Suorakylvö on ollut monelle ratkaisu ison pinta-alan hoitoon. Viime vuonna vauhtia suorakylvökoneille antoi ympäristötuki. Tänä vuonna polttoaineen hinnan raju nousu kiihdyttää intoa entisestään.

Hausjärveläisten Marja ja Kalle Alastalon pelloista kaksi kolmasosaa on viidettä vuotta suorakylvössä. Kolmannes kylvetään ja äestetään perinteiseen tapaan, jotta 450 hehtaarin viljelyalan työvaiheita saadaan porrastettua.
”Kynnetyille lohkoille päästään kylvämään keskimäärin viikkoa aikaisemmin kuin sängille. Niitä päästään vastaavasti puimaan syksyllä aikaisemmin”, Kalle Alastalo kertoo.
Suorakylvössä ovat vuodesta toiseen samat lohkot. Ainoastaan rukiin viljely sekoittaa rytmiä. Se kylvetään suoraan sänkeen. Todennäköistä on, että suorakylvön osuus kasvaa tilalla edelleen.
”Jos aika antaisi myöden, kylväisimme kaikki suoraan. Puinnin jaksotus on ratkaisevin asia. Jos puinti venyy viimeisillä lohkoilla liian pitkälle, palaa säästetty polttoaine kuivurissa.”
Alastalojen pellot sijaitsevat useammassa ryppäässä. Välimatkaa kertyy pisimmillään 25 kilometriä. Periaatteena on ollut, että melkein jokaisessa lohkoryppäässä on sekä kynnettyjä että sängellä olevia lohkoja. Viljelytyöt tehdään ”kahdessa kierroksessa”, ensin kynnetyt ja toisella kierroksella talven sängellä olleet pellot.
Kynnettäviksi lohkoiksi on valittu kaikkein aikaisimmin muokkauskuntoon kuivuvia lohkoja. Yhtäkään lohkoa, jolla alun perin vuonna 2003 siirryttiin suorakylvöön, ei ole sen jälkeen kynnetty.
”Tulevaisuudessa kokeilemme lautasmuokkausta syksyllä osalla nyt kynnetyistä pelloista. Keväällä siihen kylvetään suoraan. Lautasmuokkaus keväällä ei kiinnosta, koska se kuivattaa maata liikaa”, Kalle Alastalo suunnittelee.

Sama sato
molemmilla tavoilla

Alastalot ovat tyytyväisiä suorakylvöön ja sillä saatuihin satoihin. Ensimmäisten suorakylvövuosien kokemuksista on opittu ja koko tilalta lasketut keskisadot ovat nousseet tasaisesti. Eroja on vuosittain suorakylvettyjen ja perinteisesti viljeltyjen lohkojen välillä sekä suuntaan että toiseen.
”Maalajit vaihtelevat meillä paljon. Savimaiden lisäksi meillä on jonkin verran hieta- ja paljon suomaita. Esimerkiksi savimaalla kosteusolot vaikuttavat tosi paljon. Kuivana vuonna suorakylvö on antanut paremman sadon, sateisena vuonna taas kynnetty.”
Viiden vuoden aikana maan rakenteessa on ollut huomattavissa parantumista. Matoja ja niiden tekemiä reikiä on suhteellisen paljon.
Suorakylvöön siirtymiseen kannattaa Kalle Alastalon mukaan valmistautua jo edellisenä vuonna. Kynnön pitää syksyllä onnistua hyvin ja keväällä pelto pitää äestää perusteellisesti, jotta pinta saadaan tasaiseksi. Suorakylvössä montut ja kuopat eivät enää häviä, jos ei niitä erikseen tasaa.

Glyfosaattia
joka kevät

Epätasaisia oraita runsaasti Etelä-Suomessa ”Tämä kevät on ollut viljelijöille haastava. Talvella ei ollut routaa, joka olisi möyhentänyt maata muokkauskuntoon. Huhtikuun alussa ja puolivälissä Etelä-Suomessa tuli runsaita ja kovia 30–40 millin sateita. Huhti-toukokuun vaihteen lämmin sää kovetti etenkin hiesupitoisia savia vaikeasti muokkautuviksi”, myyntipäällikkö Lasse Matikainen Berneriltä summaa. Harvaksi jääneet oraat johtuvat useissa tapauksissa pellon epätasaisesta kuivumisesta. Samalla lohkolla olevat erilaiset maalajit kuivuvat eri tahtiin ja kylvöajankohdassa haetaan kompromissia. Tasausäestyksellä ja hieman aikaisemmalla kylvöllä saatiin tällä kertaa hyviä tuloksia. Suorakylvössä nopean kuivumisen ongelma ei ole niin suuri kuin kynnetyillä pelloilla, koska olkikerros suojaa maata. Kaikilla kylvö- ja muokkausmenetelmillä on kuitenkin saatu aikaan sekä hyviä että huonoja oraita. ”Rikkakasvitorjunnan kanssa ei epätasaisesti orastuneilla lohkoilla kannata kauheasti kiirehtiä. Myös rikkakasvit taimettuvat hitaasti, joten ruiskutuksia voi lykätä pensomisen lopulle. Tautipaineet suorakylvetyillä ja kevytmuokatuilla lohkoilla ovat tavallista suuremmat, jolloin jaettu tautitorjunta yleensä kannattaa yhdistää rikkakasviruiskutukseen. Ohralla lippulehtivaiheessa ja vehnillä tähkävaiheessa tehty tautisuojaus on kuitenkin sadon määrän ja laadun kannalta tärkein”, Matikainen sanoo.

