Teollisten lannoitteiden hinnat ovat nousseet lyhyessä ajassa lähes 50 prosenttia. Se johdattelee pohtimaan, onko lannan arvo noussut myös. Tapana on ollut laskea lannan arvo siten, että sen sisältämät ravinteet hinnoitellaan teollisten lannoitteiden mukaan. Missä siis ollaan?

Vanhempi tutkija Petri Kapuinen MTT:stä arvioi vuonna 2002 lannan tuotannoksi Suomessa 18 miljoonaa tonnia. Hän hinnoitteli sen tuolloin ravinnesisältönsä puolesta 53,3 miljoonan euron arvoiseksi eli 2,96 euroon tonnilta. Tuo on luokiteltava urhoolliseksi arvioksi, joka on yhtä totta kuin mikä hyvänsä muukin sen aikainen arvio.
Kapuisen arviosta lähtemällä saadaan lannan tämän päivän arvoksi 4,30 euroa tonni. Nousu perustuu lannoitteiden 45 prosenttia kohonneisiin hintoihin. Tässä on mainittava, että lannoitteiden 45 prosentin hinnannousu on tapahtunut noin vuoden sisällä, ei vuodesta 2002.
Toisaalta esimerkiksi nautakarjan lannan arvo on todennäköisesti kohonnut hieman lannoitehintoja hitaammin, sillä siinä on melko niukasti fosforia. Sianlannassa sitä on selvästi enemmän ja kananlannassa ylen määrin. Turkiseläinten lanta, koirat mukaan luettuna, vivahtaa jo keskiaktiiviseen ydinjätteeseen.
Edellä tehty lukujen nyplääminen ei kuitenkaan ole läheskään lanta-aiheen tärkein asia, puhumattakaan lukujen tarkkuudesta. Tärkeintä on itse kunkin tilallaan selvittää, olisiko lannan nykyistä tarkemmasta käytöstä tilakohtaista hyötyä, ja mitkä ovat tarvittavat toimet hyödyn korjaamiseksi. Pohdiskelussa on hyvä muistaa, että lannoitteiden ostoon käytetty raha lähtee tilalta sen tien. Lannan tehokas hyödyntäminen pitää eurot tilalla.

Ravinteita
hukkaantuu

Kapuinen arvioi tutkimuksessaan, että lietelannan arvosta voidaan menettää 38–50 prosenttia huonojen levitysmenetelmien ja -aikojen johdosta. Tappiot voivat siis olla 50 euroa hehtaaria kohti. Kuivalannan kohdalla hukkaprosentit ovat luultavasti suuremmat ja hukan torjuminen merkittävästi vaikeampaa kuin lietelannalla. Typpi on se ravinne, joka karkaa. Sitä katoaa etenkin haihtumalla. Fosfori karkaa huuhtoutumalla, jos karkaa.
Levitysmenetelmien parantaminen voi Kapuisen mielestä olla tilakohtaisesti hyvin kannattavaa. Valtiovalta onkin tarttunut tähän oljenkorteen. Se esittää Euroopan komissiolle, että lietelannan sijoitusta voitaisiin tukea kansallisesti erityisympäristötuen eräänä osana. Komissiohan pyyhki lannankäytön tehostamissopimuksella pöytää. Päätöksiä ei ole tätä kirjoitettaessa tullut. Ylitarkastaja Suvi Ruuska maa- ja metsätalousministeriöstä kuitenkin toteaa, että toiveet entisen kaltaisen lannankäytön tehostamissopimuksen jatkamisesta ovat käytännössä nolla.
Asian johdosta voisi toki paljonkin kiukutella ja puhua komissiosta ilkeitä. Tosiasiaksi silti jää, että tilanne on muuttunut lopullisesti. Lannan vastaanottaja ei enää saa 65,59 euron hehtaarikohtaista tukeaan. Tämän asian kanssa on jatkossa pärjättävä.
Voi jopa käydä niin, että vastaanottajista tulee pulaa ja he pyytävät ehkä maksuja palveluksistaan. Koko maatalouden kannalta olisi kuitenkin järkevää kierrättää lannan ravinteet järkevästi uuden sadon rakennusaineiksi. Se on ilman muuta myös imagokysymys.

Ravinteet sijoittamalla
parhaiten talteen

Lietelannan sijoittaminen on keino, jolla ravinteet saadaan mahdollisimman tarkkaan talteen huuhtoutumasta tai valumasta vesistöihin. Sijoittamisen lisäbonuksena tulee se, että lannan ravinteet ovat mahdollisimman hyvin kasvuston käytettävissä.
Nykyiset sijoituslaitteistot ovat varsin toimivia, toteaa Kapuinen. Niiden ainoa varjopuoli on korkea hinta. Suuria pääomakuluja voidaan parhaiten torjua tehostamalla koneiden käyttöä. Urakointi on tähän erinomainen keino, yhteistyö toinen.
Koneiden käytön tehostamista voidaan hakea myös lisäämällä käyttöaikaa. Sitä vastaan sotii se, että ravinteita katoaa etenkin syyslevityksessä. Se on siis huononlainen vaihtoehto levitysajan pidentämiseen.
MTT:ssä on pitkään tutkittu lietelannan sijoittamista kevätviljojen oraille. Tulokset ovat olleet erinomaisia. Sijoittaminen on hakannut pintalevityksen säännöllisesti. Kapuinen lukee myös letkulevityksen pintalevitykseksi.
Lietettä voidaan sijoittaa oraille aivan mainiosti ainakin kolmilehtiasteelle saakka. Nykyaikainen kalusto ei juuri oraita turmele. Pellon kantavuus yleensä paranee, kun kevät edistyy. Sillä vähennetään kevätlevityksen tiivistymisvaaraa. Jopa vanhanaikaisilla, syvään ja suurin välein sijoittavilla vantailla on saatu erinomaisia tuloksia. Tärkeää on antaa kohtuullinen annos sekä starttityppeä että -fosforia. Niillä varmistetaan oraitten rivakka alkukehitys. Lannan typpi ja fosfori eivät ole aivan heti juuriston ulottuvilla.
Kuivikelannan sijoittamiseen ei ole toistaiseksi löytynyt keinoja. Voi olla, että niitä ei koskaan löydykään.
Kuivalanta saadaan parhaiten hyödyksi multaamalla se mahdollisimman nopeasti. Se tulisi mullata mieluiten kohtalaisen syvään. Tässä voisi kamara-auran tyyppinen multain olla paras työkone. Koska typen haihtuminen on pääasiallinen tappioreitti, on levityshetken säällä melko suuri merkitys. Suuri suhteellinen kosteus ja viileä, tuuleton sää rajoittavat typen haihtumista tehokkaasti.

Muut lannan-
käsittelymenetelmät

Lantaa kompostoidaan, ilmastetaan, separoidaan, pelletöidään ja mädätetään myös. Kaikilla näillä menetelmillä voidaan saada joitakin hyötyjä. Esimerkiksi mädättämisellä aikaansaatu metaani on poltettavissa sellaisenaan tai siitä voidaan hieroa sähköä.
Ilmastaminen voi olla keino, jolla lannan hajuhaitat saadaan lyhytaikaisiksi ja paikallisiksi. Itse levitys ei sitten neniä kuormita. Separoinnilla suuri osa ravinteista saadaan helposti käsiteltävään nesteosaan. Sellaisen tuotteen levityksen voisi joissakin tapauksissa ajatella yhdistettäväksi kylvöön. Kiinteästä jakeesta voi kompostoida laadukasta kukkamultaa, tosin vain Eviran valvonnassa ja luvalla.
MTT on kehittänyt menetelmän, jolla lietelanta saadaan hajuttomaksi ja jaetuksi helposti käsiteltäviksi komponenteiksi. Kaupallista versiota kehittelee Pellonpaja.
Mainittuja keinoja harkitsevien on syytä pitää mielessä, että jalostukselle on saatava katetta tavalla tai toisella. Pahimmillaan pääomakustannukset voivat nostaa lannan tonnihinnan 50 euroon. Se ei ole ollenkaan ongelma, jos joku on halukas maksamaan tonnilta vaikkapa 100 euroa. Helsingin liepeillä kompostoidun viemärilietteen kuutiometrihinta näräilee 30 euroa.

