Kätevä
väline
ilmanvaihdon mittauksiin
Huonosti toimiva tai pieleen säädetty ilmanvaihto voi haaskata paljon rahaa, eläinlääkäri Tuomas Herva sanoo. Hänen vetämänsä "Suunnitelmallinen naudanlihantuotanto-hanke" opastaa naudanlihan tuottajia tuotanto-olosuhteiden hyvään hallintaan. Yksi tarkastelukohde on karjasuojien ilmanvaihto.
 |
Huhtikuun alkupäivinä Herva vieraili Marko Jokisen kanssa Karinnuotta Oy:n uudessa vasikoiden välikasvattamossa Kalajoella. Mukanaan Hervalla oli Veteliin perustettavan Vasmo Oy:n tulevia eläintenhoitajia oppia saamassa.
Hervan projekti on juuri hankkinut käyttöönsä Vaisalan uutukaisen, kannettavan hiilidioksidimittarin. Laitteesta on Hervan mukaan ollut paljon apua. Sitä käytetään ilmanvaihdon tasojen määrittämiseen muiden mittausten ja laskennallisen ilmanvaihdon määritysten tukena.
Vaikka mittari oli kohtalaisen kallis, se on taatusti hintansa väärtti. Se varmistaa muita mittaustuloksia ja säätöjen onnistumisen. Vaisalan mittari on tällä hetkellä varmin valinta. Vaisalan laatu on ainakin toistaiseksi osoittautunut maineensa veroiseksi. Mittari on toiminut ongelmitta.
Ilmaa vaihtui liikaa, yli-ilmastointi on kallista
Hiljakkoin saapuneiden pikkuvasikoiden osastossa Hervan ryhmä havaitsi melko selvää ylimääräistä ilmanvaihtoa. Hiilidioksidipitoisuus oli Väisälän mittarin mukaan noin 1 400 miljoonasosan paikkeilla. Myös virtausnopeuden mittaus poistohormissa tuki mittaustulosta. Tulokseen vaikutti sekin, että osasto oli vajaassa käytössä.
Vaikka poistoilmapuhaltimen nopeus laskettiin säätimellä niin hitaaksi kuin mahdollista, hiilidioksidipitoisuus nousi vain 1 600 miljoonasosan paikkeille. Hervan mukaan tämä ei sinänsä haittaa eläinten terveyttä. Turhan tehokas ilmanvaihto vain lisää lämmitysenergian tarvetta. Se puolestaan vaikuttaa jonkin verran taloudelliseen tulokseen.
Johtopäätös tämän vasikkaosaston kannalta oli Hervan ryhmän mukaan se, että minimi-ilmanvaihtoa ei Karinniemi Oy:n laitteilla voi saavuttaa muuten kuin kuristamalla poistoilmahormia siinä olevalla läpällä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta noin 2 500 miljoonasosan hiilidioksidipitoisuus on vielä aivan hyvä.
Turhan suuresta ilmanvaihdosta huolimatta ammoniakkipitoisuudet olivat hieman koholla, mittauksen perusteella noin 15 miljoonasosaa. Herva totesi, että ammoniakin hallinta on osoittautunut hankalaksi. Hänen kokemuksensa mukaan kylmä ilmavirta huuhtelee mukaansa ammoniakkia erityisesti silloin, kun osastossa on ritilälattiaa. Kokokuivikepohjissa ammoniakin pitoisuudet ovat yleensä alle vaatimusrajojen.
Tuloilma kärsi vuodoista
Samassa osastossa tutkittiin savujen avulla myös ilman virtauksia. Tuloilmalaitteena osastossa on koko seinän mittainen itkupinta. Siinä on runsaan kymmenen millimetrin rako tuloilmalle. Rakoa ei voi käytännössä säätää. Tuloilman on suunniteltu purkautuvan raosta katon suunnassa.
Kesäajan varalle itkupinnan alaosaan on lisätty noin kymmenen senttimetrin levyinen seinän mittainen rako, joka avataan vasta kesäkuumilla. Raon sulkulaitteena on laudat, joita hallitaan vetonaruista. Laudat olivat kuitenkin vedelleet hieman kieroiksi, joten aukot olivat enemmän tai vähemmän raollaan.
Tämän seurauksena suurin osa tuloilmasta valui suoraan raoista seinää pitkin alla olevalle ritilälattialle. Näin itkupinnan ja katon välisestä raosta tulevan ilman virtaus oli hyvin hiljainen. Kattoa pitkin vastaan tuleva ilma törmäsi siihen ja tulovirtaus pysähtyi. Virtaukset eivät kuitenkaan sekoittuneet törmäyksessä tarpeeksi. Tästä syystä myös suunnitellusta raosta tuleva ilma valui ritilälattialle.
Osaston lämpötila oli muun muassa liiallisen ilmanvaihdon takia muutaman asteen tavoitelämpötilaa alhaisempi. Tässäkin osastossa on Hervan mielestä todennäköistä, että lämpötila kevään suurissa vaihteluissa vaeltaa usean asteen verran puoleen ja toiseen. Hänen mukaansa jatkuva lämpötilojen vaihtelu koettelee eläinten terveyttä.
Ryhmä ohjeisti toimitusjohtaja Jari Tyyskää tilkitsemään tuloilman vuodot ja kuristamaan poistohormia kylmimmillä ilmoilla, kun osastossa on näin pieniä vasikoita. Tyyskä tuntui olevan asiasta hyvin tietoinen itsekin. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu asentaa seinälle lämmityspatterit. Niiden avulla vuorokautinen lämpötilojen vaihtelu on tarkoitus saada hallintaan. Nykyisellään vasikkaosastoa voidaan lämmittää vain lattialämmityksen avulla.
Toisessa osastossa parempi tilanne
Ryhmä katsasti myös isompien eläinten osaston. Se oli oikeastaan jo ylikuormalla, sillä eläimet olivat suunniteltua suurempia, noin 220 kiloisia. Eläinluku oli 70, joka toisaalta on kymmenisen päätä suunniteltua pienempi.
Osaston hiilidioksidipitoisuudeksi Vaisalan mittari tunnisti rapiat 3 000 miljoonasosaa. Hervan mielestä tämä on hieman turhan suuri arvo, vaikkakin suunnilleen tavoitteessa. Minimi-ilmanvaihtoa säädettiin isommalle, jonka jälkeen hiilidioksidipitoisuus laski 2 800 miljoonasosaan.
Tämän osaston ilmanvaihtolaitteet ovat aivan samanlaiset kuin edellisessäkin osastossa. Lisäksi itkupintapeltien taakse on asennettu lämmityspatteri, jossa kiertää glykolilla terästetty vesi. Osaston lämpötila oli kohdallaan, ja korvausilmakin pysyi katossa paremmin kuin edellisessä osastossa.
Itkupinta on seinän matalimmassa kohdassa ulkoseinää vasten. Tämä auttoi selvästi korvausilman pysymistä katossa. Kesäaikaista ilmanvaihtoa varten tehdyt lisäaukot vuosivat kuitenkin aivan samalla tavalla kuin edellisessäkin osastossa. Herva teroitti toimitusjohtajalle uudelleen korvausilmavuotojen tukkimisen tärkeyttä.
Maksimi ilmanvaihdon tarvitsemat aukkojen poikkipinta-alat ja poistopuhaltimien tehot mitattiin edellisten toimien lisäksi. Mittausten ja laskennan perusteella tehot ja mitoitukset tuntuivat olevan kohdallaan.
Työtä korkeapaineella
Herva kertoi, että hankkeen puitteissa tehdään rankasti työtä eläinten hoitajien ammattitaidon kohentamiseksi. Väisälän kannettava hiilidioksidimittari tuo työhön tarvittavaa varmuutta. Sillä voidaan varmentaa laskelmien ja muiden mittausten tulokset tosiksi.
Ilmanvaihtomittausten ohella opastetaan muissa eläinten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä seikoissa. Karinniemi Oy:ssä käytiin läpi muun muassa vasikoiden tulotarkastus. Navat ja muutkin paikat tutkittiin monen henkilön voimalla.
Vasikoiden sitkeä opettaminen juomatuteille on vasikoiden alkuun lähdön kannalta oleellisen tärkeä asia. Kuivumisen merkit on osattava tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa. Vetäytyviä tai muuten hiljaisia vasikoita on tarkkailtava erityisen paljon.
Herva arvelee, että hiilidioksidimittarista olisi lypsylehmäpuolella kenties vieläkin enemmän hyötyä kuin lihakarjapuolella. Vaisalan mittareita pitäisi saada lisää käyttöön. Niiden käytöllä saadaan työhön tarpeellista varmuutta. Sen myötä muiden mittausten ja tehtyjen säätöjen virhemahdollisuudet poistuvat käytännössä kokonaan.
Jussi Knuuttila
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö 5/04 | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |