Kun runko pettää

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu nuoria ja terveitä varten. Tehokkuuden vaatimukset on viritetty huippuunsa, ja käytännössä ne pystyy saavuttamaan vain riuska nuori ihminen, mies tai nainen. Erityisesti tämä näkyy maataloudessa ja kaikkein kärjistyneimmin karjataloudessa.

Nuori ihminen kestää aikansa raskasta työtä, näppituntumalla parikymmentä vuotta. Nelikymppisinä kotieläintilalliset alkavat olla romuna, joutuvat pitkille sairaslomille ja sitä tietä monesti ulos ammatista: eläkkeelle tai uudelleenkoulutukseen.

Sairastumisesta voi syyttää vääriä työtapoja ja omien voimien yliarviointia, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Suurempi syyllinen löytyy sieltä, mistä on viime vuosina ohjattu maatalouden rakennemuutosta. Viljelijät ovat vain yrittäneet pysyä kehityksessä mukana, lisänneet tuotantoaan pitääkseen taloutensa kunnossa ja samalla joutuneet kantamaan ylisuurta työtaakkaa. Tämä alkaa nopeasti tuntua selässä ja nivelissä.

Kesän kynnyksellä moni viljelijä toivoo, että työsesongista selviäisi ilman suurempia vaurioita ja että terveyttä riittäisi pitkiin työpäiviin. Useimmilla maatiloilla työt on jouduttu jakamaan niin, että yritys pyörii yhden tai kahden hengen voimalla. Tapaturma tai sairastuminen tietää helposti sitä, että työvoimasta menetetään 50 tai 100 prosenttia. Lomitusjärjestelmä paikkaa parhaansa mukaan poissaolopäiviä, mutta pidemmän päälle sairastaminen alkaa näkyä tilan taloudellisessa tuloksessa.

Maatalousyrittäjä joutuu sairaanakin osallistumaan työhön, halusipa sitä tai ei. Lomittaja hoitaa kyllä karjan, mutta mistä löytyy tilapäistyövoimaa kevättöihin tai säilörehun tekoon. Huonokuntoinen on lisäksi erittäin altis tapaturmille eikä hidastunein askelin yllä muutenkaan riittävään työtulokseen. 

Työssä jaksamiseen ovat kiinnittäneet huomiota niin Mela kuin MTK:kin, mutta pääasiassa on puhuttu henkisestä hyvinvoinnista. Fyysinen puoli on viljelijäin työterveyshuollon varassa, eikä sekään pysty vaikuttamaan maataloustyön "rakenteellisiin vääristymiin". Niiden oikominen kuuluisi maatalouspoliitikkojen tehtäviin.

Viljelijä on maatilan runko, jonka työn varassa yritys pysyy pystyssä - tai kaatuu. Entä sitten, kun yrittäjän itsensä runko pettää. Silloin muutkin rakenteet alkavat horjua. Tilanteeseen tarvitaan myös muuta kuin henkistä tukea, vaikka sekin tulee varmasti tarpeeseen. Sairastuneelle tulisi antaa aikaa tervehtyä tai suunnitella tulevaisuuttaan ilman taloudellisia paineita. Tämä puolestaan onnistuu vain kehittämällä lomitusjärjestelmää niin, että kaikkiin tilan töihin on takuuvarmasti saatavana ammattitaitoista ja kohtuuhintaista työvoimaa. Joku on sen velkaa suomalaisille viljelijöille.