Lietelannan levitys on mutkikas ongelmavyyhti

Lietelannan levitys on kivi kylväjän kengässä. Monet lietelannan levitykseen liittyvät toiminnot haittaavat kylvötöitä kuormittamalla pellon tuottokykyä ajallisesti tai fysikaalisesti.

Ensimmäinen kompastuskivi on aika. Jostakin syystä suurin osa viljelijöistä haluaa levittää lietelantansa ennen kylvöjä. Näin menetellen levitysaika on pois kylvöajasta ja pelto useimmiten märkää. Seurauksena on väistämättä kylvöjen myöhästyminen ja maan tiivistymisen vaara.

Ongelmat ovat tiedossa ja niitä on yritetty paikata lisäämällä levityksen tehoa. Toinen kokeiltu keino on ollut kasvustoon tapahtuvaan letkulevitykseen siirtyminen. Kumpikaan ei ole ratkaissut ongelmia, vaan monessa tapauksessa lisännyt niitä.
Levitykseen on haettu tehoa suurentamalla levitysvaunujen kokoa. Teho on lisääntynyt, mutta ei niin paljon kuin olisi ollut tarpeen. Koska samaa vaunua käytetään sekä kuormien siirtoon tiellä että levitykseen, niin aikaa palaa tieajoon aivan liiaksi. Säiliön täyttöön ja tieajoon tuhraantuu noin puolet hyödyllisestä levitysajasta melko lyhyelläkin ajomatkalla.

Kaikkein suurin ongelma on suurentuneiden levitysvaunujen koko ja sitä myöten paino. Säiliötilavuudet alkavat lähennellä 30 kuutiometriä ronskeimmissa vaunuissa. Tällainen monsteri on liian painava keväiselle pellolle, joka olisi sopivassa kunnossa taiten tehtyä kevätkylvöä varten.

Tutkijat puhuvat 3 000 - 5 000 kilon akselipainoista, joita ei saisi missään tapauksessa ylittää. Vanha kansa tietää, että nuokin ovat märässä maassa liian suuria. Asiallinen rengastus vähentää ja parhaissa tapauksissa poistaakin pellon pinnan tiivistymisvaaran. Syvätiivistymiselle rengastuksella ei kuitenkaan voi mitään. Kilogramma on kilogramma ja sen syvävaikutus on täysin renkaasta riippumaton.

Onko letkulevitys
kasvustoon ratkaisu?

No ei ole, valitettavasti. Ongelmana on typen saanti. Yksinomaan letkulevityksellä tarjottu lietelannan typpi ei ole kevätviljakasvuston käytettävissä varhaisessa kasvuvaiheessa. Sitä puuttuu juuri silloin, jolloin sen merkitys olisi suurimmillaan sadon muodostusta ajatellen. Toisaalta typpeä alkaa olla kasvien saatavilla siinä vaiheessa, kun siitä alkaa olla vahinkoa tuleentumisen hidastajana. Myöhäinen typen saanti voi lisäksi aiheuttaa tarpeetonta lakoa ja epätasaista tuleentumista.

Kasvuston matkaanlähtöä voi ja pitääkin auttaa antamalla starttityppeä kylvön yhteydessä. Se kuitenkin vähentää osaltaan lietelannan levitysmäärää ja tuo ongelmia sitä kautta ainakin lantaa paljon tuottaville tiloille. Myöhäinen typen saanti jää edelleen ongelmaksi, vaikka ongelma pieneneekin starttityppeä saaneen kasvuston tehokkaan matkaan lähdön ansiosta.

Letkulevityksellä kasvustoon saadaan siirrettyä levitysajankohtaa myöhäisemmäksi. Se on lähes jokaisena keväänä iso etu. Silloin kylvöt voidaan tehdä ajallaan ja keskittyä sen jälkeen rauhassa lietteen levitykseen. Maan kantavuus paranee päivästä päivään sen kuivuessa suotuisissa kevätsäissä.

Ongelmiin
löytyvät keinot

Letkulevityksen ajankohtaetu voidaan saavuttaa myös nykyaikaisia sijoitusvantaita käyttämällä, agronomi Seppo Pentti Työtehoseurasta sanoo. Niillä pystytään sijoittamaan lietelanta kasvustoon siten, että kasvusto ei juurikaan häiriinny. Tämä on todettu kasvukauden aikaisessa levityksessä heinäkasvustoihin. Kun sijoitus onnistuu heinäkasvustoon, se onnistuu mainiosti myös kevätviljojen oraille.

Sijoittamalla lietelannan typpi saadaan letkulevitystä ripeämmin kasvuston käyttöön, pintalevityksestä puhumattakaan. Mitä tarkemmin kasvusto saadaan käyttämään typpi alkukesästä, sitä vähemmän siitä on haittaa kasvuston tuleentumisvaiheessa.
Asiaa on tutkittu Erkki Kemppaisen toimesta jo 1980 -luvun alkupuolella. Kemppaisen johtopäätökset kokeistaan olivat selkeät. Jos lietelanta levitetään kasvustoon kylvön jälkeen, satotaso pysyy samana verrattuna ennen kylvöä tehtyyn levitykseen. Merkittävin ero koetulosten mukaan oli siinä, että satovaihtelu lohkojen välillä suureni hieman.

Kemppainen käytti kokeissaan sijoitusyksikkönä silloista kotimaissa huipputuotetta, Maakunnan Metallin Teho-Lotina vaunua ja saman valmistajan sijoitusyksikköä. Vannasväli oli 47 senttimetriä ja sijoitussyvyys 12 senttimetriä.

”Sijoitus oraille aiheutti pahan näköistä jälkeä”, muistelee MTT:n nykyinen ylijohtaja Kemppainen. Vantaat käänsivät oraitten juuria rankasti pintaan. Silti tulokset olivat lupaavia. Olettaa sopii, että nykytekniikalla vauriot olisivat selkeästi vähäisemmät. Tuolloin tehtyjen kokeiden jälkeen tekniikka on kehittynyt melkoisesti. Pentin mukaan nykyaikaisten sijoitusvantaiden jälkeä ei muutaman päivän kuluttua edes huomaa, ellei niitä varta vasten etsi.

Tehoa työhön
välisäiliöillä

Yleisesti käytössä olevassa menetelmässä lietelannan levittäjän ajasta noin puolet kuluu tiellä ajellessa vaikka matka olisi lyhytkin. Kallis sijoitusyksikkö toimii seuralaisena mennen tullen ja vielä täyttövaiheessakin.

Pentin mukaan asiaan voidaan ja siihen pitäisi vaikuttaa. Vaihtoehdoista voi valita itselleen sopivimman. Pääperiaate on kuitenkin se, että sijoitusyksikkön kanssa ei seikkailla edes takaisin pitkin teitä, vaan pidetään se mahdollisimman tarkkaan työn touhussa.

Lietelannan etäsäiliöt ovat yleistyneet ilahduttavasti. Ne sopivat tiloille, joilla on riittävän suuret peltolohkot etäsäiliön ympärillä. Levitys on niistä nopeaa, koska levitysaikana ajomatkat ovat lyhyet. Toinen etu saadaan siitä, että siirto etäsäiliöön voidaan tehdä jo talvella. Silloin tiet kantavat ja aikaa on runsaasti.

”Etäsäiliö voidaan korvata myös isolla, siirrettävällä välisäiliöllä”, Pentti sanoo. 40 - 70 kuutiometrin vetoinen puskuriallas, esimerkiksi katoton merikontti, ajetaan lohkon reunaan ja sitä täytetään yksinkertaisella ajokalustolla. Sijoitusyksikkö hakee kuormat tästä puskurialtaasta.

Molemmissa edellisissä vaihtoehdoissa sijoitusyksikkö voi olla pienehköllä säiliöllä varustettu normaali sijoitusyksikkö, jonka tiivistysvaikutus on pieni. Myös vetoletkulevitys onnistuu kummassakin vaihtoehdossa. Se onkin heti sadetuksen jälkeen tehokkain tapa levittää lietelantaa.

Jos peltokuviot ovat hajanaiset ja lohkot pieniä, on puskurialtaan käyttö hankalaa. Vaihtoehtona on yksinkertainen siirtokalusto, jolla ajetaan lietelanta varastosäiliöstä pellolle. Siirtovaunusta liete pumpataan levitysvaunuun. Kevyt levitysvaunu hakee täydennystä suoraan siirtovaunun säiliöistä. Tämä systeemi toimii pitkilläkin ajomatkoilla ja pienillä peltokuvioilla. Pitkät siirtoetäisyydet vaativat tietenkin lisää siirtokalustoa.

Sijoittaminen
on ympäristöteko

Pentti painottaa vielä, että lietelannan sijoittaminen on ympäristöteko parhaasta päästä. Se poistaa hajuhaitat lähes täysin ja varmistaa lietelannan parhaan hyväksikäytön. Nykyaikaiset sijoitusyksiköt ovat teknisesti hyvin toimivia. Sijoittaminen sujuu niillä mallikkaasti eikä vioita kasvustoa.
Yhteiskunta on katsonut hyödylliseksi tukea erilaisia toimintatapoja ympäristöhyötyjen toivossa. Mikäli tukirahalle halutaan erityisen suurta tehoa, kannattaisi tukea sijoitusyksiköiden hankkimista ja käyttöä. Positiivisten ympäristövaikutusten puolesta se hakkaa niin letkulevityksen kuin varsinkin hajalevityksen mennen tullen.

Pentin mukaan on yleinen harhakäsitys, että sijoittaminen vaatii erityisen tehokkaan traktorin. Tehon tarve toki lisääntyy, jos multaussyvyys ja multaimen työleveys kasvavat. Ahtaaseen vakoon ei suuria lietemääriä sovi. Tutkimusten mukaan lietettä leviää kaksi kuutiometriä minuutissa, kun levitysmäärä on 30 tonnia hehtaarille. Työsaavutusta voi tuosta lisätä pumpun tehoa kasvattamalla ja ajonopeutta lisäämällä. Multaimen ja letkulevittimen eräs ero on siinä, että multaimella syntyy enemmän ajojälkiä hehtaaria kohti. Se on suora seuraus työleveyksien eroista.

Kun sijoitusyksikön ei tarvitse osallistua siirtoajoon, sen säiliökoon vaikutus työtehoon pienenee melkoisesti. Alle kymmenen kuutiometrin säiliökoollakin sijoitusteho riittää mainiosti, kunhan täyttö on järjestetty sujuvaksi. Tiivistymisvaara saadaan näin helposti hallintaan.

Täyttö sujuu muutamassa minuutissa nykyisillä pumpuilla. Tosiasiaksi jääkin, että lietteen levityksen sujuvuuden ratkaisee siirron tehokkuus. Jos sijoitusyksikkö vapautetaan siirroista, nousee työsaavutus helposti kaksinkertaiseksi jopa alle puolen kilometrin siirtomatkalla. Pitkillä matkoilla teho on moninkertainen.

”Kuvatut menetelmät sopivat erityisen hyvin urakointiin. Ketjujen kalleus on tietenkin tosiasia”, Pentti myöntää. Tästäkin syystä urakointi on oikea toimintatapa. Sillä näennäinen kalleus voidaan kääntää tehokkuudeksi. Multauskalustolla vuosittaisia levitysviikkoja on enemmän kuin muulla kalustolla. Tehokkuudella kustannukset lopulta saadaan nykyisestä merkittävästi alhaisemmiksi.

Tässä lehdessä on toisaalla kaksikin esimerkkiä viljelijöistä, jotka ovat paneutuneet tosissaan lietelannan käsittelyyn. He eivät ole tyytyneet yleisiin toimintatapoihin, vaan ovat kehittäneet kumpikin tilalleen sopivan, tehokkaan menetelmän.
Kesän mittaan on tarkoitus seurata lietteen levitystä kevätviljojen oraille ja sen vaikutuksia. Tehtävät kokeilut eivät pyri olemaan tieteellisiä tutkimuksia. Luotamme viljelijöiden omiin näkemyksiin ja tulemme raportoimaan niistä kesän ja syksyn mittaan.