Myönteisyyden kauttaa saadaan enemmän aikaan kuin iskemälllä nyrkkiä pöytään, MTK:n tuore toiminnanjohtaja Pirkko Haikkala uskoo. Kuva Marja-Riitta Kottila

Tammikuun lopulla Maalaistentalon vastaanotossa Helsingissä ei MTK:n uutta toiminnanjohtajaa vielä tunneta. Vastaanottopalvelun virkailija ehdottaa samassa kiinteistössä sijaitsevaa hammaslääkäriä, kun kerron olevani menossa tapaamaan Pirkko Haikkalaa. Hänen mielestään Pirkko-niminen henkilö kai sopisi luontevammin hoitamaan hampaita kuin johtamaan maataloustuottajien järjestöä. Mielikuvalle on perusteet, sillä kuluvan vuoden alussa työnsä aloittanut Pirkko Haikkala on ensimmäinen nainen MTK:n toiminnanjohtajana järjestön 90-vuotisen historian aikana.

Vanhaan mielikuvaan sopimaton johtaja lienee hyvä valinta järjestöltä, joka haluaa muuttua. Pirkko Haikkalan keskeinen tehtävä liittyy juuri järjestön toiminnan kehittämiseen.

Ensimmäinen kuukausi on yllättänyt perinteiseen järjestöön tulijan positiivisesti, mutta sen kuva maaseudun elinkeinojen kehittäjänä vaatii kuitenkin kirkastamista: "Maatalouspainotus on edelleen vahva. MTK:n kasvojen tuominen myös metsään ja maaseudun yrittäjyyspuolelle on aika keskeinen asia". Imagon muutosta vahvistetaan kesäkuussa julkistettavalla uudella liikemerkillä ja logolla.

Mielikuvan muutoksella MTK haluaa myös kaataa vanhoja raja-aitoja maalaisten ja kaupunkilaisten välillä. "MTK:n roolin kasvattaminen myös kaupunkilaispiireissä on tärkeä juttu. Metsänomistajista jo kolmannes on kaupunkilaisia."

Haikkalan mielestä maatalouspolitiikan pelikentän siirryttyä Brysseliin perinteinen maalaisten ja kaupunkilaisten välinen vastakkainasettelu on hämärtynyt ja maaseudun kehittäminen kiinnostaa nyt useita yhteiskuntaryhmiä. "Tätä myönteistä virettä tulee hyödyntää ja vahvistaa. Meidän tulisi päästä samaan kuin Ranskassa, jossa jokainen ranskalainen haluaa puolustaa maaseutuaan".

Kumppaniksi
ketjuun

Uudenlaisia keinoja tarvitaan myös maanviljelijöiden tulokehityksen turvaamiseen. "Tukiriippuvuus on suuri. Jos katsotaan pitkässä juoksussa, niin tuet eivät ole ainakaan nousemaan päin. Ainut keino on saada markkinoilta lisää tuottoja", linjaa Haikkala.

Elintarvikkeisiin tulee luoda aitoa lisäarvoa, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan ja niiden myyntitulosta valuu kohtuullinen osa ketjua pitkin myös viljelijälle. Esimerkkeinä mahdollisesta elintarvikeketjujen lisäarvon lähteistä Haikkala mainitsee vanhoja tuttuja, kuten suomalaisen maaperän puhtauden, eläinten terveyden, terveysvaikutteisuuden. "Meillä on aidosti kestäviä kilpailuetuja, kuten salmonellattomia kananmunia. Joku kansainvälinen hotelliketju voisi niiden avulla turvallisesti tarjota löllöjä munia aamiaispöydässä. Niitä ei vain toistaiseksi ole onnistuttu tuotteistamaan riittävän hyvin".

Haikkalan mukaan ketjun täytyy yhdessä ryhtyä miettimään, miten markkinoilla tulevaisuudessa pärjätään. Tämä tarkoittaa käytännössä ketjun yhteisiä strategioita ja sopimustuotannon tiivistämistä. Ketjun ohjauksella jaetaan työt ja tulot osapuolten kesken siten, että tavoiteltua lisäarvoa syntyy. "Markkinaedun valvonta syntyy siitä, että meillä on aito keskusteluyhteys ketjussa ja pystytään siellä neuvottelemaan. Barrikaadeille nousu ja julkisuuden kautta toiminen kuuluvat menneeseen maailmaan", kuvaa Haikkala toiminnan muutosta.

Uuden toiminnanjohtajan ajatukset ketjuyhteistyöstä kuulostavat niiltä kumppanuuden julistuksilta, jotka ovat esiintyneet juhlapuheissa ja yritysten arvoissa jo vuosia. Löytyykö niille kaikupohjaa elintarvikeketjussa, jossa erityisesti kaupan koetaan lohkaisevan yhä suuremman siivun yhteisestä kakusta?

Haikkala myöntää, etteivät ajatukset ole uusia eivätkä ristiriidattomia, mutta uskoo ajan olevan nyt kypsä käytännön toteutukseen: "Ei ole kenenkään etu, että maatalous loppuu Suomesta, tai että muiden toimijoiden tulos otetaan viljelijöiden selkänahasta. Jos meiltä loppuu maatalous, loppuu oma elintarviketeollisuus. Jos elintarvikkeet tuodaan, ne voi yhtä hyvin tuoda tänne joku iso kansainvälinen kauppa, joten mihin suomalaisia kaupparyhmiä sitten enää tarvitaan." Sokerin tuotannosta käyty mittelö herätti huomaamaan, että jokin tuotannonala voi loppua Suomesta ja sen takaisin saaminen on vaikeaa.

Ensimmäiset merkit käytännön toimista ovat jo näkyvissä. Kauppa on kutsunut kaikki ketjun osapuolet pyöreän pöydän neuvotteluun ketjuyhteistyöstä. Haikkala uskoo myös, että ketjussa tapahtuva sukupolvenvaihdos uudistaa näkemyksiä ja luo pohjaa sille, että puheet muuttuvat teoiksi. "Kuinka pyyteettömästi kauppa ja teollisuus ovat tässä mukana, en osaa sanoa, mutta minusta MTK:n tehtävä on luoda tätä ymmärrystä ja haluan olla tässä aktiivinen.

Maaseudusta
brändi

Kuluttajat Pirkko Haikkala haluaa sitoa ketjuun brändin avulla. "Maaseudusta tulee tehdä brändi, jossa yhdistyvät hyvä ruoka, puhdas luonto, kaunis maisema ja elämykset ". Brändi on vielä hahmottumaton, mutta pohjatyö on jo käynnissä.

"Berlusconi taisi tehdä meille aikamoisen palvelun tölväistessään suomalaisen ruuan laatua", kiittelee Haikkala. Se herätti monet puolustamaan suomalaista ruokakulttuuria ja näkemään, että tässä on paljon tekemistä. Ajatukset Suomesta ruokamaana ilahduttavat tuoretta toiminnanjohtajaa.

Pirkko Haikkala Ikä: 46 v. Koulutus: MMM, Agronomi Syntymäpaikka: Toivakka Asuinpaikka: Porvoo Perhe: Mies ja kaksi lasta Urapolku: Suomen Rehu, Finfood, Laatuvarma, Laajan talli, Pro Agria Keski-Suomi, MTK

Matkailu vilahtelee Haikkalan puheissa tiuhaan. Se on osa maaseudun brändiä, mutta myös asiakasvirtaa. Matkailijat tuovat asiakkaita maaseudulle, jonka oma väestöpohja ei riitä yrityksille. Matkailijat voivat toimia myös uusien markkinoiden airuena, heidän halutessaan nauttia kyseisistä tuotteista myös kotiseudullaan, Suomessa tai ulkomailla. "Tänä vuonna meille onnistuttiin saamaan ennätysmäärä venäläisiä matkailijoita. Jos heille tarjotaan hyvää suomalaista ruokaa täällä, niin miksi he eivät haluaisi ostaa sitä sitten myös kotimaassaan

Pirkko Haikkala puhuu maaseudun brändäämisestä aikana, jolloin elintarviketeollisuus kansainvälistyy ja kasvattaa pelikenttäänsä Suomesta Itämeren alueelle. "En näe tässä mitään ristiriitaa. Asiakasryhmät voivat olla yhtä hyvin Suomen ulkopuolella. Päinvastoin, on hyvä, että yritykset vahvistavat asemiaan. Vain kilpailukykyinen yritys menestyy", painottaa Haikkala, olipa sitten kyse elintarviketeollisuusyrityksestä, maatilasta tai maaseutuyrityksestä.