Kustannusjahdissa kovat piipussa

Maatalouden kustannusjahdista on puhuttu niin kauan kuin muistan – kymmeniä vuosia. Maatilayrittäjiä on toistuvasti kehotettu tekemään tulosta tuotantokustannuksia kurittamalla. Siihen avautui pitkästä aikaa mahdollisuus, kun etenkin viljan ja maidon tuottajahinnoissa kirjattiin viime vuonna ennätyssuuria korotuksia. Nyt osat näyttävät vaihtuneen: ennen viljelijä saalisti kustannuksia, nyt kustannukset jo jahtaavat tuottajaa.
Kustannusten nousu syömässä markkinoilta saadun hyödyn otsikoi Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos maatalouden suhdanne-ennusteensa. Tuotantopanosten hinnat ovat seuranneet varjona tuottajahintojen kehitystä ja monesti päässeet jopa ohi. Tärkeiden tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian, hintojen kasvuprosentit ovat niin suuria, etteivät nousevatkaan tuottajahinnat pysy mukana. Varsinkin sian- ja naudanlihan tilityshintojen korotukset ovat olleet varsin vaatimattomia.
Tuottajahintojen kehitys ehti herättää maatiloilla hienoisia toiveita kannattavuuden paranemisesta. Ammattinsa osaava viljelijä saattoi vihdoin ajatella yrityksensä toimintaa markkinalähtöisesti – tavoitella entistä suurempia satoja ja sitä kautta tuloksen paranemista. Kustannusten jyrkkä nousu on valitettavasti katkonut siipiä näiltä lennokkailta mutta tervetulleilta ajatuksilta. Ei varmasti kokonaan, mutta maataloustuet jäävät edelleen vaikuttamaan maatilan tulokseen suurella painoarvolla.
Yrittäjän osana on tietysti aina etsiä uusia tapoja tuotantokustannusten pienentämiseen. Maataloudessa se on kuitenkin vaikeaa, jos tärkeimpien tuotantopanosten hinnat karkaavat käsistä. Lannoitusta tarkentamalla tuotantoa pystyy varmasti tehostamaan, mutta riittääkö siihen nykytilanteessa motivaatiota. Kustannus- tai tulosjahti ei onnistu jos saalis karkaa aseenkantaman ulottumattomiin.