Tuotantoeläin tarvitsee aina puhdasta vettä

Vesi on tärkein elementti elimistön elämää ylläpitävissä prosesseissa. Kaikissa tuotantovaiheissa ja eri ruokinnoilla elävät tuotantoeläimet tarvitsevat aina puhdasta vettä.

Eläin tarvitsee vettä moniin elimistön tehtäviin kuten kudosten ylläpitoon, kasvuun, maidontuotantoon ja lisääntymiseen. Vesi on tärkeä tekijä myös elimistön eri säätelymekanismeissa, esimerkiksi lämmön säätelyssä, vierasaineiden erityksessä ja suolatasapainon säätelyssä. Eläin tarvitsee vettä myös kylläisyyden tunteen saavuttamiseksi sekä käyttäytymisviettiensä tyydyttämiseen. Ruokinnalla on suuri vaikutus eläimen vedentarpeeseen.

Tuotantoeläimen on saatava vuorokaudessa huikea määrä vettä, jotta se pystyy parhaaseen päiväkasvuun tai tuotokseen. Lihanaudan päivittäinen vedentarve on 22-66 litraa ja lypsylehmän 38-110 litraa päivässä. Imettävän emakon vedentarve on 25-45 litraa päivässä, lihasian neljästä kymmeneen litraa päivässä ja joutilaan emakon näiden välillä.

Tuotantoeläinten juomaveden tulee olla samanlaatuista kuin ihmisten juomaveden. Jos vedessä on jokin vialla, eläin voi lopettaa juomisen tai sairastua. Suomessa ei ole asetettu varsinaisia rajoja tuotantoeläinten juomavedelle. Tuottajan tulisi kuitenkin tutkituttaa oma vetensä säännöllisesti tai tiedustella kunnan tai osuuskunnan veden laatua.

Veden puute pienentää lehmän maitotuotosta

Lypsylehmillä veden puute syntyy herkästi. Juomalaitteen pieni vedenvirtaus tai juomalaitteen hankala sijainti lisäävät veden puutetta. Nauta ei juo, jos juomistilanne on hankala tai kestää liian kauan. Eläin voi yrittää juoda useammin, mutta kerralla se ei malta juoda kauemmin. Lypsylehmien monen kymmenen kilon päivätuotoksesta suurin osa on vettä, joten vähentämällä juomista eläin vähentää myös tuotostaan.

Rajoitettu juotto ja liian harvoin juominen vähentävät veden saantia. Märehtijät voivat kestää lievää veden puutetta ilman näkyviä merkkejä varsinkin, jos vedenlaatu on hyvä. Tuotos kuitenkin kärsii tai se voi pysyä selvästi pienempänä koko tuotoskauden, jos eläimillä on pitkäaikaista veden puutetta. Eläinten paino laskee ja hedelmällisyys heikkenee, kun vettä on pitkiä aikoja saatavissa liian vähän.

Huonosta juomavedestä johtuvat ripulit ja pötsihäiriöt pienentävät maitotuotosta ja altistavat lehmän muille sairauksille. Utaretulehduksen vaara lisääntyy. Toisaalta juomaveden vähäinenkin puute pienentää maitotuotosta. Ripulista kärsivillä vasikoilla, joilla on vaikea kuivuminen, veren arvot voivat huonontua selvästi. Vasikoilla voi esiintyä vesimyrkytystä. Näin käy, jos vasikat juovat suuren määrän vettä lyhyessä ajassa oltuaan ennen sitä veden puutteessa.

Jos nauta ei saa tarpeeksi vettä, se vähentää syömistään ja lopulta lopettaa syömisen kokonaan. Vaikutukset eivät tule esille välittömästi, vaan vasta tuntien kuluttua. Hereford-rotuisilla hiehoilla tehty tutkimus selvitti vedenpuutteen vaikutusta yksittäisissä eläimissä. Tutkimuksessa ruuan kulutus putosi jo yhden vuorokauden kuluttua puoleen, jos eläimet eivät saaneet yhtään vettä. Virtsan eritys laski myös selvästi.

Veden puute hidastaa kasvua ja aiheuttaa tauteja

Kun veden saantia rajoitetaan, eläin pyrkii lisäämään kuona-aineiden eritystä virtsassa. Vedenpuutteen jatkuessa vereen siirtyy kuona-aineita ja eläin voi huonosti. Sika syö vähän ja päiväkasvu pienenee. Aikuisella sialla selvästi vähentynyt veden saanti heikentää ruokahalua, huonontaa aineenvaihduntaa ja laskee painoa.

Veden puutteella on selvä yhteys emakoiden virtsatietulehduksiin. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää, että emakko juo ja virtsaa paljon. Veden puutteessa myös kohtutulehduksen riski kasvaa, koska virtsatietulehdus piilee usein altistavana tekijänä sen takana. Veden puute on yksi tavallisimpia emakoiden maitokuumeen syitä.

Veden puute laihduttaa ruokahalun heikkenemisen takia imettävää emakkoa entisestään, ja laihat emakot tulevat huonosti kiimaan vieroituksen jälkeen. Myös tiineyden ylläpitäminen on vedenpuutteen vuoksi vaikeaa.

Pienillä porsailla veden rajoitus puoleen vapaasta veden saannista pienentää hieman myös rehun kulutusta ja painon kasvua. Rajoitettu veden saanti, hankalat juomisolosuhteet tai liian pieni virtausnopeus juomalaitteistossa lisäävät stressiä ja voivat laukaista hännänpurennan, mahahaavan, ödeemataudin tai suolamyrkytyksen.

Veden pilaa yleensä lanta tai rehu

Juomavesi ei saa sisältää haitallisia mikrobeja, kemikaaleja, ulostetta tai muuta likaa. Vedessä ei saisi olla vierasta hajua. Veden tulisi olla kirkasta ja väritöntä, eikä se saisi aiheuttaa merkittävää syöpymistä tai saostumista putkistoissa.

Tuotantotiloissa, joissa käytetään omaa kaivoa, veden laatu pitäisi tutkia riittävän usein. Kaivovesissä vuodenaikaisvaihtelut ja valumat saattavat vaikuttaa veden laatuun. Kaivo tai vesiputkistot eivät saisi olla lähellä lantalaa tai viemäröintiä, ettei sitä kautta pääsisi bakteereja juomaveteen.

Juomalaite likaantuu helposti. Varsinkin lantaritilän päällä olevat juomalaitteet ovat herkkiä likaantumaan, jos ne ovat liian alhaalla. Juomakupeista pitäisi tarkastaa säännöllisesti, ettei niissä ole ulostetta.

Myös rehu likaa usein juomalaitteen. Varsinkin emakoiden juomanipat ruokintakaukaloiden yhteydessä ovat joskus täysin rehun ympäröimiä. Kun rehu on kosteassa tilassa juomanipan ympärillä, se on hyvä kasvualusta mikrobeille. Eläin laittaa juodessaan koko juomanipan suuhunsa, jolloin hygienia ei ole paras mahdollinen.

Kylmäpihatoissa olevien lihanautojen ruokintapöydällä olevat juomakupit ovat myös herkkiä likaantumaan. Yleensä eläimet roiskivat vettä ympärilleen juodessaan. Talvella juomakupin ympäristö ja siinä oleva rehu jäätyvät laajaksikin massaksi. Tämä lisää juomakuppiin putoavan rehun määrää, jolloin juomavesi likaantuu.

Laitumella lehmille tarjotaan juomavesi joskus ojasta tai järvestä. Vesi saattaa laidunkauden alussa olla moitteetonta, mutta sen laatu heikkenee helposti eläinten likaamana. Lämpimillä ilmoilla mikrobikasvusto lisääntyy herkästi pintavedessä. Juomavetenä laitumella olisikin hyvä käyttää pohjavettä kaivosta tai lähteestä. Jos pintaveden käyttö on välttämätöntä, tulisi järvenranta aidata ja vesi nostaa pumpulla laitumelle. Tällöin eläimet saisivat puhdasta vettä ja järvi ei rehevöityisi.

Tuotantoeläimille suositellaan juomavettä, jonka pH on kemialliselta laadultaan talousveden veroista. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista sanotaan, että pH:n tulisi olla 6,5-9,5. Pieniin yksiköihin lasketaan kuuluvan elintarvikkeiden tuotantoyksiköt kuten maitotilat, lihakasvattamot ja sikalat.

Tuotantotiloilla pH on harvoin yli suositusten. Naudoille veden pH:n tulisi ulkomaisten tutkimusten mukaan olla kuuden ja yhdeksän välillä, jollainen se Suomen luonnonvesissä yleensä onkin. Jotkut pohjavedet voivat kuitenkin olla happamia. Pohjavesien pH:ta voidaan nostaa alkaloimalla, jolloin pH saadaan nousemaan jopa lähelle yhdeksää.

Lämmintä vai kylmää vettä?

Juomaveden lämpötilan merkitystä naudoille on tutkittu melko paljon. Ristiriitaiset tutkimustulokset eivät yksiselitteisesti puolla veden lämmittämistä. Varsinkin kylmissä tuotanto-olosuhteissa veden lämmityksestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pakkasella on varmistettava ainoastaan juomaveden sulana pysyminen. Eläin juo lämmitettyä vettä enemmän, mutta päivittäinen tuotos tai kasvu eivät merkittävästi nouse verrattuna kylmän veden juontiin.

Kustannuksia ajatellen veden lämmittäminen kahteenkymmeneen asteeseen ulkolämpötilan ollessa pakkasen puolella maksaa paljon ja on energian tuhlausta. Lämpimissä kasvatusolosuhteissa naudat juovat mielellään lämmitettyä vettä, mutta tutkimusten perusteella tuotos voi olla jopa heikompi verrattuna kylmän juomaveden käyttöön.

Sialla juomaveden lämpötilan vaikutusta päiväkasvuun tai tuotokseen ei ole paljoa tutkittu. Eräässä tutkimuksessa lämpimällä tai kylmällä juomavedellä ei ollut mitään vaikutusta sikojen kasvuun, kunhan vesiputkistot pysyivät talvella sulina. Viileä vesi lämpimissä olosuhteissa viilentää hyvin Tämä tulee muistaa, koska sioilla on huono lämmönsäätelykyky. Jos vesi on hyvin lämmintä lämpimissä tuotanto-olosuhteissa, siat eivät pysty viilentämään itseään juomalla. Tällöin ne leikkivät vedellä ja loiskivat sitä ympärilleen helpottaakseen oloaan.

Suomessa on veden lämpötilaksi yleensä suositeltu seitsemäätoista astetta, jota on pidetty riittävän kylmänä estämään mikrobien kasvun, mutta tarpeeksi lämpimänä mahdollistamaan suuren vesimäärän juomisen.

Teksti: Piia Virta
S-posti: 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |