Keisarinleikkaus ajoissa

Keisarinleikkauksesta käytetään puhekielessä tavallisimmin sektio-nimitystä. Sektioon päädytään tilanteissa, joissa vasikka on suhteessa emän lantioon liian iso, vaikeassa asentovirheessä, epämuodostunut tai emän kohdunkaula ei ole avautunut normaalisti. Vaikea kohtukierre johtaa myös joskus sektioon.

Perusperiaatteena on, että elävä vasikka kannattaa leikata ulos aina, jos normaali synnytysapu ei auta. Kuollut vasikka lisää vatsakalvontulehduksen riskiä, mutta jokainen tapaus tulee arvioida yksilöllisesti.
Emän toipumisennustetta kohentaa huomattavasti riittävän ajoissa tehty sektio. Tarkoitus ei ole kokeilla ensin kaikkia konsteja vetoavusta kieritykseen ja vasikan paloitteluun. Leikkauspäätös tulee tehdä, ennen kuin kaikki voimat on käytetty loppuun lehmältä, eläinlääkäriltä ja tilanväeltä. Keisarinleikkauksen jälkeinen paranemisprosentti vaihtelee 60:n ja 85 prosentin välillä.
Leikkausta varten tarvitaan tilaa lehmän vasemmalle puolelle. Lehmä voidaan siirtää parren päähän tai viereinen eläin väliaikaisesti muualle. Leikkaustarvikkeita varten tarvitaan puhdas pöytätaso. On hyvä myös varata valmiiksi muutama puhdas pyyhe.

Leikkaukseen
kaksi avustajaa

Avustajia tulisi olla vähintään kaksi, toinen pitämään huolta vasikasta ja toinen avustamaan eläinlääkäriä. Eläinlääkäriä avustava henkilö toimii ikään kuin kirurgisena sairaanhoitajana. Tämä edellyttää puhtaita vaatteita ja huolellisesti pestyjä käsivarsia ja kämmeniä.
Leikkaus tehdään lehmän vasemman kyljen kautta. Häntä sidotaan sideharsolla kiinni takajalkaan, ettei leikkausalueelle lennä ylimääräistä likaa. Nälkäkuopan alueelta ajetaan laajasti ja selkärankaan asti karvat, ja alue pestään ja desinfioidaan huolellisesti.
Lehmän oikeaan takajalkaan kiinnitetään köysi. Jos lehmä päättää kesken leikkauksen mennä makuulle, saadaan köydestä vetämällä lehmä asettumaan oikealle kyljelleen eikä leikkaushaavan päälle.
Lehmälle tehdään häntänikamien väliin niin sanottu epiduraalipuudutus, mikä vähentää työntelyä. Haavan ympärys puudutetaan.
Eläinlääkäri pyrkii nostamaan tiineen kohdunsarven leikkaushaavaan, jolloin kohtua avattaessa sikiövedet saadaan valutettua vatsaontelon ulkopuolelle. Varsinkin kohtukierteen tai hankalan asentovirheen yhteydessä kohtua ei aina saada haavaan, vaan kohdunseinämä joudutaan viiltämään auki vatsaontelon sisällä.
Vatsaonteloon valuneet sikiönesteet lisäävät tulehdusriskiä lähinnä tilanteissa, joissa vasikka on ollut kuolleena. Kun kohtu on viilletty auki, etsitään vasikan raajat ja kiinnitetään niihin synnytysketjut. Vasikka vedetään ulos ja toinen avustajista huolehtii vasikan ensihoidosta.
Eläinlääkäriä avustava henkilö auttaa kohdun pitämisessä paikoillaan avausviiltoa tehtäessä sekä kiinniompelun yhteydessä. Joskus avustaja joutuu työntelemään esiin pursuavaa pötsiä kohdun edestä pois.
Kohtua huuhdellaan leikkauksen aikana, jotta kudokset eivät kuivuisi. Jälkeisiä ei irroteta kohdusta, elleivät ne ole kiinni vain muutamasta käpysestä. Kohdun supistuessa jälkeiset irtoavat normaalisti vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Haavaan ommellut tikit poistetaan 8–10 päivän kuluttua leikkauksesta.

Tulehdukset
suurimmat riskit

Vatsakalvontulehdus voi kehittyä noin kahden viikon kuluessa leikkauksesta. Yleistynyt vatsakalvontulehdus ei ole hoidettavissa, vaan lehmä on lopetettava.
Tavallisempaa on haava-alueen tulehtuminen pian leikkauksen jälkeen. Tulehdus rajoittuu onneksi useimmiten vain haavaan ja sen ympäristöön. Haava- aluetta on hyvä huuhdella vedellä ja antiseptisilla aineilla, jos haava erittää runsaasti märkää.
Tulehdusten ehkäisemiseksi keisarileikkauksessa aloitetaan antibioottikuuri ennen leikkausta. Kuuria jatketaan leikkauksen jälkeen vielä 2–4 päivän ajan. Kipulääkitys on myös tarpeellinen ja se aloitetaan samoin ennen leikkausta.

Kohdun palautuminen
tarkistettava myöhemmin

Kun leikkauksesta on kulunut 5–6 viikkoa, kannattaa tarkistuttaa eläinlääkärillä kohdun palautuminen ja mahdollisten kiinnikkeiden olemassaolo. Jos kiinnikkeitä ei havaita, lehmä voidaan siementää normaalisti, eikä tiinehtymisen todennäköisyys ole yhtään tavanomaista huonompi.
Muita mahdollisia ongelmia sektion jälkeen ovat ilman karkaaminen ihon alle ja jälkeisten jääminen. Ilmaa saattaa joskus päästä nahan alle leikkaushaavan venyessä vasikan ulosvetovaiheessa, tai jos tikit ovat jääneet löysälle. Muutaman päivän kuluttua leikkauksesta ilma on kulkeutunut selkärankaa kohti ja tuntuu ritinänä käteen ihoa paineltaessa. Tilanne ei kuitenkaan ole vaarallinen, ja ilma poistuu pikkuhiljaa kuukauden kuluessa. Jos jälkeiset jäävät kiinni, ne hoidetaan kuten normaalien synnytysten yhteydessä.
Leikkauksen yhteydessä annettu antibioottihoito antaa suojaa kohtutulehduksen varalta, mutta jos jälkeiset pysyvät pitkään kiinni, eläimen huolellinen tarkkailu kohtutulehduksen varalta on tarpeen. On erittäin suositeltavaa mitata leikatun lehmän ruumiinlämpö säännöllisesti noin viikon ajan leikkauksesta. Ajoissa huomattu kuume tai poikimahalvausta ennakoiva lämpötilan lasku voi parantaa hoitoennustetta huomattavasti.