Ison viljasadon puolesta

Hyvän sadon tuottaminen on eduksi viljelijän taloudelle ja ympäristölle, uskoo 10-vuotiaan ISO-VILJA-tutkimuksen vetäjä Juha Salopelto. Kaikki työ, mitä tehdään suuren sadon eteen, on myös vesien suojelua.

"Iso sato on ympäristöteko. Hyvä ja terve kasvusto käyttää ravinteet tarkasti sadon tuottamiseen. Ravinteet menevät sinne, minne ne kuuluvat eikä niitä joudu vesistöihin", Salopelto sanoo.
Salopellon mielestä ravinteiden käytön rajoittamista tärkeämpää on miettiä mihin ne menevät. ISO-VILJA -tutkimuksessa on laskettu peltojen ravinnetaseita ja ravinteiden kotiuttamista. Kotiutetut ravinteet ovat olki- ja jyväsadon mukana pellolta poistuneet ravinteet.

Kilo typpeä,
40-50 kiloa ohraa

Kotiuttamisen onnistuminen riippuu sadon määrästä. Suomalaiset tilat tuottivat viime vuonna yhdellä typpikilolla keskimäärin 40 kiloa ohraa. ISO-VILJA-tutkimuksen tiloilla viljakiloja saatiin viime vuonna 48. Se tarkoittaa typen kotiuttamista 64- ja 72 -prosenttisesti.

Tutkimustiloilla on yleensä saatu kotiutettua yli 80 prosenttia typestä, koska sadon valkuaispitoisuus on ollut korkeampi. Valkuaisen painoarvo laskennassa on suuri, joten sen jäädessä alhaiseksi, jää kotiutusprosenttikin pieneksi.

"Typpeä kotiutuu eniten isoissa sadoissa ja lannoituskustannus jyvätonnia kohden laskettuna jää pienemmäksi. Paras hyöty lannoitteista ja muista panoksista saadaan, kun hyvän sadon edellytykset turvataan. Viljelijän vallassa olevia keinoja tähän ovat kalkitseminen sekä kasvinsuojelussa erityisesti tautien torjunta. Terve kasvusto hyödyntää saamansa ravinteet täysimääräisesti", Salopelto sanoo.

Yli 4000 kilon viljasadoissa toisen vaiheen tautitorjunta on ollut tutkimustiloilla ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Pääravinteita on käytetty lähes samat määrät kaikilla lohkoilla. Yllättävää Salopellon mielestä on se, että typpeä ja fosforia on käytetty eniten pienen sadon lohkoilla, vaikka lannoitteet ovat kallein muuttuva kustannus monilla viljatiloilla.

Typpi
ei varastoidu

Isot sadot voivat myös imeä maasta enemmän typpeä kuin niille annetaan lannoitteissa. Typpi voi loppua kasvilta kesken, jos edellinen kasvukausi on ollut sateinen ja sato on ollut hyvä. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi tulevana kesänä.
Salopelto miettiikin, kauanko typpeä maassa riittää, jos sitä ei anneta kasveille tarpeeksi.

"Typpeä tulee ja menee maassa, eikä se varastoidu fosforin tapaan. Sitä voi olla jäljellä edellisten vuosien pienten satojen ansiosta. Myös multavuus vaikuttaa maassa olevan typen määrään".

Salopellon tutkimusten mukaan ohralla 4000 - 5000 kilon sato on ollut typen hyödyntämisen kannalta optimaalinen. Sen jyvissä ja oljissa on poistunut typpeä saman verran kuin sitä on laitettu lannoitteissa peltoon.

Fosforilannoituksen tämän hetkiset suositukset ovat sen verran alhaiset, että fosforitase on useana vuonna ollut negatiivinen jo yli 3000 kilon sadoilla. Valtaosa sadon mukana poistuvasta fosforista on siis peräisin maan fosforivaroista.

Ison sadon ajatukset on huomioitu myös uudistuvassa ympäristötuessa. Ravinnetaselaskelmat ovat todennäköisesti valittavien lisätoimenpiteiden joukossa tulevalla ympäristötukikaudella.