Vasikassa voiton avaimet

Huippulehmiä tavoiteltaessa keskitytään usein lehmien hoitoon ja unohdetaan vasikat. Kuitenkin vasikan hoito ratkaisee sen kyvyn lehmänä syödä, märehtiä, lypsää ja kestää tuotannon rasitukset.

Mikä saa yhdellä tilalla lehmät lypsämään huipputuotoksia ja toisella ei? Tämä on ikuisuuskysymys, johon tarjotaan monenlaisia vastauksia: toiset hyysäävät, puunaavat ja kiillottavat lehmiään, asuvat navetassa tuoden lehmien eteen toinen toistaan erikoisempia rehuja. Toiset lypsävät ainakin kolmesti päivässä ja käyttävät kalliita sonneja.

Hyviä vastauksia kaikki, mutta yksi usein yksi unohtuu - vasikka. Se pieni lehmän alku, joka märkänä huterilla jaloillaan haparoiden aloittaa taipaleensa kohti satatonnarin merkkipäiviä. Ensimmäisten elinviikkojen aikana sinetöidään vasikan kyky lehmänä syödä, märehtiä, lypsää ja kestää tuotannon rasitukset.

Pieni vasikka tarvitsee navetan parhaat paikat ja parhaat rehut. Se on kullannuppu, jolle annetaan valoa, lämpöä, vedoton ja hyvin kuivitettu, tilava karsina. Ternimaitoa tarjotaan heti syntymän jälkeen - vierihoidossakin tarkistetaan, että vasikka saa juoduksi.

Kunnollinen kahden kuukauden juottokausi ilman ripulointia on ensiarvoisen tärkeää, jotta etumahat ja pötsi saadaan toimimaan. Juomaa annetaan tutista 2 litraa kerralla, vähintään 6-8 litraa päivässä. Pikkuvasikka käyttää parhaiten hyväkseen maitopohjaisia juomia - täysmaitoa tai kaseiinipitoista juomarehua, joka on sekoitettu ohjeen mukaan.

Väkirehua ja hyvälaatuista, lehtevää kuivaa heinää sekä säilörehua annetaan ensi päivistä lähtien vapaasti. Rehut vaihdetaan päivittäin ja raikasta vettä on tarjolla. Hyvissä vasikkakasvattamoissa päästää kilon päiväkasvuihin, missä on tavoitetta itse kullekin. Ryhmäkasvatuksessa seurataan eläinten kuntoa ja tarvittaessa erotetaan heikot yksilökarsinaan tehostettuun hoitoon.

Vasikka tarvitsee tilaa liikkua, pomppia ja kisailla ikäistensä seurassa kuten ihmislapsetkin. Makuutilaa on oltava niin, että koivet saa ojentaa kunnolla kesken unien. Juotto lopetetaan, kun vasikka syö väkirehua vähintään kilon päivässä ja pystyy märehtimään kunnolla. Jo muutaman päivän iässä vasikka alkaa märehtiä ja viikon iässä se heiluttelee leukojaan jo tunnin ajan, viisi viikkoa myöhemmin jo viisi tuntia päivässä.

Leikkikoululaiset
oppivat ryhmässä

Ensimmäiset kuukaudet vasikat kasvatetaan samoin oli kyseessä sitten tuleva lypsylehmä tai lihaeläin. Puoleen vuoteen saakka paras väkirehu on hyvin sulava, valkuaisrikas, energiapitoinen ja monipuolinen seos, mikä saadaan helpoiten teollisena väkirehuna.

Viljaan pikkuvasikka totutetaan pikkuhiljaa, mutta mikään ensikasvatusrehu se ei todellakaan ole. Kun annokseen lähdetään lisäämään viljaa, pitää muistaa lisätä myös valkuaista, esimerkiksi rypsiä, sekä kalsiumkivennäistä. Myös lehmien täysrehua voidaan antaa.

Kunnollinen ruokintasuunnitelma maitotilaneuvojan tekemänä Märe-ohjelmalla antaa hyvät eväät vasikan kasvuun. Pelkkä suunnitelma ei vasikkaa kasvata, vaan pitää muistaa tarjota reilusti maittavaa säilörehua ja kuivaa heinää, jotka vaihdetaan uusiin päivittäin. Vasikka haluaa luontaisesti penkoa rehukasaa - eli annetaan rehu ruokintapöydältä, mutta ei kuitenkaan mistään karsinan pohjalta. Eikä unohdeta vettä, jota parhaiten vasikka saa kupista juomalla. Ryhmäkasvatuksessa vasikat syövät kilpaa ja kasvavat kohisten.

