Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

 

Kuinka tämä maailman ruokitaan

Kuinka tämä maailma ruokitaan? Mikä maailma? Ketä tässä ruokkia pitäisi? Kävin juuri syömässä hampurilaisaterian ja maha on täynnä! Täydellä mahallakin kysymyksiin ja taas uusiin kysymyksiin maailman ruokkimisesta pitäisi saada myös vastauksia. Mutta onko niitä?

Itse asiassa muutamalla sanalla tai lauseella ei pystykään vastaamaan siihen kuinka tämä maailma voitaisiin ruokkia. Vastaukseksi riittää vain vähän alkuun se, että puhutaan ruuantuotannosta. Vastaus ei ole pelkästään: Maailma ruokitaan viljatuotteilla, lihalla, kalalla, kasviksilla, juureksilla, hedelmillä, marjoilla, munilla ja maitotuotteilla.

Opiskelin syksyllä 2001 Hämeen ammattikorkeakoulussa opintojakson Maailman ruokkiminen. Siellä käytetty jäsentely vastaa mielestäni otsikossa esitettävään kysymykseen lyhyesti ja ytimet kattaen. Käytetyn jäsentelyn avulla kokonaisuus on mahdollista hahmottaa. Vaikka vaikuttavia asioita on paljon, ne pysyvät järjestyksessä ja ymmärrettävissä, kun niitä ei sotketa keskenään eikä nosteta jotain osakokonaisuutta tikun nokkaan ja tarkastella yksisilmäisesti vain sitä. Jos asiaa tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta, kokonaisuutta ja asiaan vaikuttavien tekijöiden yhteyttä ei pysty ymmärtämään.

Mitä tämä mainittu jäsentely pitää sisällään?

Seuraavaa: Maailman ruokkimiseen vaikuttavat tekijät voidaan ryhmitellä kolmen pääotsikon alle: suiden määrä, ruuan määrä ja ruuan jakautuminen syöjien kesken.

Suiden määrä

Suiden määrään, eli kuinka monta suuta on ruokittavana, vaikuttavat tekijät, jotka lisäävät tai vähentävät syöjien määrää tehden maailman ruokkimisen joko entistä vaikeammaksi tai sitten helpommaksi.

Tyttöjen koulutuksella on suurin merkitys syöjien määrää vähentävänä tekijänä, sen puuttumisella suurin merkitys syöjien määrää lisäävänä tekijänä. Helsingin Sanomat uutisoi 7.11.2001: YK varoittaa: Lukutaidottomille naisille syntyy eniten lapsia. Väestönkasvun hillitseminen edellyttää tyttöjen koulutusta. Muita syöjien määrää vähentäviä tekijöitä ovat esimerkiksi: seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoito kaikkien naisten saataville, ehkäisyvälineiden saatavuuden rajoittamisen poistaminen ja perheenjäsenten paheksuvan suhtautumisen perhesuunnittelua kohtaan poistaminen. Esimerkiksi Pakistanissa 43 % aviomiehistä vastustaa perhesuunnittelua. Köyhyyden vähentämisellä on merkitystä, sillä monissa kehitysmaissa lapset ovat oleellinen osa perheen taloutta ja isien ja äitien vanhuuden turvaa. Laillisen avioitumisiän kohottaminen ja politiikka, joka rohkaisee naisia viivyttämään lasten hankkimista, pidentävät sukupolvien väliä.

Ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys vaikuttavat syöjien määrään lisäävästi. Esimerkiksi Intia käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin kolme kertaa niin paljon varoja kuin terveydenhuoltoon ja perhesuunnitteluun. Intia pystyykin nyt ydinasein suojelemaan maailman suurinta nälkäisten ihmisten keskittymää.

Ruuan määrä

Suut, joita ruoka ei tavoita, tavoittaa niukkoina määrinä tai tavoittaa esim. ruohon muodossa, eivät tule ruokituiksi. Tämänosaisten osalta, kuten vuoden 2002 Afganistanissa, maailma ei tule ruokituksi.

Ruuan määrään, eli kuinka paljon ja missä syötävää materiaalia voidaan tuottaa, vaikuttavat tekijät, jotka lisäävät syötävää materiaalia tehden maailman ruokkimisen helpommaksi. Maanviljely eli agrikulttuuri ja vesienviljely eli aquakulttuuri sekä kalastus tuottavat syötävän materiaalin. Ruuan määrään vaikuttavat myös tekijät, jotka rajoittavat ruuantuotannon määrää, siis ne jotka vaikeuttavat maan- ja vedenviljelyä sekä heikentävät kalastuksen tuottoa.

Mm. veden puute, ilmaston epävakaisuus, eroosio ja sadon puutteellinen hyödyntäminen rajoittavat kasvituotannossa tuotettavan ruuan määrää. Hukkaan menevien kasvinosien, kuten vehnän- ja riisinolkien tai maissinvarsien, syöttäminen märehtijöille, jotka tuottavat niistä lihaa ja maitoa, olisi yksi sadon tehokas hyödyntämismuoto. Nauta tarvitsee noin 7 kg viljaa yhden kilon suuruista elopainon lisäystä kohden, sika alle 4 kg ja kana noin 2 kg. Viljan melko tehoton muuttuminen eläinvalkuaiseksi sekä vuoroviljelymahdollisuuksien vajaa käyttö rajoittavat myös tuotettavan ruuan määrää.

Ryöstöpyynti ja -kalastus, puhdistamattomien jätevesien päästäminen vesiin sekä suojakaistojen puuttuminen veden ja rantojen välillä rajoittavat ruuantuotannon määrää merien ja makeiden vesien viljelyssä sekä kalastuksessa. Myös ranta-alueiden valloittaminen ihmisen käyttöön aiheuttaa vaikeuksia: kaloilla ei ole kutemispaikkoja, merileväkenttiä tuhoutuu, jolloin mm. liete pääsee vahingoittamaan koralliriuttoja ja monien lajien tärkeä kasvamisalue häviää. Myös mangrovekasvustot tuhoutuvat.

Tekijöitä, jotka lisäävät syötävää materiaalia kasvituotannossa, ovat esimerkiksi: viljelykasvien hehtaarisatojen suurentaminen, sadon hyödyntäminen aiempaa tehokkaammin sekä vuorottainen viljely. Esimerkiksi Pohjois-Kiinassa voitaisiin viljellä vuoroin talvivehnää, vuoroin maissia, jolloin vuosittain saataisiin kahden tuottoisan viljelykasvin sato. Samalla häirittäisiin tuholaisten kasvuvaiheita sekä vähennettäisiin maaperän eroosiota.

Jätevesien puhdistaminen, ryöstöpyynnin ja -kalastuksen lopettaminen sekä suojakaistojen ja suojelualueiden perustaminen lisäävät syötävää materiaalia sekä aquakulttuurissa että kalastuksessa. Otsonikadon estämisellä on myös vaikutusta, sillä runsas UV-säteily vahingoittaa kasviplanktonia sekä leviä ja myös äyriäisten, katkarapujen ja joidenkin kalojen toukkavaiheen kehitystä. Usean kalan yhteiskasvatuksella kalaa saadaan yleensä ainakin kaksi kertaa enemmän kuin yhden lajin kasvatuksessa. Kiinassa ja Intiassa yhteiskasvatus on jo käytössä. Tuhlaavainen kalastus vähenisi, jos kalaöljyt ja -jauhot korvattaisiin teollisuudessa muilla tuotteilla.

Ruuan jakautuminen syöjien kesken

Ruuan reilua jakautumista syöjien kesken varmistavia tai parantavia tekijöitä maailmassa, mantereilla ja maissa ovat: tietoisuuden lisääminen koulutuksen kautta siitä, että ihmisarvo on kaikkialla sama, tyttöjen ja poikien arvo sama ja erityisesti koulutukseen nähden. Suunnitelmista ei pitäisi puhua, jos niitä ei edes ole. Vastuuntuntevan ihmisen ei pidä toimia kuten Henry Kissinger vuoden 1974 Roomassa järjestetyssä Maailman elintarvikekokouksessa. Siellä hän julisti, että "vuonna 1984 yhdenkään miehen, naisen tai lapsen ei enää tarvitse mennä nukkumaan nälkäisenä". Tästä hänen juhlavasti julistamasta tavoitteesta saattoi saada sen käsityksen, että nälän poistamiseksi olisi ollut jokin suunnitelma. Vaan eipä ollut! Vastuutonta. Vuonna 1996 järjestetty World Food Summit ja sen edustajat 186 maasta asettivat tavoitteeksi puolittaa nälkäisten määrä vuoteen 2015 mennessä. Kuitenkaan mitään suunnitelmaa tavoitteen saavuttamiseksi ei ollut nytkään. Siis vastuutonta tavoitteen asettelua ilman suunnitelmaa edelleen! Suunnitelmatkin lyhytnäköisiksi laadittuina epäonnistuvat eivätkä saavuta tavoitteitaan. Miksi eivät? Ne sortuvat lyhytnäköisyyteensä.

Myös viljelymaan suojeleminen parantaa ruuan reilua jakautumista syöjien kesken. Jos viljelymaata otetaan muuhun käyttöön esimerkiksi golfkentäksi, pitäisi siitä seurata ankara verotus. Avuksi on myös kasvisravinnon suosiminen. Kulutustottumuksia pyrittäisiin muuttamaan ravitsemuskasvatuksella ja esimerkiksi pitämällä hedelmät ja kasvikset verottomina sekä verottamalla rasvaista ja sokeripitoista ruokaa. Vettä käytettäisiin vain tarpeeseen, jos käytössä olisivat vedenkäyttömaksut.

Väestönkasvu on pahin ongelma, joka lisää ruuan epäreilua ja -tasaista jakautumista syöjien kesken maailmassa, mantereilla ja maissa. Sodat, kehitysmaiden ulkomaiset velat ja vientikasvien, kuten tupakan, banaanin, kahvin ja kukkien viljely sekä eläinvalkuaisen suosiminen, erityisesti naudan ja sian lihan, ovat myös ongelmatekijöitä maailmassa. Vastaus kysymykseen, kuinka maailma ruokitaan, ei siis ole yksiselitteinen, ei lyhyt eikä helposti toteutettavissa.

Ketä, mitä, miten ja mitä varten ruokitaan?

YK:n 2000 vuonna julkistaman keskitason väestöennusteen mukaan maailman väkiluku kasvaa vuoteen 2050 mennessä 9,3 miljardiin. Korkeimman ennusteen mukaan väkiluku saattaa kohota peräti 10,9 miljardiin, matalimman ennusteen mukaisesti väkimäärä voi jäädä maailmassa 7,9 miljardiin vuonna 2050. Siis vaikka oma vatsamme olisi pullollaan rasvaisia ja suolaisia ranskanperunoita salaatinlehtien, tomaatti- ja suolakurkkuviipaleiden, juustosiivujen, sämpylän puolikkaiden, televisiossakin mainostetun Hesen kastikkeen ja Coca Colan kera, on maailmassa vielä muitakin vatsoja, jotka kaipaavat täytettä. Tai oikeastaan on aivan sama, vaikka mahalaukku olisi täynnä pieniä kiviä, jos niistä saataisiin ohutsuoleen ja sieltä vereen imeytyviä glukoosimolekyylejä, amino- ja rasvahappoja, kivennäisaineita, mikrokivennäisiä ja vitamiineja.

Glukoosi eli rypälesokeri toimii ihmisessä polttoaineena. Ajattelun moottori eli aivot hyväksyvät vain glukoosin energianlähteekseen. Jokaisessa elävässä solussa on proteiineja eli valkuaisaineita, jotka ovat muodostuneet aminohapoista. Vain kasvi- ja mikrobikunta pystyvät alkuaineista lähtien valmistamaan aminohappoja. Jokainen ihminen tarvitsee omille soluilleen glukoosia ja aminohappoja. Ei riitä, että naapurin solut niitä saavat. Ihminen selviää hengissä ja pystyy elämään tervettä elämää saadessaan päivittäin riittävästi ruokaa ylläpitoa ja kasvua varten. Maailmaa, jossa tällä hetkellä on jo yli 6,3 miljardia ihmistä, ei pysty ruokkimaan säälillä, tekemättömyydellä ja huokailemalla.

Telluksella elämme rajoitetulla kasvualustalla. Kasvuamme voi verrata bakteerien yleistettyyn kasvukäyrään rajoitetulla kasvualustalla, esimerkiksi ravintoalustalla petrimaljassa. Populaatiossa alkaa viivevaiheen jälkeen rajattoman kasvun vaihe eli eksponentiaalinen vaihe. Tämän jälkeen tulee muuttumaton, paikallaan pysyvä vaihe, kun ravinto alkaa loppua ja jätökset rupeavat toimimaan myrkyllisinä saasteina. Ravinnon puutteesta ja saasteista seuraa viimeisenä vaiheena kuolemanvaihe. Sen jyrkkyyteen pystyy vaikuttamaan eli ihmispopulaation kuolemanvaiheen jyrkkyys on valinnainen. Se tulee olemaan jyrkkä, jos elämme huolettomasti ja otamme kaikesta irti viimeisenkin pisaran. "Huolettomuuteensa hullu kuolee", totesi kuningas Salomo 3000 vuotta sitten. Tätäkö haluamme? Tätäkö varten maailmaa ruokitaan?

 

Teksti: Annukka Taipale, Hämeen ammattikoulun 3.
   vuosikurssi
S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |