Kuuden vuoden viljelykierto

Heikki Ajosenpää viljelee Kallelan luomutilaa Maskussa Kalelan kylässä, lähellä Naantalin rajaa. Kyseessä on vanha sukutila, jossa kokeillaan pitkää viljelykiertoa ja monipuolista viljelyvalikoimaa.

Kallelassa on viljelyssä on noin 50 hehtaaria luomupeltoa: rypsiä, hernettä, härkäpapua ja lisäksi ruista, vehnää tai joskus ohraa ja kauraa sekä apilanurmea. Tila siirtyi luomuun vuonna 1995 edellisen sukupolven aikana. ”Itse aloitin isäntänä 2004, kun ostin tilan vaimoni kanssa. Isä on nyt eläkkeellä, luopumistuella. Isältä saan käytännön apua ja vinkkejä, koska hänellä on pitempi kokemus luomusta”, Heikki Ajosenpää sanoo.
Tila on ollut samassa suvussa vuodesta 1862. ”Kallela on ollut Ruotsin vallan aikana valtion sotilasvirkatalo. Viime vuosisadan alussa se oli aika isokin tila, mutta maita lohkottiin sotien jälkeiseen pika-asutukseen. Isoisäni Jorma Ajosenpää osti tilan 1950-luvulla, ja isäni Kari jatkoi 1970-luvun alusta. Samalla lypsykarjasta luovuttiin.”

Iso askel luomuun

Suuri askel otettiin, kun tila siirtyi luomuun kolmetoista vuotta sitten. Tuleva isäntä oli silloin 19-vuotias ja EU:sta puhuttiin joka päivä.
”Siihen aikaan minua kiinnosti enemmän biologia ja opettajan ura. Lähdin lukemaan Helsingin yliopistoon biologiaa, koska luonto ja peltolinnusto vetivät puoleensa. Maataloutta Suomessa pidettiin yleisesti auringonlaskun alana. Ajattelin että paiskin kesällä maatöitä ja talvella opetan jossain koulussa. Olen lopputyötä vaille valmis opettaja ja teen gradua peltosirkusta. Kesätyönä olen laskenut peltolinnustoa; se on valitettavasti vähenemässä.”
Peltolinnut kaipaavat avo-ojia, paljon pientareita ja joutoalueita, joita ei käsitellä konein. Lintujen kannalta tehokas maankäyttö on ristiriidassa, sillä myös luomussa peltojen salaojitus on aa ja oo. Kallelan tilalla lohkot vaihtelevat suuresti, mutta pientareita ei riittävästi löydy.
Aidot peltolinnut pesivät ja ruokailevat pelloilla. Näitä lintuja ovat esimerkiksi töyhtöhyyppä, kuovi, kiuru, peltopyy, peltosirkku ja tuulihaukka.
Kun luomuviljely tuli Kallelaan, tilalla oli takana isoja kesannointivuosia. Oli viljelty apilanurmia, ja niinpä osa pelloista kelpasi suoraan luomuun. Kun vuonna 1996 hankittiin lisää maata 15 hehtaaria, niiden siirtymävaihe kesti normaalit kolme vuotta.
”Kesannoinnin jälkeen oli helppo siirtyä luomuun, ja apilanurmesta oli hyvät kokemukset maan rakenteen kannalta. Siirtymävaiheen luomutuet antoivat lisäpontta. Luonnonmukainen tuotanto kiehtoi myös sen takia, että kasvinsuojeluruiskutukset jäivät pois. Isä ei niistä pitänyt.”
Vuonna 1999 kaikki maat olivat luomussa. Nykyään Kallelassa on noin 45 hehtaaria omaa ja viisi hehtaaria vuokramaata. Heikki Ajosenpää sanoo, että vuokraisi tai ostaisi mielellään lisääkin, mutta hinnat ovat korkealla. Peltoaukean toiselta laidalta alkaa Naantali, joten maa on arvossaan.

Itse voi vaikuttaa

Luomuviljelyyn Ajosenpää on tyytyväinen – maa kasvaa hyvin. ”Luomuviljely on haastavampaa, niin sen koen. Voin itse vaikuttaa ja hakea parempaa tulosta. Satotaso on ollut nousussa, ja oppia tulee lisää vuosi vuodelta. Se on palkitsevaa, kun näkee oman osaamisensa vaikutuksen”, hän sanoo.
Luomussa pitää olla jatkuvasti skarppina ja ajan tasalla. Jos tekee virheen, siitä saa maksaa seuraavinakin vuosina.
”Jos kasvu on ollut huono jollakin lohkolla, siihen tulee rikkaruohoja ja joutuu tekemään vuosia töitä, että pääsee takaisin entiseen.”
Suunnittelu on luomussa kaiken pohjana. Pitkäaikaisia ratkaisuja on hiottava huolella. ”Meillä on kuusivuotinen viljelykierto, joka alkaa siten, että rypsi on ollut vuodesta 2004 suojavilja. Sen jälkeen on nurmivuosi, sitten ruis, herne, vehnä ja viimeisenä härkäpapu. Härkäpapumaata olen yrittänyt harata juurikasharalla. Kokeilua on ollut kaksi vuotta, mutta en ole varma, onko se hyvä systeemi. Sato on ollut hyvä, mutta ainakin valvattia on silti esiintynyt. Ei uskalla kovin läheltä rivejä harata.”

Viljelykiertoa mietitty

Viljelykiertoa on mietitty tarkkaan: ”Esimerkiksi rukiin alla on aluskasvina valkoapila. Tavoite on päästä sellaisiin vuosiin, ettei syksyllä muokata lainkaan. Esimerkiksi herneen jälkeen ehtii hyvin muokata hyvänä syksynä kaksikin kertaa; kurittaa juolavehnää. Rypsilohkoilla, jotka kylvetään vasta kesäkuun alussa, ehtii toukokuussa pitämään pikakesantoa.”
Luomuviljely on tasapainoilua eri tekijöiden kesken, joilla on merkitystä satotasoon. Kierrossa pyritään hakemaan mahdollisimman sopivia esikasveja toisille kasveille. Lisäksi haetaan kuhunkin tilanteeseen sopivia koneita.
”Viime vuonna hylkäsin rukiilla laahavannaskoneen, koska ruis kylvettiin hernemaahan, jota vain muokattiin eikä kynnetty. Kasvijäte jäi siihen joukkoon, ja siksi tilasin poikkeuksellisesti suorakylvön rahtina.”
”Toisaalta tilan nykyisellä pinta-alalla voisi lyhyempi viljelykierto olla järkevää. Olen ajatellut, että jos tilakokoa voisi kasvattaa, kierrosta tulisi isompia eriä. Nyt kahdeksasta rypsihehtaarista saa juuri nuppikuormallisen, mutta tuplamäärä peltoa olisi parempi.”
Tilan vanha kuivuri pitää uusia lähivuosina, joten rypsi sopii viljelyyn senkin takia hyvin. Tilalla ei ole kahteen vuoteen ollut omaa puimuria. On myös korjuun kannalta hyvä, että ruis ja herne joutuvat ensin, seuraavaksi vehnä ja härkäpapu elokuun lopulla ja rypsi myöhemmin. Rahtikuski ehtii paremmin.
Noin kymmenen vuotta tilalla on ollut lannan vastaanottosopimus. Aluksi lanta tuli häkkikanalatilalta, sitten Suomen Broiler oli lannan toimittaja, mutta nykyään lanta tulee maskulaiselta lypsykarjatilalta. ”Tila ostaa meiltä paalirehua, ja me saamme lantaa. Maitotila on ollut tyytyväinen apilarehuumme. Lehmät syövät sitä mielellään. Olenkin harkinnut, että samalla kylvöllä voisi pitää lohkoa useamman vuoden nurmena, koska siemen on arvokasta.”
Palkokasvit, herne ja härkäpapu, on mennyt suoraan tilojen välisellä kaupalla, samoin rypsi. Ja tätä voi pitää sopimustuotantona. Viljat on toimitettu Pohjolan Luomulle, eikä ongelmia ole ollut. Myös hinnat ovat kehittyneet myönteisesti. Esimerkiksi luomuvehnän hinta on noussut enemmän kuin tavanomaisesti tuotetun”, Heikki Ajosenpää sanoo.
Hän toivoo tilojen kesken lisää yhteistyötä. ”Itse teen mm. EU tukihakemuksia ja annan neuvontaa.”