Teini-ikäinen hurmaa
kiiltävällä karvallaan

Puolesta vuodesta vuoden ikään kasvua rajoitetaan hieman, ettei utareen kehitys häiriinny liiasta läskistymisestä. Jos tarjolla on reilusti hyvää säilörehua, ei hiehonalku välttämättä tarvitse lainkaan väkirehua. Pieni määrä lisävalkuaista ja tietysti kalsiumkivennäistä voi olla tarpeen. Heinää tai olkea annetaan pötsin ja etumahojen tilavuuden suurentamiseksi. Tarkoituksenahan on saada aikaan lehmä, joka pystyy äkkiä hotkimaan valtavat määrät karkearehua, jota se sitten tyytyväisenä saa märehtiä lopun päivää.

Mikäli hiehon säilörehuannosta rajoitetaan, väkirehua annetaan puolisen kiloa päivässä. Jälleen ruokintasuunnitelma on hyväksi avuksi. Kasvutavoite on 700 grammaa päivässä, ayrshirerotuisilla hieman alle, friisiläisillä taas vähän enemmän, suomenkarjan jäädessä 600 grammaan. Kun hieho tulee vuoden ikäisenä sukukypsäksi, ruokinnan voimakkuus ei enää vaikuta niin voimakkaasti utareen kehittymiseen kuin aiemmin.

Liian voimakkaalla energiaruokinnalla hieho alkaa helposti läskistyä. Kuitenkin valkuaisesta voi olla vajausta ja tuloksena on karsinallinen pörröisiä karvapeikkoja, joita pitäisi saada vielä siemennettyäkin. Näistä kasvaa sitten matalia, lihavia mäyräkoiria, joilla poikimisen jälkeen maha ei vedä eikä jalatkaan kestä.

Siemennysajankohta katsotaan ennemmin koon kuin iän mukaan. Friisiläisten tulee olla 340 kiloa, ayrshire-rotuisten 320 ja suomenkarjanhiehojen 240 kiloa siemennettäessä. Laihat eläimet kuntoutetaan väkirehun avulla. Liikunta kehittää lihaksia ja vahvistaa jalkoja, joten laiduntaminen on hiehoille erittäin suositeltava, luontainen ja helppo kesäruokintamuoto.

Tiineyden aikana varotaan lihottamasta hiehoja, päiväkasvu rajoitetaan 700 grammaan päivässä ensimmäiset puoli vuotta. Kivennäisenä käy koko kasvatusajan kalsiumkivennäinen. Viimeisten kahden tiineyskuukauden aikana annetaan väkirehua 1-2 kiloa kasvavan energiatarpeen vuoksi.

Hieho tunnutetaan varovaisemmin kuin vanha lehmä, mutta otetaan pihatossa lehmien joukkoon hyvissä ajoin. Tällöin se oppii kulkemaan ryhmässä ja uskaltautuu paremmin poikimisen jälkeenkin ruokintapöydän ääreen. Pehmeämmältä alustalta hiehot totutetaan myös hyvissä ajoin kovemmalle, parsimatot ovat aina suositeltavia.

Mittanauhat ja karjasilmän
kalibrointi käyttöön

Usein karjasokeus iskee tottuneeseenkin ruokkijaan. Sen vuoksi kannattaa aina silloin tällöin kuntoluokittaa hiehot ammattilaisen kanssa. Siemennyshetkellä sopiva kuntoluokka on 3, poikimahetkellä 3,5.

Lihava hieho laihtuu nopeasti poikimisen jälkeen, eikä pysty käyttämään karkearehuja kunnolla. Suureen väkirehuannokseen yhdistettynä nämä aiheuttavat happamaa pötsiä ja sorkkakuumetta. Monen ensikon poiston syy on vieläkin jalattomuus.

Kun jo pikkuvasikasta lähtien kasvatamme hiehoista märehtijöitä ja takaamme kasvavalle eläimelle kunnolliset olosuhteet liikkua ja kehittyä lehmäksi, meillä on pian elinikäistuotokseltaan näitä 50-tonnareita navetat pullollaan.

Teksti: Sari Vallinhovi, ProAgria Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskus
S-posti: 

| Sivun alkuun | 4/04 sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |