet.
Mattoruokkijan merkittävä lisäetu on kapea, vain kahden metrin ruokintapöytä,. Eläimet ulottuvat syömään käytännössä kaiken rehun. Lakaisua tarvitaan vain silloin tällöin, kerran, pari viikossa. Lehmät voidaan sulkea ryhmittäin ruokintapöydän käytävälle. Silloin parsien puhdistus, kuivikkeen levitys ja ritiläpalkkien puhdistus saadaan tehdä häiriöttä. Yleensä parret hoidetaan lehmien ollessa kokoomatilassa lypsylle pääsyä odottamassa.

Kersten Navettarenki
hoitaa parret ja ritilät

Ruokinta ja lypsy aikataulutetaan siten, että parsien hoito voidaan tehdä eläinten lypsyllä ollessa. Avainkoneena tässä toimii Finnlacton toimittama Kersten harja-kuivikekone. Koneessa on kipattava 350 litran kuivikesäiliö, halkaisijaltaan 700 millimetrin pyörivä harja ja hydraulinen kumiraappa.
Kersten Navettarenki harjaa parsien kumimatot puhtaaksi, heittää parsiin uudet kuivikkeet ja puhdistaa ritiläpalkit lannasta. Kaikki sujuu yhdellä ajokerralla. Aikaa kuluu noin 15 minuuttia aamuin illoin. Kone on niin helppo hallita, että työ sujuu hentoisen naisenkin voimin helposti. Kuivikkeena käytetään kutteripurua ja turvetta.
Kun kuiviketta levitetään kahdesti päivässä, sitä ei tarvita kerralla paljon. Käytännössä on niin, että kuiviketta kuluu selvästi vähemmän kuin käsin levitettäessä. ”Kaikkein parasta on se, että työaika lyhenee ja eläimet pysyvät todella puhtaina. Navettarenki on osoittautunut odotuksiakin paremmaksi koneeksi”, sanoo Janne Paananen. Se säästää työtä ja selvää rahaa joka päivä. Hän laskee, että käsin tehden samasta työstä saisi korvausta alle kaksi euroa tunnilta.

Ilmanvaihdossa
omat ratkaisut

Maitokartanon ilmanvaihdolle ei taida löytyä mallia mistään. Perusratkaisu on lämmin navetta. Poistoilma imetään normaalisti imureilla uretaanihormeja myöten ulos. Hormien imuaukot ovat alhaalla, jotta kaikkein lämpimintä ilmaa ei saman tien poistettaisi. Poistopuhaltimet ovat taajuusmuuttajasäätöisiä. Niille uskaltaa luvata pitkää ikää ja tämmissä pysyvää säädettävyyttä.
Korvausilma tulee seinissä olevien suotolevyjen läpi. Niiden pinta-ala on niin suuri, että läpäisykyky riittää talviaikaisiin tarpeisiin. Kesän ajaksi suotolevyt poistetaan. Navetta on silloin periaatteessa ulkoilman lämpötilaa seuraava ”kylmä” sääsuoja. Aukoissa on lintuverkot, joten salmonellavaraa ei siitä suunnasta pitäisi olla.
Navetassa käytetään kylmimmillä keleillä lisälämpöä. Reunimmaisten parsirivien vaakaputkiin saadaan lämmitysvesikierto. Se takaa, että ilmanvaihtoa ei pakkasella tarvitse kuristaa liiaksi. Näin ilma on aina kuivaa, eikä pintojen hikoilua tarvitse pelätä. Lypsyasemalla on vesikiertoiset lämpöpatterit. Edellisten ratkaisujen lisäksi lietekanavista imetään kaasuja kahdella imurilla. Allekirjoittanut on sen verran perehtynyt ilmanvaihtoratkaisuihin, että uskaltaa luvata Maitokartanon järjestelmälle menestystä.

Ritiläpalkit
käytävillä

Käytävillä on Lujabetonin ritilät. Paananen kehuu niiden laadun olevan kelvollisen. Asennus sujui nopsasti matalien kanavien päälle. Ritilöiden alla on Pellonpajan toimittamat raapat. Paanasen mielestä ritilöiden asentaminen sujui hyvin ja niiden hiotut pinnat ovat olleet sorkkaystävälliset.
Paananen arvelee, että betoniritiläkäytävät eivät lopultakaan ole niin kalliit, kuin yleisesti uskotaan. Asentaminen on nopeaa ja suoraviivaista työtä.
Ritiläpalkkinavetan valutyöt ovat yksinkertaiset. Koko navetassa ei ole yhtäkään kynnystä, vaan kaikki käytävät ovat samassa korkeudessa. Ainoastaan parsiin on valettu kaadot. Parsissa on Pellonpajan toimittamat kumimatot.

Yksinkertainen
lypsyasema

Maitokartanon lypsyasema on hyvin pelkistetty. 2x8 paikkainen SAC -kalanruotoasema. Lypsimissä on nykytekniikkaa vain sähkötykytys ja irrottimet. Kokoomaosasto on pienehkö lehmälukuun nähden. Täydet 130 lypsävää on lypsettävä kahdessa erässä, tarkkailuosaston lehmät kolmannessa. Kasvunvaraa siinä silti on, jos vaikka lehmämäärää tulevaisuudessa tästäkin lisättäisiin.
Lehmäliikenteeseen on panostettu joka kohdassa. Myös poikkikäytävät ovat leveitä, vähintään 2,40 metriä jokainen. Ruokinta täsmätään siten, että apetta alkaa tulla ruokintapöydälle lehmien ollessa lypsyllä. Syöjiä odottava rehuannos saa lehmiin ylimääräistä pyrkyä lypsyasemalta poispäin.
Paananen mainitsee, että lypsyaseman vieressä oleva tarkkailuosasto luultavasti eristetään vanerilevyllä. Se estäisi paitsi fyysiset kontaktit, myös lehmien välisten kuulumisien vaihdon. Niissä kuluu joskus turhan paljon aikaa.
Osakkaat täydensivät omia karjojaan vajaan 40 nuoren eläimen ostolla hyvissä ajoin keväällä Ostokarja vietti kesän käytännössä laitumella. Ne siirrettiin sieltä suoraan uuteen navettaan. Paanasen mielestä eläimillä pitää olla aikaa sopeutua uusiin oloihin ennen varsinaisiin maitohommiin ryhtymistä.
Uusi navetta on lähtenyt odotusten mukaisesti käyntiin. Utareterveys on pysynyt hyvänä. Sorkkavaivoja ei liioin ole ilmennyt. Maidon soluluku on 84 000, eikä tulehdustapauksia juuri ole. Epäilyttävät tapaukset siirretään hyvin herkästi tarkkailuosastolle. Pyrkimyksenä on pitää kaikki erityistoimenpiteitä vaativat eläimet erillisessä ryhmässä. Tämä ryhmä lypsetään aina viimeisenä. Siten suurimman osan lypsyajasta lypsettävänä on ainoastaan terveitä eläimiä. Näin lypsytyö on tehokasta.

Pystytys
sujui nopeasti

Janne Paananen on tyytyväinen rakentamisvaiheeseen. Hänen mielestään rakennusosien hankkiminen asennettuna säästää työtä ja rahaa. Hietalahti ja Pojat asensivat betonielementtiseinät puolessatoista päivässä. Samalla asentuivat sekä ikkunat että ovet. Työ kävi niin rapsakasti ja ammattitaitoisesti, että ei tullut mieleenkään mennä sekaan mestaroimaan. Hyväpohjaisen rakennuspaikan ansiosta seinäelementit voitiin asentaa suoraan anturalaattojen päälle.
Hietalahti ja Pojat toimittivat myös lietelantasäiliön paikalle asennettuna. Samasta firmasta hankittiin myös lämpökeskuksen seinät.
Liimapuiset kattokannattimet ja niitä tukevat pilarit tulivat Versowoodilta. Katto puolestaan on Lohjan teollisuuskatteelta. Sekin hankittiin valmiiksi asennettuna. Suurin osa valutöistä tehtiin ennen katon asentamista.
Viime huhtikuun alussa alkaneet rakennustyöt edistyivät ripeästi. Lehmät saatiin navettaan marraskuun alussa. Omaa työtä sijoitettiin vasta loppukirivaiheessa, kun peltotyöt alkoivat antaa myöten. Yhteensä miehet ehtivät tehdä noin 600 tuntia rakennustöitä ennen lehmien tuloa. Varsinaisen rakennustyön teki pohjatöistä lähtien rakennusliike Kuokka ja Jussi Ay tuntityönä. Työtä on toki jäljellä. Lämpökeskus on vielä alkutekijöissä ja sosiaalitilojen viimeistelyä riittää toviksi.