Alastalot ruiskuttavat kaikki suorakylvettävät pellot ennen kylvöä glyfosaatilla. Tarpeen mukaan sitä käytetään joskus myös syksyllä esimerkiksi suomailla. Kestorikkakasvit pyrkivät leviämään vesistöjen reunoilla, jonne ei saa ruiskuttaa. Tulevaisuudessa näitä alueita saatetaan kyntää.
”Rikkakasvien torjunta-ainetta vaihdetaan vuosittain. Esimerkiksi Trio ja Ratio ovat olleet meillä käytössä. Pohjavesialueet vaativat omat aineensa”, kasvinsuojelun suunnittelusta huolehtiva Marja Alastalo kertoo.
Alastalojen pelloista monet rajoittuvat jokeen tai sijaitsevat vähintään osittain pohjavesialueella. Se lisää kasvinsuojelun suunnittelutyötä ja usein koko lohkolla käytetään samaa pohjavesialueelle sopivaa torjunta-ainetta. Pakollista niiden käyttö on vain sillä osalla lohkoa, joka sijaitsee pohjavesialueella.
Kasvitautien torjuntaa Alastalot tekevät tarpeen mukaan, mutta ei rutiininomaisesti kaikille lohkoille. Jos rikkakasviruiskutus venyy myöhäisemmäksi ja tarvetta ilmenee, voidaan tauteja torjua jo siinä yhteydessä. Suomaille tautiaineita käytetään useammin kuin savimaille.

Monipuolistaminen
lisää suunnittelua

Uudella ympäristötukikaudella valittu lisätoimenpide viljelyn monipuolistamisesta vaikuttaa Alastalojen viljelykasvien valintaan. Se lisää melkoisesti myös suunnittelutyötä, jotta kasvinvuorotus menisi sääntöjen mukaan.
”Siinä meillä on ensi vuodelle vähän kehittämistä. Tänä vuonna vierekkäisille lohkoille piti välillä kylvää eri viljoja. Ylimääräinen vaihtaminen ja kiertokokeet hidastavat työn etenemistä.”
Alastalot pitävät kasvinvuorottelua kuitenkin tärkeänä, vaikka se sumplimista lisääkin. Pääkasvi tilalla on mallasohra, jonka jälkeen suurimmat pinta-alat ovat kevätvehnällä ja kauralla. Rypsiä viljellään vuosittain 10–15 prosentilla alasta. Hieman pienempi ala on rukiilla.
”Ruis on kyllä kannattavuudeltaan vähän kyseenalainen. Sato on muita pienempi ja jos sitä ei pääsen puimaan kuivana, kuivauskulut nousevat isoiksi. Jotta ruis olisi muiden viljojen kanssa samalla tasolla, sen hinnan pitäisi olla ainakin mallasohran tasolla”, Kalle Alastalo sanoo.
Monipuolistamisen 10 prosentin nurmiviljelyvaatimus nosti Alastalojen nurmialan 45 hehtaariin. Se hieman mietityttää nykyisessä viljan hintatilanteessa, mutta toisaalta viherlannoitusnurmien toivotaan tekevän hyvää etenkin hiesusavipelloille.

 

 

Berner 75 vuotta mukana kasvinsuojelussa Berner Osakeyhtiön kasvinsuojeluosaston perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Baltiaan ja Ruotsiin laajentunut yritys on tällä hetkellä merkittävä kasvinsuojelija Itämeren alueella. Monialayhtiö Berner aloitti toimintansa jo 50 vuotta ennen kasvinsuojeluosaston perustamista. Tärkeitä aloja yhtiölle olivat alkuvaiheessa kahvin ja soijarouheen tuonti Suomeen. Ensimmäinen Bernerin kasvinsuojelutuote oli viljan peittausaine Ceresan. Viljoille rikkakasvien torjuntaan saatiin ensimmäisiä valmisteita 1950 -luvun alussa. 1940-luvun lopulla Berner toi ja markkinoi Suomeen myös ruiskuja. Kärpästen torjunta-aineet Cooper-kärpäspommi ja Bladan-kärpäsnauha olivat tärkeitä tuotteita 1950- ja 1960 -luvuilla, kun joka tilalla oli karjaa ja valtavasti kärpäsiä. Tänä päivänä Bernerin kasvinsuojeluosaston toiminta on laajentunut Ruotsiin ja Baltian maihin. Kasvinsuojeluaineiden myynti aloitettiin Baltiassa 1994. Ruotsin kasvinsuojeluainemarkkinoille Berner tuli mukaan ostamalla Gullviks-yhtiön. Gullviks on kasvinsuojeluun erikoistunut yhtiö, joka myy kasvinsuojeluaineet suoraan viljelijöille. Sen markkinaosuus on Ruotsissa 40 prosentin luokkaa. Toiminta Ruotsissa tuo uutta kokemusperäistä kasvinsuojelutietoa myös Suomeen. Monet uudet ongelmat tulevat ensin sinne ja viiveellä meille. -SV