Ei unohdeta
teollisuuden sivutuotteita

Teollisten lannoitteiden ja lannan ohella tarjolla on muitakin lannoitteeksi kelpaavia aineita. ProAgria Pirkanmaan luomuneuvojan Kari Kuljun mukaan apatiitti- ja biotiittijauheet käyvät lannoitteeksi. Hänen alueellaan niitä ei juuri käytetä, ei edes luomuviljelyssä. Ongelmana on pieniin pitoisuuksiin nähden korkea hinta, joka sietää vain hyvin lyhyet kuljetukset.
Kuljun mukaan lihaluujauhoa on jonkin verran tarjolla. Se on MTT:n kokeissa ja käytännössäkin todettu kelvolliseksi typpi-/fosforilannoitteeksi. Suurimmat käytännön ongelmat ovat tuotteen paakkuuntuminen ja pölyäminen. Laitumelle levitettynä laiduntamisesta on pidättäydyttävä 21 päivän ajan. Lihaluujauhoa markkinoi Honkajoki Oy.
Eräs vaihtoehto lannoitteeksi ovat kompostoidut viemärilietteet. Niitä markkinoivien yritysten täytyy toimia Eviran ohjeiden mukaan ja sen valvonnassa. Tuotteella on oltava tuoteseloste, josta ilmenee ravinnesisältö. Nämäkin tahtovat olla hintavia tuotteita ravinnesisältöönsä nähden.
Viivi Vihersaaren tutkimusraportti Puhdistamoliete fosforilannoitteena kertoo suorastaan maireasti, kuinka erinomaista lannoitetta puhdistamoliete on. Raskasmetallit eivät haittaa ja fosfori on enimmäkseen vaikealiukoista. Liukoista fosforia on kuulemma vain parikymmentä prosenttia kokonaisfosforista. Puhdistamolietteen typpi on hyvin kasvien käytettävissä. Säädökset kuitenkin kohtelevat puhdistamolietettä lannan kaltaisena aineena, jolloin fosforin liukoisuudeksi oletetaan 75 prosenttia. Se rajoittaa Vihersaaren mukaan tarpeettomasti käyttömääriä.
Myös puhtaan puun, turpeen tai peltobiomassojen tuhkaa voi käyttää lannoitteena. Evira valvoo tätäkin toimintaa ja on asettanut lannoitekäyttöön menevälle tuhkalle selkeät vaatimukset. Tuhkan käytön arvelisi siis olevan kaikin puolin turvallista.
Dosentti Toivo Kuokkanen Oulun yliopistosta perää teollisuuden sivutuotteiden ja jätteiden nykyistä paljon laajempaa hyötykäyttöä. Kokonaisanalysointiin perustuva kauhistelu ja ylimitoitetut jätehuoltotoimet ovat turhaan käytön esteenä. Kuokkasen tutkimusten mukaan voimalaitostuhkat soveltuvat mainiosti peltolannoitteiksi, sillä niissä olevien raskasmetallien biosaatavuus on alhainen.

Teolliset lannoitteet
pitänevät pintansa

Taitaa olla niin, että teollisten peltolannoitteiden hinnat eivät vielä ole tasolla, jossa alettaisiin vakavasti etsiä niille vaihtoehtoja. Yksittäisten tilojen kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä kannattavia vaihtoehtoja voi olla paikallisesti tarjolla.
Vaihtoehtoisten lannoitteiden ongelmina ovat kuljetukset, säilytys ja levitys. Karjanlannankin kanssa on syytä katsoa, että käsittelykustannukset eivät syö hyötyjä.
Yaralla on mahtava tukija, Euroopan komissio. Sen mukaan saastuttajan on vastattava kuluista. Kotieläintuotanto siis saastuttaa, teollinen lannoitetuotanto ei. Lannan vastaanottaja ei tästä eteenpäin saa enää ”porttimaksuaan”, muuten kuin aikaisemmin solmittujen vastaanottosopimusten osalta. Siitä huolimatta lannan vastaanotto ja käyttö voi olla kasvinviljelytilalle erittäin kannattavaa.




Uusin lehti

SISÄLTÖ 4/2008

  • Tutkimus: Makukoulu avaa aistien salat

    Meidän maatila: Maito antoi tilaa muulle

    Maaseutuvirasto:
    Alueellistaminen kestää vielä vuosia

    Kasvinviljely:
    Öljykasviala saattaa kasvaa lähelle 100 000 hehtaaria

    Taloussuunnitelma:
    Selkeyttä maatilan investointiratkaisuihin

    Kasvinviljely:
    Torjunta-aineiden vaihtelu pitää rikkakasvit kurissa

    Kasvitaudit:
    Kauran kehälaikun löytyminen varmistui

    Kasvinviljely:
    Brasiliassa korjataan ennätyssuurta soija- ja maissisatoa

    Ravinteiden hinnat:
    Lannan arvo kohosi

    Ihminen ja sika:
    Eri kohtelu sikalalietteelle ja pääkaupungin jätöksille

    Naudanlihan tuotanto:
    Loppukasvattamossa kokoa ja näköä

    Rakentaminen:
    Pekonia Pelkolan kartanosta

    LSO:n sikalakonsepti:
    Viihtyisää tilaa sioille ja ihmisille

    Rakentaminen:
    Uusi robottinavetta vanhaa hyödyntäen

    Luomutuotanto:
    Kuuden vuoden viljelykierto

    Yrttiviljely:
    Yrittäjän pitää olla moniosaaja

    Terve Eläin:
    16-sivuinen liite
    Kirurgiaa naudoille

    Toistuvat:

    Huomioita
    Vähätalo
    Verkossa
    Antinpoika
    Väinö Vältti
    Vaaran paikka
    Terveisiä
    Nollarajalla

  • Kannen kuvat Tuomo Kautonen, Kimmo Haimi ja Jussi Knuuttila.

  • Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 8.5. ja Kodin Pellervo 17.4.2008.