Tanskalaiset lypsykarjatilat haasteiden edessä

Tanskassa maitotilojen keskikoko on reippaasti yli sata lehmää. Suuri yksikkökoko tuo myös ongelmia.

Helmikuun alussa kolme pitkänlinjan tanskalaista, nautoihin suuntautunutta terveydenhuoltoeläinlääkäriä kävi kouluttamassa suomalaisia tuotantoeläinlääkäreitä terveyden huoltamisessa isoilla lypsykarjatiloilla. Lypsykarjojen keskikoko Tanskassa on jo reilusti yli sata lehmää, joten kokemusta isoista maidontuotantoyksiköistä on kertynyt sinne enemmän kuin meille.
Koulutuspäivien aikana ilmeni muutamia suomalaisittain yllättäviäkin ongelmia, joihin isot tilat ovat eläinten terveyden osalta törmänneet. Ovatko nämä ongelmat tulossa meillekin tilakoon nopeasti kasvaessa vai pystymmekö ottamaan opiksemme ja varautumaan niihin jo ennakolta?

Vasikoita menetetään
liian paljon
Yksi suuri huolenaihe tanskalaisten eläinlääkäreiden mielestä oli maan korkea vasikkakuolleisuus. Lypsykarjatilat menettävät keskimäärin noin 15 prosenttia vasikoista ennen puolen vuoden ikää. Suomessa vastaava määrä on noin 6–7 prosenttia. Tanskassa pahimmilla ongelmatiloilla on kuollut jopa joka neljäs vasikka.
Tarkkaa yksittäistä syytä vasikkakuolemiin tanskalaiset eläinlääkärit eivät osanneet nimetä. Heidän mukaansa taustalla on lukuisa joukko hoidosta, olosuhteista ja tarttuvista taudeista johtuvia tekijöitä.
Ongelmatilojen on panostettava synnytyksiin poikimaolosuhteita parantamalla ja palkkaamalla osaavaa työvoimaa synnytysten valvontaan. Ternimaidon riittävästä saannista on huolehdittava. Osalla tiloista lehmien ummessaoloaika on huolestuttavan lyhyt, vain muutamia viikkoja, joten ternimaidon laatukin voi olla vasta-ainepitoisuudeltaan heikkoa.
Tanskassa vasikoiden kohtaama tarttuvien tautien määrä ja kirjo on myös huomattavasti laajempi kuin meillä. Salmonellaa ja paratuberkuloosia esiintyy melko runsaasti ja maassa on myös BVD:tä. Pikkuvasikoiden kolibakteeritartunnat olivat yleisiä.
Kunnollisten poikimatilojen puuttuminen tai niiden ahtaus koettiin myös ongelmaksi. Epähygieeniset poikimisolosuhteet voivat lisätä vasikoiden kuolemia ja ne lisäävät myös poikimisen jälkeisten kohtutulehdusten määrää. Tanskassa ollaankin menossa isoista ryhmäpoikimakarsinoista takaisin yksilöllisten poikimakarsinoiden suuntaan.

Umpilehmät
laihtuvat
Oli mielenkiintoista todeta tanskalaiseläinlääkäreiden huoli lehmien liiallisesta laihtumisesta ummessaoloaikana. Omien ja monien muiden suomalaiseläinlääkäreiden kokemusten mukaan ongelma tuntuu meillä olevan juuri päinvastainen, umpilehmät tuppaavat usein lihomaan liikaa.
Lehmien laihtumisen taustalla oli ummessaolevien lehmien osastojen liiallinen ahtaus ja tätä kautta liian vähäinen ruokintatila lehmää kohti. Varsinkin arat lehmät ja hiehot kärsivät tilanteesta. Tanskalaiskollegat olivat varmoja siitä, että tämä ongelma lisääntyy myös Suomessa tilakoon kasvun myötä.
Vastapoikineita
lehmiä kuolee
Uusimmaksi haasteeksi isoilla tanskalaisilla lypsykarjatiloilla on noussut yllättävä vastapoikineiden lehmien kuolleisuus. Lehmistä noin kuusi prosenttia kuolee tai joudutaan lopettamaan nousevassa tuotosvaiheessa, kahden ensimmäisen kuukauden kuluessa poikimisesta. Pahimmilla ongelmatiloilla on menetetty lähes 15 prosenttia vastapoikineista lehmistä. Taloudelliset tappiot ovat mittavia.
Yksi syy ilmiön taustalla on lehmien ummessaoloaikana heikentynyt yleiskunto. Suurimmaksi syyksi tähän ongelmaan tanskalaiset eläinlääkärit näkivät tartunnalliset sorkkasairaudet, eritoten meillä vielä toistaiseksi harvinaisen sorkka-alueen ihotulehduksen.
Tartunnallisten sorkkasairauksien suuri määrä juontaa juurensa lannanpoisto-ongelmiin. Tiheään asutussa Tanskassa lietelanta aiheuttaa merkittäviä hajuhaittoja ja tästä syystä kiinteät lantakäytävät ja kuivalannanpoisto ovat yleisin lannankäsittelymenetelmä. Lantakäytävien likaisuus ja lehmien sorkkien jatkuva kosketus lannan ja virtsan kanssa altistavat eläimet tartunnallisille sorkkasairauksille. Ympäristösyistä tautiin tehoavan kuparisulfaatin käyttöä sorkka-altaissa on jouduttu rajoittamaan.
Ongelmaan etsitään parhaillaan ratkaisuja tehostetun lannanpoiston, usean perättäisen sorkka-altaan, sorkanpesuharjojen ja uusien sorkkadesinfektioaineiden avulla.